Eating Muffins in an Agitated Manner

Eilen ajattelin

Posted by jukkahoo

Tämä viime viikon "Sanoma-konsernin kummallinen kolumni" -palkinnon voittaja (edellisellä viikollahan himoitun tittelin voitti Jarkko Tontti) oli monessa mielessä erinomaisen heikko esitys. Se ei olisi ollut edes kovin kummoinen Facebook-päivitys, mutta kohtuullisen arvostetun organisaation lehden sivuilla tämä erottui "edukseen" lähinnä kehnolla argumentoinnilla ja vaisulla ironiallaan. Oletan siis, että ironiaa tässä kai nyt kuitenkin haettiin? Saman kirjoittajan aikaisemmat esitykset hieman vastaavilla argumenteilla: "Meillä ei enää lueskella. Kirjat ja kirjahyllyt on heitetty kodista pois, etteivät ne häiritsisi parin laatuaikaa. Lukeminen kun vie liikaa yhteisestä ajasta, ja toisaalta kirjahyllyt ja kirjat ovat rumia. Televisio on trendikkäämmän näköinen, tosin sieltäkin ne kirjailijan pahukset kurkistelevat. Elämä on niin paljon täydempää ja syvempää ilman kirjoja."

Suutuinko? No, suutuin ja en. Olin aluksi tuohtunut, koska kuvittelin tässä oltavan nyt liikkeellä ihan vakavissaan ja aina kun joku "yleisen kirjallisuustieteen maisteri" tulee kertomaan minulle, että scifin lukemisen ongelma ovat "oudonnimiset tyypit seikkailevat oudonnimisissä paikoissa, joita en tunne, koska niitä ei ole olemassa", alan saada happovaivoja. Ja kun se toinenkin ikävä lukuaihe on omakohtaisesti kohtuullisen läheinen historiallinen romaani, niin saatoin puskea hieman sappea. En tykkää, kun en ymmärrä. Tai siis olen laiska.

Kangasniemi antaa itsestään kolumneissaan kiusallisen tyhjäpäisen kuvan, mikä on aika sääli, mikäli kyseinen henkilö on tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan fiksu ja mukava ihminen. Kun hänen nimellään kuukkeloi hieman, löytyy "Kymmenen kirjaa, jotka luen vielä uudelleen", joista osan olen jopa lukenut ja tykännyt itsekin. Ja joista muutama ei mahdu millään tuon hänen viime viikon kolumnin ahtaisiin määritelmiin. Siis ironiaa(?).

Avaan hieman omaa lukuprofiiliani. Se on nykyään aivan liian kapea. Olen aikaisemmin kokenut olevani kohtuullisen monialaisesti lukeva ihminen, mutta viime vuosina olen huomannut, että lukulistaltani löytyy kohtuullisen vähän suosikkigenrejeni ulkopuolista tavaraa so. fantasia, sf ja historialliset romaanit (tähän sisältyy myös periodidekkarit jne). Ennen luin paljon enemmän esim. Keltaista kirjastoa, perinteisiä klassikoita ja jännäreitä.

Onhan se surullista. Runoja en ole koskaan ymmärtänyt, joten eipä tule luettua. Kotimainen proosa on myös harvemmin trampattu baana, sen verta raskaita olivat äidinkielen tuntien pakkoluennat. Jossain välissä katselin myös hieman peljäten lukemieni kirjailijoiden sukupuolijakautumaa, mutta sen suhteen olen useimmiten ollut aika hyvässä jamassa, sillä luen aika sujuvasti niin naisten kuin miestenkin kirjoittamia kirjoja.

Tämän vuoden lukuteema on joka tapauksessa lukea yhtä monta nais- ja mieskirjailijan teosta. Ehkä tässä pitäisi myös hieman laajentaa sitä shaanreskaalaa, menetiedä.

Käsitöitä

Posted by Sari

Joulunalus ja -aika on ainakin minulla kesäloman lisäksi se kaikkein aktiivisin neulomisaika. Lumi, pimeä, lasi punaviiniä ja neule on hyvä yhdistelmä - ainakin jos ei kaada sitä punaviiniä neuletyön päälle...

