Eating Muffins in an Agitated Manner

Åcon 5, part II

I have lots of books and films and whatnot to write about, but my brain has turned to mush, thanks to Åcon crud. Though in the interests of full disclosure I think patient zero in this case was either my mom or Jukka, so I most probably would have had this plague even without awesome Åcon. Also apologies for other suffering people for spreading the germ.

I have little - well, a lot - to add about this con to Jukka's report. I love the concept to bits, and have never had a bad or even mediocre Åcon. As noted in earlier reports Åland as a location rules, weather was was sunny if not warm, and the trip was pleasant and well organised (thank you again Hanna!). On the minus side hotel and bar were exceptionally sloppy with us this year. I kind of like the little dilapidated 1980s thing the place has going on, but room assigments were not done as per request which lead to all kinds of difficulties. I can also understand that the bar was overwhelmed with both ice hockey WC and us, but again, if you charge good price for the high end stuff then it would be nice if you could make sure you have the stuff to sell. It is not like this was the first time Åcon was in Adlon.

As for the content, our Guest of Honor Catherynne M. Valente was funny, smart, engaged, enthusiastic and our kind of people. So that was kind of nice. Also, she is an excellent writer. For me, the absolutely best thing about her work is that (maybe because of her backround as a poet?) that she engages in trying to transmit how things feel, what it is like to touch. As one of those people who do not see stories in their minds eye, that approach is extremely satisfying.

Programming, well, um. OK, the thing is I don't much care for panel programs. I like to listen to a well argued paper or clear lecture, or take part in group discussions. But panels, not really my thing. Thus my normal Åcon consists of catching few programming Items, doing my own stuff and spending the rest of the time in the bar or at the patio with friends. This time, the programming was on time, there were no real breaks and obviously the programming was interesting enough that people spent most of their time watching it. Silly things. Also the stupid awning was down all the time so it was cold on the patio, and thus the hanging out part of the con was a bit truncated.

I saw Never Mind the Bus, Aldrin, absolutely mad props to Ben for saving the day, well done. Cat's reading was also very good, both the story and her reading of it Nene, as I knew from Eurocon, is an excellent interviewer and she and Cat seemed to find each other well in the author interview. Loponen's Sapir Whorf paper was good stuff, mapping as it did, the ways SF-writers use Sapir Whorf on top of how the position of the hypothesis has changed in linguistics. Mekku does pretty complicated literary philosopy, that relies on very specific vocabulary, and heavily engages with work of others in the field. And twenty minutes is not enough time to open that up for people not familiar with it. But at least it was exactly what was ordered :-)

What else: the panel on postmodern fantasy. Look, obviously the panelists all had slightly different views on what constitutes postmodernism, and that is fine (as it is actually one of the hallmarks of postmodern thought to constantly question the nature of everything), let postmodernism defy all efforts to pin it down, let it float and sting, flollop and vollue around us. But if the panelists do not have a working definition for modernism when they talk about postmodernism, confusion ensues. Now I was left with a feeling everybody understood modernism a bit differently and then tried to discuss postmodernism through their own understanding of modernism which lead to people talking past each other.

Actually, I would really love to read a paper on modernism in fantasy. It seems to me that early genre fantasy (Tolkien, Dunsany etc.) and modernism were born both as hugely different reactions to realism and naturalism. Modernism reacting to and developing from naturalism, going from outside world to inside of human mind, and developing stylistical tecqhniques to break down and reshape narrative, and Fantasy marrying the novel form to old medieval romance. So if that is the case (and even if it isn't) where is modernistic fantasy? Where are Proust, Joyce, Woolf or Faulkner of fantasy?

In the mornings we again took dogs and Jeeves and went around the island. Eckerö post and customs office does look incredible all on its lonesome, and both Martti and Mogens got lovely long walks on the rocky beaches. I did take part on organised excursion to Järsö island at the southern tip of the main islands where there is a lovely café and handcraft store Stickstugan. It sells both yarn and stuff you can make from it. The yarn is lovely, hand-coloured and spinned from the wool of Åland sheep. It is a bit tricky to knit as hand spinned yarns often are, but end result is gorgeous. Next time I need a proper budget.

Next Åcon is 9.-12.5.2013, GoH Tricia Sullivan. Sign up, you won't regret it!

Hyvää Joulua! God Jul! Merry Xmas!

