Jukka on pitkin syksyä tehnyt kaupungintalolla iltavuoroa ja tullut kotiin varsin myöhään. Minä sitten läheisriippuvaisena vaimona olen soitellut perään että milloin mahtanee mies päästä kotiin asti. Mutta ei enää, ainakaan kun kaupunginvaltuusto kokoontuu. Helsinki kanavan pilottilähetyksistä voi seurata kaupunginvaltuuston kokouksia suorana streaminä. Eikun ikkuna auki kannettavaan ja jo voi seurata kuinka kauan mies vielä töissä viipyy. Bonarina voi seurata kunnallispolitiikkaa ihan livenä, tällä hetkellä Arhinmäki puhuu graffiteista...
Olen sellainen minäkin, pyöräilijä nimittäin. Pyörällä matkasin
pari vuotta sitten työpaikalle kesäisin. Ongelmia ei matkalla Talista
Kaisaniemeen tullut ennen kuin ihan keskustassa: Elielinaukiolla ja Aseman
editse menevälle pyörätiellä ihmiset maleksivat katsomatta lainkaan minne
olivat menossa. Välillä oli pinna palaa ja sormeen tulla jännetupen tulehdus
kellon jatkuvasta kilkatuksesta.
Kun edellinen pyörä hajosi en ole uutta saanut
hankituksi joten nykyään olen kohtaamisissa ollut jalankulkijana, usein kahden
koiran kanssa. Ja nyt roadrage tuppaa kohdistumaan pyöräilijöihin jotka aivan
valtavalla tilannenopeudella pyyhältävät ohitse niin että tuskin ennättää
tajuta että ovat tulossa ennen kun ollaan ohi ja koira säntäämässä joka
suuntaan. Meilläpäin on vain ja ainoastaan kevyen liikenteen väyliä jotka on
tarkoitettu seikä jalankulkijoille että pyöräilijöille joten edestä ja takaa
singahtelevat maastopyörät ovat todellinen ongelma.
Pyörä on mahtava ja
ekologinen väline liikkua kaupungissa, ja pällejä pölvästejä jalankulkijoita ja
autoilijoita riittää toki heitäkin – Mekulla on mieletön tarina
sauvakävelymummoista - mutta pyörän selässä ihmisille tuppaa tulemaan hillitön
halu saada kulkea nopeasti ja samaa vauhtia eteenpäin. Jalankulkijat ja autot
pysähtyvät ja lähtevät liikkeelle kaupunkiliikenteessä jatkuvasti. Pyörän
selästä se hyvän vauhdin tappaminen ja uudelleen kiihdyttäminen vaatii sen
verta lihasvoimaa että moni pyöräilijä mielummin huiskahtaa ohi enemmän tai
vähemmän laittomasti tai vaarallisesti kuin jarruttaa tai jopa – gasp – astuu
alas sieltä satulasta ja taluttaa fillaria. Se kaikkien vihaama
pari-kolmekymppinen state of the art hybridipyörällä polkeva mieshenkilö tuppaa
myös kovin usein ajamaan aivan sairasta vauhtia. Talin puistotiellä olen pariinkin
otteeseen hypännyt syrjään kun psykofillaristi vetää vauhdilla ohi
nopeusrajoitusta noudattavista autoista ja blokkaa jalankulkijan nurmikolle.
Viimeisimpiä
sydäreitä ovat aiheuttaneet maastopyöräilijät. Kun kiltisti lähtee koiran
kanssa pois tieltä (jossa hauva on lyhyessä narussa) metsään jossa se voi
fleksissä toteuttaa merkkailu- ja nuuhkailuviettejään niin jostain puskasta
polkee maastopyöräilijä päin fleksiä. Puhumattakaan näistä paristakin peelosta
jotka kuulemani mukaan ovat viime vuoden aikana ajaneet keskuspuistossa
metsästä pahki hevoseen ratsastustiellä.
Suurin osa meistä on jopa päivittäin
autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoista, jotkut vielä skeittaajia tai
rullahiihtäjiä. Jotenkin vaan tämän syksyn aikana fillari on allut se väline
joka aiheuttaa eniten kauhua kun sen liikenteessä kohtaa. Eli fillarikaistat
ajoradoille jonne pyörät nopeutensa puolesta kuuluvat ja maastopyöräilijöille
merkityt reitit, kiitos.
As the flu has robbed me of most of my cognitive functions I have been spending my day drinking endless cups of tea and surfing the net. Here is the haul:
As i have been one of the drones who input data to a system, I see how this could happen, but that the first response did not ring a bell makes this funny. Poet dead for 200 years told to pay TV licence.
I have been reading about history of Africa lately. And I bet reading Babar now would be an interesting experience.
When I was around 12 years, I hated L.M. Montgomery with the passion of a thousand suns. Like most of Finnish girls, I read and loved Anne of the Green Gables. What I could not understand was the betrayal of the later books, of how the smart, impulsive, romantic, determined and driven Anne degenrated into a swooning doctor's wife without a life of her own. Maybe this explains it a little.
Scholars who are also members of LDS church have produced a new book on Mountain Meadows Massacre. Sounds interesting, but do they also cover the cover up?
And I also had time to look at my backlog of the Daily Show. Here is one of Jon's better rants, from 30th of September, when the bail-out bill failed to pass the House.