Syksymmällä leikittelin kaulaliina/turbaani/pitkät lapaset -combon kanssa mutta innostus lopahti kesken toisen lapasen, ehkä sekin vielä joskus valmistuu. Sen sijaan valmiiksi sain joululahjan isälle, joka iän, sepelvaltimotaudin ja geeniensä iloisena yhdistelmänä tuppaa aina talvella palelemaan vaikka sisällä on kuinka lämmintä. Mallin ja langan värin hän sai valita itse. Malli on Modan numerosta 6/2007 ja langaksi valikoitui Novitan siniharmaa Kelo - puhdas villa kuulemma kutittaa joten Kelon korkea akryylipitoisuus ei haitannut. Hyvältä tämä selkeästi nuoremmalle sukupolvelle suunniteltu malli näyttää kypsänkin herrasmiehen päällä. Kutominen sujui paksulla langalla haipakkaan - ainut ongelma oli kun kesken työn Mogens koki tarpeelliseksi purra poikki kärjen toisesta puikosta.

Samaan aikaan joululahjapuseron kanssa kudoin itselleni villatakkia viimeisimmän Novitan(Liekö Talvi 2012?) ohjeiden mukaan. Tällä kertaa tykkäsin ohjeesta sellaisenaan joten lankohin ja väreihin ei tehty muutoksia. Villatakista tuli parempi kuin uskalsin odottaakaan. Hihat olisivat voineet olla vähän lyhyemmät ja kapeammat, mutta muuten se ei näytä yhtään pahalta. Jatkaakseni edellisen työn teemaa, malli oli helppo ja nopea kutoa, ongelmaksi muodostui vain Stockalta kalliilla hankitut oranssit napit joista yhden Mogens pani palasiksi, siksi viimeinen nappi puuttuu. Napit osoittautuivat muutenkin selvästi keskimääräistä herkullisimmiksi - jos villari unohtuu sohvankarmille niin karhupoika on salamana nuoleskelemassa niitä.

Kun se turbaani jäi aiemmin kesken päätin kutoa itselleni hatun - pipoja kaapista löytyy vaikka kuinka mutta olen kaipaillut hiukan siistimpää päähinettä pitkän talvitakin kaveriksi. Malli löytyi Ravelryn kautta täältä. Langan sain viime vuonna tuliaisena Amerikasta ja kun kääre on kadonnut en osaa yhtään sanoa mikä lanka on kyseessä. Joku ihana superwash merino sukkalanka veikkaisin. Kerran jouduin alottamaan alusta kun menin laskuissa sekaisin, mutta hattu valmistui parissa päivässä. Tällä kertaa Mogens yritti vain varastaa lankakerän aina kun se tipahti lattialle.

Seuraava visio on ommella iPadille kotelo ja istuttaa siihen ristipistoin tehty heelersiluetti. Saas nähdä onnistuuko...

Mogens näyttelymaailmassa

Posted by Sari

Koska oikeasti on ihan täyspäistä toimintaa esim. herätä aamulla vähän viiden jälkeen, lenkittää koirat -29 C asteen pakkasessa ja sitten arpoa lähteekö auto käyntiin kohti Turkua ja Top Dog KV näyttelyä,  koen tarpeelliseksi jakaa tuleville sukupolville mitä moisesta rumbasta saa kotiinvietäväksi. Tässä siis karhupojan tuloskavalkaadi tähän asti - toki sillä varauksella että kehäsihteerin kiemuroiden tulkitseminen on vanhojen käsialojen kurssin käyneellekin välillä vähän haastavaa ja virhetulkintoja saattaa esiintyä.

Näyttelyura tuli korkatuksi Lohjan ryhmänäyttelyssä viime kesäkuussa jossa tuomari Marianne Holm valitsi Mogensin ROP-pennuksi, antoi KP:n ja lausui seuraavaa: "7 kk. Urosmainen, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Tilava rintakehä. Keskivahva raajaluusto. Vaivaton tapa liikkua".

Koska meillä ei napeilla pelata niin seuraavan kerran Muksutin esiintyi kehässä Uppsalassa Ruotsin Heelereiden erikoisnäyttelyssä Susanne Nilssonin arvioitavana. Tuloksena junnuluokan ensiesiintymisestä oli laatuarvostelussa EH ja arvio: "Maskulint huvud, utm. uttr. Mandelformade ögon. Korr. bett kort & kompakt kropp. Utm. ö-linje kort bröstkorg. Lång länd., svansen bärs över rygglinjen, bra ben & tassar. Välvinklad. Något mjuk päls. Rör sig något paddlande bak i övrigt ok." Viereisen kuvan on ottanut Nelli Numminen, kiitokset käyttöluvasta.

Suomen erkkarista Heinolasta irtosi myös EH ja tällä kertaa myös sijoitus junioriluokan neljänneksi. Maija Sylgrenin mielestä kymmenkuinen Mogens oli "vahvarunkoinen, oikeat rungon mittasuhteet omaava junioriuros, jolla hyväilmeinen maskuliinen pää, hieman kookkaat korvat, kauniit tummat silmät, oikea purenta. toivoisin hieman pidemmän kaulan, rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi, lyhyt olkavarsi, hyvin kulm takaa, riittävä askelpituus, hyvä ylälinja, erinom. karvanlaatu, hyvä väri, miellyttävä käytös".

Seuraavassa kuussa oli vuorossa Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen epävirallinen juhlanäyttely Hauholla, tuomarina Hannie Warendorf Hollannista. Mogens sai laatuarvostelussa ERIn, sijoittui junioriluokassa toiseksi ja sai SA:n. "11 months, matured boy for his age. God type and size. Very good head. Very good eyes and ears. Good shoulder, upper arm and fore chest. Would prefer straighter front legs which should give him little more length legs. Very good hind angulations. Lovely tail set. Good ribs. Very deep for his age. Lovely coat and markings. Would like to see more reach in movement. Makes a nice picture from the side".

Joulukuussa käytiin sekä Helsinki Winner että Voittaja -näyttelyssä, tuttavallisemmin messarissa. Lauantaina Helsinki Winner näyttelyn heelerituomarina toimi Matti Tuominen joka antoi Mogensille ERI:n ja sijoitti junioriluokan kakkoseksi. "Sopivan luustoinen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä maskuliinen pää - lyhyt rintakehä(?), hyvä kaula. Hyvä ylälinja, liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä käytös. Esitetään hyvin". Sunnuntaina Voittajanäyttelyssä tuloksena oli taas laatuarvostelussa ERI ja tällä kertaa junnuluokan kolmas sija. Tarja Löfmanin mielestä Muksutin oli "Erittäin hyvän tyyppinen vahva uros. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat ja vahva kallo-osa. Vankka runko ja hyvä ylälinja. Riittävän suorat eturaajat ja sopiva raajakorkeus. Voisi liikkua pidemällä askeleella, etenkin takaa. Hyvä karvapeite ja väritys".

Kavalkadin saa kunnian päättää tämän päivän tulos, talvisään uhmaamisesta oli tuloksena EH ja junioriluokan toinen sija. Per Kristian Andersen Norjasta lausui Muksusta seuraavaa: "Very good type. Still a bit short. Nice head. Correct teeth & ears. Powerful neck. Nice angulation. Moves easily. Narrow behind correct in front. Nice coat & colour. Temperament OK."

Nyt pidetään kauneuskilpailuissa vähän taukoa ja tehdään muita juttuja: luvassa on ainakin yleistä lumessa pelmuilua ja agilityä Myheelsporukan kanssa . Lisäksi selataan tarjolla olevia kursseja ja pohditaan mennäänkö rallytokoilemaan, dobopalloilemaan vai keksitäänkö joitan ihan uutta ja ihmeellistä.

 

New year, new gear

Posted by jukkahoo

For the longest time, I'd been moaning about my computer. El Gordo was a good kid, but as it happens, mid-range PC's aren't perhaps on their prime after a dozen or so years of (ab)use. I needed a new machine, but as I'm not really made of money, the change was not forthcoming. Until now.