Jos haluaa pohdiskella vähän pidemmälle mietittyjä visioita
pääkaupunkiseudun ja sen ympäryskuntien tulevaisuudesta niin täältä voisi käydä
katsomassa Greater Helsinki Vision –kilpailun tuloksia. Siitä tulee ehkä vähän
viisaammaksi kun pääidioottimme Hesarissa esitellyistä himmeleistä vaikka kovin visionääristä korujargonia sielläkin harrasteetaan. Minähän en ole kaupunkisuunnittelun
asiantuntija enkä edes esitä sellaistatelkkarissa. Lisäksi olen kantakaupungissa
kasvaneena sitä mieltä että omakotitalossa asuminen on jonkin sortin sairautta. En siis voi väittää suhtautuvani puistokaupunkirakentamiseen mitenkään objektiivisesti. Silti väitän että käsitys siitä että aluekeskukset pystyisivät
houkuttelemaan tarpeellisen määrän työpaikkoja tuntuu aika utopistiselta.Puhumattakaan siitä että a) ihmiset vaihtavat
nykyään työpaikkoja aivan toiseen tahtiin kuin ennen ja b) pullantuoksuisia kotivanhempia
on ihan taloudellisistakin syistä jo harvassa. Eli jos vaikka saataisiinkin
jollain ihmellä kysyntää vastaavia työpaikkoja lähelle omakotialueita, silti
sieltä helposti suhattaisiin jopa kahdella autolla muuallekin kuin vain
Ideaparkiin.
Itse olen todella ihan kaupunki-ihminen, yksi suurimmista plussista tässä uudessa länsihelsinkiläisessä lähiössä sijaitsevassa kämpässä oli se että tornitalo/kierrostalo/pienkerrostalo viheralueella -kaavan sijasta on suunniteltu rehellinen ihana oikeista kerrostaloista koostuva umpikortteli jonka sisäpihalla silmä mielellään lepää. Palvelut toimii, julkisilla pääsee ja puisto on ihan tarpeeksi lähellä. Tietysti jos rahaa olisi polttaa niin asuttaisiin mekin kantakaupungissa, jossain mukavassa 1920-luvulla rakennetussa (ei koskaan jugentia) kulttuurikodissa, mutta sen lottovoiton puuttuessa tämän parempaa asumismuotoa on vaikea keksiä.
Call it what you will:
Seasoned Greetings! Happy Holidays!
Fröliche Weihnachten!
Merry Xmas!
Glad Jul!
Joyeux Noël!
Kivaa Kwanzaa!
Hauskaa Hanukkaa!
Mahtavaa Midwinter Solsticea!
Yauzaa Yulea!
Happy anyhow's!
We're soon off to my sister's place in Veikkola to stuff ourselves full with trad. xmas treats (ie. ham and casseroles etc). No Lappland this year, we're staying in Helsinki for the whole of the festive season.
The pic of four-handed Satan Claws is (again!) ripped from excellent French site called nooSFere where you can find thousands of fun scans of covers from Sf to whatever.
Sandra Day O’Connor has resigned from the US supreme court. Which means that Bush will get to nominate at least two Supreme Court Justices as Rehnquist is ill with cancer. The latter nomination would/will be a no-brainer as Bush will replace one conservative republican with another, but O’Connor’s case is different.
She is a Reagan’s nominee, a moderate Republican and the first woman to be appointed to the SCOTUS. She was the swing vote on many issues and has thus been in the majority probably more often than any of the other justices. She tended to frame her decisions taking into account the individual circumstances of the cases and stare decisis, the idea that the court should follow precedents and thus not overturn its previous decisions. Most famously, she was the co-author (but significantly not the swing vote, that was Kennedy) of majority decision in Casey, the case that came very close to overturning Roe and giving states the right to legislate on abortion. Replacing her will feed the flames cultural wars to the limit. TPM Cafe has many good posts on the subject.
I have been a Watergate junkie since I saw Fred Emery's excellent BBC documentary on the subject, and - shortly after - "All the President's Men". I watched the latter in the common TV-room of my dorm in St. Andrews University and was so into the movie I really hated walking back to my room through the dark hallways. I did not really expect G. Gordon Liddy to jump from the ladies to do me in, but something of the film's exquisite paranoia stuck even after the event. Since then I have been reading on/off stuff about the break-in: Emery's tie-in book, Woodstein original, Dean's memoirs... The whole episode in its sinister incompetency just gets me.
And now we finally know who the guy in the garage was: FBI's number two man, Mark Feldt Felt. He came out of the closet in Vanity Fair, and now everybody has an opinion from Bill to Bernstein's ex wife. But I have to say, that even though Blogistan is a good substitute, it is still not quite the same as being able to channel-hop between between news channels in feeding frenzy. Thank goodness you can get the most important one online: the Daily Show's take can be seen here, just scroll down a bit.
UK Election
The system might be (and is) totally antiquated and produce questionable results, but you can’t deny that the process itself is great fun. Firstly there is BBC’s graphics. There is Peter Snow with his jolly orange shirt gallivanting around an empty space which is filled for the viewer with all sorts of funky graphics. Who cares about red states and blue states or a boring bar graph about how SDP is gainig a seat and Center Party loosing two, when you can have three-way battlelines with tiny little chess-figures representing vulnerable seats, not to mention the swingometer.
Even more fun are the parties. And I don’t mean Labour, Conservatives, Liberals or even SNP, but parties like Church of Militant Elvis Party, who apparently believe that Evis is alive and living somewhere in Arabia as a sheikh. Or New Millennium Bean Party. And of course there is the classic, late Screaming Lord Sutch's Official Monster Raving Looney Party whose candidates this year include Jedediah Headbanger, R.U. Seerius and Boney Moroney. Because of the ancient system the results of a particular seat are announced while all the candidates stand in line on a stage. Both Monty Python and Blackadder have spoofed this ritual successfully, but the unreal thing is that reality does not really differ from the comedy.
Recent Comments