El Gordo had been crashing and stuttering for the most of last year and I knew the inevitable was going to happen soon. Only I still didn't have quite the €€€'s I needed in order to get me a proper unit. My tablet was seeing lot more usage, but as a writing apparatus, it really isn't compatibe with my sausages.

Come December and my Advent Beer Calendar. El Gordo was doingt he best it could, but it was tough going. Even the shortest post took far too long time to write. I'm not even going to tell you how hard it was to write the articles for Sekrit Book Number Six. Phew!

Then my wonderful wife tells me that she's organized a fundraising for a new computer pour moi. I almost cried. And then I needed to make a decision. What kind of a machine do I need? What for? Ponderings. Decisions. Resolution.

So yesterday, I bought mysef a HP Pavilion p6-2375eo. It's reasonably strong PC with enough power for my needs (I don't play games), fast, reliable and well within the price range I had set for myself. And it works. I now have a working computer. Yay!

This would not have happened with the help and generosity of all you people who donated money for this collection. THANK YOU, from the bottom of my heart! I'll try to be l'Oreal.

Kirjakatsaus

Posted by Sari

Klassisesti vuoden lopettava kirjakatsaus tulee Casa Talin kylpyhuoneesta jonne olemme Martin ja Mogensin kanssa vetäytyneet vahtimaan etteivät uutena vuotena niin ahkeraan liikkuvat kaakelivarkaat pääse käsiksi kylpyhuoneemme kiiltäviin seinäornamentteihin.

Mutta asiaan: tänä vuonna tuli luettua 56 opusta, eli lähes tasan kirja per viikko. Tähän täytyy olla ihan tyytyväinen. Tänä vuonna olen lopettanut television katselun perinteisessä mielessä käytännössä kokonaan, ainoat asiat joita katselen lähetysaikaan on urheilulähetykset. Elokuvia ja sarjoja on huushollissa katsottu kyllä ahkeraan, mutta Netflixin, halpojen DVD-levyjen ja Elisa Viihteen ansiosta ei telkkari ole samalla tavalla ollut auki taustameluna vaan ollaan tehty tietoisempia päätöksiä mitä katsotaan. Veikkaan että tämä on lisännyt lukemiseen käytettävissä olevaa aikaa. Netti syö edelleen leijonanosan siitä vapaa-ajasta jota ei käytetä nelijalkaisten kanssa puuhailuun, mutta kun ruutua tuijottelee töiden puitteissa ja kun tiimarilukulasit ovat toistaiseksi pelastuneet Mogensin hampailta niin lukeminen on alkanut maistua paria edellisvuotta paremmin.

Lukulistalle mahtui tänä vuonna täsmälleen yksi kotimainen teos, Magdalena Hain vallan mainio varhaisnuorille sopiva steampunk-romaani Kerjäläisprinsessa. Siitä arvion voi käydä katsomassa Tähtivaeltajan uusimmasta numerosta. Käännösromaaneja luin muutaman, lähinnä Tähtifantasiapalkintoehdokkaat. Niistä suosikkini oli Miévillen Toiset, vaikka väitän edelleen että kirja ei ole scifistä kuullutkaan ja sen fantasiaelementti rajoittuu siihen että se on ns. ruritaanialainen romanssi, eli sijoittuu keksittyyn valtioon. Miévillen tekstejä hallitsee usein hänen viehätyksensä groteskiin ja varsinkin varhaisemmissa teoksissa aivan uskomattoman ärsyttävä nuoren miehen "katsokaa kuinka Nokkela olenkaan" -asenne. Vaikka juoni ei Toisissa kantanut ihan loppuun asti, toimi romaani kuitenkin aivan mahtavasti ja monilla tasoilla. Ehkä mies on kypsynyt kirjailijana.

Loput kirjoista on sitten muutamaa ranskan- ja ruotsinkielistä lukuunottamatta luettu Lontooksi. Populaari historia, Holmes-pastissit, YA ja fantsu saavat (toivottavasti) oman postauksensa, seuraavassa muutamia muita mieleenjääneitä Scifikirjoja.

Scifin puolelta yllätin itseni pitämällä kovasti Stephen Baxterin duologiasta Flood ja Ark. Vaikka minulla on valtava lukkarinrakkaus kovaa scifiä kohtaan ja katastrofiromaanit ovat lempilukemistani, en ole aiemmin kauhesti innostunut Baxterin romaaneista. Tällä kertaa kuitenkin molemmat kirjat toimivat mainiosti. Ensimmäisessä veden pinta alkaa nousta 2000-luvun alussa niin että ihmiskunta huomaa pian että koko pallo tulee peittymään noin sukupolven aikana veteen. Toinen kirja kertoo sukupolviavaruusaluksesta joka lähetetään etsimään asuttuja planeettoja toivonaan pelastaa ihmissuku Maan tulviessa. Muutamat kirjojen sivujuonet olivat turhia, hahmot ei maailman kiinnostavimpia ja deux ex miljonääri juonenkuljetuksen välineenä vähän silleen helppo ratkaisu. Silti, katastrofin kulku on niin planeetan kuin yhteiskunnan tasolla kuvattu mainiosti eikä ihmepelastusta ole luvassa. Myös kakkososan kriisistä toiseen heittelehtivän arkkialuksen matka on kiinnostavasti kehitelty.

Kevyempää SF:ää edustakoon LMB:n kauan odotettu "Ivan-kirja", Captain Vorpatrils Alliance. (pakollinen elvistely: sain kirjan ARC-version Loisilta kun toimin hänen oppaanaan viime kesänä Helsingissä). Minähän olen odottanut tätä kuni kuuta nousevaa koska pidän Bujoldin ihmissuhdekomedioista ja Ivan-serkku on varsin sopiva hahmo kantamaan moista opusta. Vaikka tämä ei ihan top kolmeen Vorkosigan kirjoista pääsekään, tarina, rytmitys ja hahmot toimivat selkeästi paremmin kuin parissa aikaisemmassa Vorkosigan romaanissa. Jos vaan Bujold olisi jättänyt Byerlyn rauhaan niin oltaisiin oltu ihan A+ luokassa.

Viimeksi pitää mainita Maureen F. McHughin China Mountain Zhang, jo vuonna 1992 ilmestynyt paljon kiitelty teos joka on istunut hyllyssä jo useamman vuoden. China Mountain Zhangin tulevaisuudessa Kiina on Maapallon supervaltio ja kiinalainen syntyperä kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. McHugh'n kauniisti kirjoitettu romaani on ihmisen kokoista scifiä, sen päähenkilöt eivät muuta maailmaa vaan yrittävät kumpikin tahollaan - Zhang Yhdysvalloissa ja Kiinassa, Martine Marsissa - löytää paikkansa maailmassa ja tarkoitusta tavalliselle, arkiselle elämälleen. Hieno, evokatiivinen kirja

Day Eve

Posted by jukkahoo

Here in Finland, the Christmas Eve is the day when the Great Feast takes place, presents are given and most of things happen. The following day is quiet, comtemplative affair. Some might say solemn.

Since proper Xmas calendars have 24 windows and the traditionally crateful beginnings of a beer calendar have similar number of bottles, this is the last one. Here goes:

Mikkeller Red White Christmas beer is mix of Pale Ale and Belgian Wheat. And what a mix it is, too!HOPS ahoy and then some! Very citrusy flavour, caramelly and malty, explosive amount of details filling your mouth as you drink this one. I don't find really any witbier from this one, it's much too alcoholic (8%) for that, perhaps? Truly remarkable head that tastes delish itself! A bit gingery even, orange, spicy and malty. Very complex, no beer for casual drinking this one! Still looking for the xmasy though. Very good.

This usually the moment in time, when all the threads and pieces are collected together for some kind of a brilliant conclusion. This is perhaps the time to present the best book/film of the year. Or to have another one of those themes like, say, Xmas? Unfortunately I don't have anything of the sort. The only even remotely xmassy film I remember seeing this year is about half of Love Actually, when came from the telly. I have no recollection of any xmassy moments in any of the books I've read.

I voted for Jo Walton's Among Others at the Hugo Best Novel category, so I'm going to go with it as the best, or at least most intriguing and endearing book of the year for me. Excellent novel about growing up, finding SF and your place in the world. Read the book and then come to Swecon next year, and meet the author as well!

Was Avengers (2012) best film of this year? Probly not, but it was fun nevertheless. After the disappointing Ironman 2, interesting Thor and decently entertaining Captain America, I didn't know what to espect, but clearly something along the lines Joss Whedon had in mind: whedonesque dialogue, thrills, action galore and properly superhero-style banter and cameraderie. Best part? By far: "Puny god"

Was Tinker, Tailor, Soldier, Spy (2011) best film of this year? Again, not sure, but it was a great film. Brilliant ensemble cast, where everyone incites everyone else into even more excellent performance. Great stuff! Slow-paced, but rightly so, this is still Usain Bolt action compared to sadate Sunday stroll of the original tv-series with sir Alec Guinness. Both are excellent, as are the Le Carré booksies.

Most excellent and happy holidays to you all! Who knows, what next year brings to us all? Well, Le Docteur does!

Day Twenty-Three

Posted by jukkahoo

Oakham Ales makes todays beer: Inferno is a bitter Pale Ale. The pertinent bitter taste was perhaps not what I was expecting, but after the palate got used to it, this was a great tasting ale. Somewhat citrusy.

Heart of Iron is a steampunk novel with a divergence point in a succesful Dekabrist rebellion in Russia. With a cast of (real-life Dekabrist-rebellion leader's daughter) Sasha, her daunting aunt Evgenia, famed spymaster Florence Nightingale, a young man who could well be the notorious Spring-Heeled Jack and several more or less interesting suppporting role players, Ekaterina Sedia has created a YA alternate history that manages to bring 19th century tsarist Russia to life fantastic. Heart of Iron is fairly short, but requires somewhat careful reading as the society it depicts has its own peculiarities. The plot is fairly straightforward, but Sedia manages to lure readers into following various McGuffins, while the real gist of it all is going somewhere else completely.

I liked the way the author depicts the Russian psyche, there's definitely that melancholic feel to it, as well as that imperial self-awareness that went away during the Soviet-era. All in all, the society feels right, the clear class and race divides exist, and the way people portray their inherent superiority (real or not) feels real. This is a good book and if Sedia manages to write a sequel (as she is pondering), I'd be more than happy to  have a go at that too.

For a couple of crusaders who've been on the road of pillaging and wanton destruction for more than a decade, Kal-El Cage and Hellboy-Perlman sure do have a great set of dentures. Season of the Witch (2011) is a historical fantasy-film that moves our buddy couple from the Holy Lands to Wallachia, where bad stuff happens, because witch. Most reviewers hated the film and if we're being Frank and Ernest here, this isn't the Citizen Kane of historical nor fantasy films. It's fairly decent action flick, that has a fair budget, thus there are good effects and nice looking grime and filth in the 14th century Holy Roman Empire. Cage and Perlman are good enough as a couple of weary warriors. It's 90 minutes of "ihan kiva" entertainment. I'm sure I would've hated this one if I'd had any expectations. Without them I was able to enjoy this as it is, an Uwe Boll directed contemporary "version" of The Seventh Seal done with competence.

One other thing. On occasion it seems like historical films come in pairs. There were the various Robin Hood, Columbus and Highland heroes pairings, more recently the Ancient Roman age tales of Centurion and Eagle, and now Season of the Witch and Black Death (2010) starring Sean Bean. The last reason is itself a reason to see the film, but it is all good. Gripping, realistic and spellbinding 14th century rural Britain getting to know the bubonic plague. The film looks good, the dialogue is convincing and themes strong and interesting. Truly a Wicker Man for the Middle Ages. And the ending really packs a punch.

As music videos go, Just an Illusion is not among the top contenders for Best Ever. The song itself, however, was always a favourite of mine. I've never been particularily big on soul etc, but Imagination had that certain sönösekuu, what ever it was. Perhaps it's just the fact that they are English?

Merry Xmas everyone!

Day Twenty-Two

Posted by jukkahoo

Schmucker's Rosé Bock is a strong (8%) beer that warms them cold cuckolds that are well chilled when bracing the harsh Helsinki elements these days. I though the alcohol didn't taste too strongly when I drunk the bock, but it could've been a bit too cold as I did drink it straight from the fridge. There's a nice warm sensation making rounds in your belly after a pint of this and some nice nosh. Definitely something to try again. 

Mazarkis Williams is a newcomer in the field of fantastic fiction. His debut novel The Emperor’s Knife starts a series (Tower and Knife Trilogy) of non-western fantasy books. Like Saladin Ahmed's Throne of the Crescent Moon, this book takes its lead from the East, namely steppes and mountains of the central Asia. There's some Mongol influence, some Samarkandish/Silk Road feel to it, some 1000 and one night mysticism and your garden variety mad Ottoman empire stuff. I like the setting and expecially the lone figure of the ruler's brother in his lonely prison cell, very much in the vein of Kefes of the Ottoman habit of confinement of the heirs of the sultan.There are lots of necessary accoutrements like viziers, assassins and Wise Man on the Mountain -type of mystic Pattern Master.

The mysterious sickness called Pattern that threatens the well-being of the Cerani Empire. People are losing their minds and rumour is that the emperor himself is tainted. Hilarity ensues. Or not exactly. The Emperor's Knife is slow-going, interesting, but sligthly over-ambitious attempt to create a spellbinding setting, cool magic system and doom-laden characters. It succeeds in most parts, though this could've benefitted from tighter writing and some finetuning. Its ornateness suits it, yet there is a  relatively small cast of characters that populate the story, perhaps even a bit too sparse a number. There is also a smidgen of K. J. Parker -like brooding doom to it all, but I'll guess that the ending of this series is not going to be as gloom as Parker's novels tends to be. I will read more if sequels happen to be cheaply acquired.

Contemporary French action movies are pretty darn great, as are some of the few historical films I've seen (well, good more than great in case of historicals). Contemporary French science fiction movies are pretty great, too. I haven't watched contemporary French horror, but those that have, usually have good things to say about those. When you add these things together, you'll have Stranded (2010).

As a matter of fact, I dodn't know what to expect from this one. I had seen the impressive Algerian war depiction Intimate Enemies quite recently and was looking for something along that vein. Anthony Quinn starring Lost Command (based on the classic war novel The Centurions) was decent, but dearly aged. Stranded was French, set in 1960 and there were people trapped behind enemy lines. Gotta get.

Stranded is well acted, well directed, and well laid out. There is relatively little dialogue, it is moody, atmospheric and surprising. At least I was, when I realized that we're not in Kansas anymore, which was a very pleasant surprise indeed. There is a lot of sand. A LOT of sand. And then some.

Cool Zombie is a new single from my childhood hero Adam Ant. If the Golden Age of Science Fiction is 12, as Peter Graham famously said, the same goes with music. I was twelve when Kings of the Wild Frontier came out. Never recovered from that, thank you very much! Adam Ant Is the Blueblack Hussar in Marrying the Gunner's Daughter is the sixth solo studio album by the Man himself and is out in January. A bit mixed feelings about the single, as it does sound like a twangy bluegrass song sung by Bob Dylan impersonator, which are neither the highest compliment in my book. It has grown on me though. I have fairly high hopes for the album, all the bits and pieces I've heard so far are pure Antmusic! Yay!

Day Twenty-one

Posted by jukkahoo

There was so much beer consumed yesterday (and today) that I don't really have one particular beer for today, so I'll make an arbitrary lottery here. Just a minute. (♫elevator music♬) And the winner is... Thornbridge Sequoia! This is an amber ale, smooth, very drinkable beer. Easy describes this ale very well.

Time to remind people of the awesomeness of Australian speculative fiction. Twelft Planet Press (an amazing Australian Small Press) has a wonderful, intriguing, mind-blowing, intelligent and ass-kicking series called Twelve Planets, a 12-part short story collections by twelve Australian women writers. Narrelle M. Harris' Showtime is one of these. Four horror stories of verious degree of scary and funny (mostly funny). I wasn't too thrilled by the first one (Stalemate), where the denouement is evident from the beginning. In hindsight, I appreciate it more. Thrall is a loving take on the age old vampire gag. The Truth About Brains gets zombie stories spot on and the title story mixes everything to a very satisfying conclusion. These stories are about families and subverting the readers preconceptions about familiar monsters. Highly recommended.

Valhalla Rising (2009) is really intensive, gritty viking adventure that travels a great deal from the grimy, violent beginning to the eerie, violent ending. There's toughness that is almost inpenetrable, bleak, barren landscapes and minimal visuals, and a lot of blood. This is almost a silent movie with very matter-of-fact dialogue and the acidity of the ending.

Valhalla Rising is a brutal, harsh and beautiful low-key (and budget) historical movie, that deals with ideas of faith, belief and the futility of it all. It is occasionally slow going, but nothing Tarkovskian or even Kaurismäki-like. Well, maybe the latter. In its heart this is a 70's film with contemporary visuals and as 70's movies go, Star Wars - A New Hope is an exception to the rule. :)

Who would've thought that this would turn into one of the most evocative, intriguing, elusive, exceptional pop music acts of the 80's? Five albums of sheer brialliance, from purest of pop, to melancholy masterpieces and finally the far-out soundscapes. Bliss.

Day Birthday

Posted by jukkahoo

Yes, I'm 45 today. Last year has been fairly rough and I'm slowly beginning to realise that my contribution for the Finnish fandom is on the ebb, my day job is taking much more time and effort that I'd prefer, and other interests, while still being very interesting and worthwhile, are probably better left in the hands of others, preferably younger ones.

Therefore I'll start downshifting next year. 2013 will be my last Finncon as a chair and I'll try (hah!) to get rid of couple of other things as well. There's still so much I want to do, but clearly I cannot manage them all. Or perhaps a quiet lull of few years might get them juices flowing again? Who knows? (Yeah, yeah, the Shadow knows...)

But it hasn't been all doom and gloom, no sirree! There has been lot of great, wonderful and lovely things too! Senor Mogens has been tons of fun and Setämies-Martti gets gruffier by each passing year. Work has been getting slightly more interesting with added obligations and tasks. And fandom! Love you guys! There is a good momentum going on and we should keep up with it. 2012 has been a good, if laborious one. 2013 is allowed to be the same, as long as I get to rest a lot more.

The festive beer is Liefmans Glühkriek. Ah,the warm cherry infused beer! That spells seasonal greetings. There's plenty o'spicyness too. Warming, enticing drink. Whole bottle of 0.7 liters is a bit much though for one person. I may have to save something for tomorrow.

Ernest Cline's Ready Player One was one of the most fun books I read this year. Not the best, nor the most interesting, but a lot of fun. For someone like me who grew up in the late 70's and 80's, the book is filled with odd bits of arcana and memories nearly forgotten, as well as pop culturally relevant tidbits and lore. There's a lot that doesn't ring a bell, though. I was never a gamer and my musical influences were British and more punk/New Wave/Electronic. If therfe'd been a bit more Adam & the Ants et al, I could well consider this the Bestest Book ever. Now, it is a very good "lukuromaani" about reality-entertainment, computers, pop culture and games. Points for Monty Python references and excellent translation by J. Pekka Mäkelä, kudos! Surely the right man for the job! ("Don't call me Shirley!")

I didn't intend to watch Last Boyscout (1991) again, but when I was fiddling with my Netflix apps at work, I ended up watching the entire film on a lunch break (what a surprisingly short film!). It is still excellent overthetop-action ride it was when I watched it for the first time in Bio Rex with some friends over twenty years ago. From the moment "life's a bitch" to dancing the jig, I was utterly mesmerized by the visuals of younger Scott, snappy dialogue of Shane Black and the chemistry between Mr. Bruce Willis and Damon Wayans. Sheer unadulterated entertainment. Best. Movie. Ever.

I shall now Let the Happiness In.