Posted by Martti & Mogens

 

Mitä Martti teki kesällä (ja syksyllä ja talvella...), osa 2

Posted by Sari

Paitsi että Martti reissasi kesällä kunnolla näyttelyissä ja leireillä, olemme myös kokeilleet kaikenlaista jännää. Ensinnäkin olimme jo keväällä koirakoulu Heiluvan Hännän puuhaklubin kanssa kokeilemassa makkaran jäljittämistä metsästä. Eli ulkoilutimme HK:n sinistä narussa metsässä, jätettiin makkara jäljen päähän, annettiin sen vanheta ja sitten annettiin koiran jäljittää. Tässä Martti osoittautui aika taitavaksi. Jälki oli suora ja vain kolmenkymmenen metrin pituinen, mutta Martz tajusi heti mistä oli kyse, kuono maahan ja suoraan jälkeä pitkin makkarakätkölle. Tästä innostuneena hain Starkista pari lukkoa ja ohutta muovinarua ja hienosti valmistin Martille jäljitykseen sopivan taluttimen. Kesällä kokeiltiin sitten useamman kerran mökillä ihan omin voimin. Pidensin jäljen odotusaikaa puolesta tunnista tuntiin ja pidensin ja monimutkaistin matkaa. Pari kertaa Martti hukkasi jäljen, mutta tajusi palata taaksepäin ja aloittaa uudestaan. Joka kertaa nakit löytyi, joskin täytyy myöntää että vaikka kuinka kovasti itse yrittää olla narunpäässä neutraali, niin aina voi olla niin että viestittää koiralle mistä kannattaa etsiä.

Elokuussa olimme sitten MyHeelsporukoiden kanssa Kaisa Hilskan luona kokeilemassa paimennusta. Ensin tutustuttiin lampaisiin ja kokeiltiin niiden kanssa kulkemista isommassa aitauksessa ja iltapäivällä lähdettiin pyörötarhasta hakemaan kaaria. Paimennus ei osoittautunut ihan Martin lajiksi, sen sijaan että se olisi paimentanut lampaita, se jäljitti niitä. Lammaslauma kulki siis pari hassua metriä metriä koiran edessä ja tämä kulki vaan kuono maassa selkeästi viestittäen että joku lammas oli tästä ihan vähän aikaa sitten liikkunut. Pyörötarhassa Martti pääsi sitten tutustumaan lampaisiin todella läheltä! Vaikka Martti ei erityisiä lahjoja paimeneksi osoittanutkaan (mallioppilaat taisivat olla Siiri ja Nelson), oli kokemus valtavan kiinnostava. Ne kiksit koiraharrastuksessa tulevat siitä kun saa kommunikoitua koiralle mitä siltä odotetaan ja osaa itse tulkita sen viestejä takaisin. Oli aivan mieletöntä katsella kuinka Kaisa ja hänen australiankelpiensä Heili siirsivät lampaita.

Kolmas uusi laji jota ollaan kokeiltu on sitten ihmisten etsiminen. Olimme Canis-lehden päätoimittajan Eija Valtarin  luona Vihdissä yhden sunnuntain. Ensin kuunneltiin luentoa lajin perusteista ja sitten mentiin metsään niin että kukin koira vuorollaan pääsi kahdesti etsimään  piiloon paikalleen polvistuneita kohdehenkilöitä. Etsiminen metsästä tai raunioista on vaativaa puuhaa, siinä täytyy opettaa monta eri palikkaa koiralle ja sitten vielä ketjuttaa ne yhteen. Tässä lajissa porukoista loisti selvästi Piisku, joka iloisesti heti tajusi että metsässä kykkiviltä ihmisiltä sai nameja. Martin ongelmaksi muodostui paitsi läheisriippuvuus emännästä myös sen epäluulo maastoa kohtaan. Englantilaiset herrasmiehet kun eivät polulta poikkea kuin aivan hätätapauksissa. Tätäkin ollaan kokeiltu Jukan kanssa uudestaan niin että olen ollut polun varressa piilossa kun he tulevat lenkiltä. Se on pari kertaa katsonut minua ihan suoraan kohti, jatkanut ohi kunnes on tuulen alapuolella ja haistaa. Sitten äkkikäännös ja luokse. Eli aika lailla voidaan todea Martin lahjojen keskittyvän nenän käyttöön :-)

Joulukuussa olin olin ihan turistina Messarissa jossa Nelson ja äitinsä Jenni saavuttivat historiallisen voiton sunnuntain Voittaja 2010 näyttelyssä. Molemmista leivottiin voittajat, Jennistä ROP ja Nelsonista VSP. Olimme kaikki aika täpinöissä! Marttikin lähettää tätä kautta onnittelut rakkaalle viholliselle ja tyttöystävälle: tervetuloa kerhoon :-)

Mitä Martti teki kesällä, osa 1

Posted by Sari

Meillä on ollut kovin tapahtumarikas kesä Martin kanssa, ollaan reissattu oikein kunnolla, esiinnytty näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä ja kokeiltu kaikenlaista uutta.

Kesäkuussa otimme koko MyHeels porukan voimin osaa heelerileiriin Punkalaitumella. Ohjelmassa oli jos  jonkinlaista aktiviteettia: vieheen perässä juoksua, heelerisuunnistusta, luentoja ja suuri heeleriseikkailu jossa koirakot saivat jos jonkinmoisia tehtäviä pujottelusta nakinsyöntiin. Meillä oli todella mukavaa. Paitsi että ”meidän” porukoita on aina hauska nähdä – erityiskiitos kämppiksille Outille ja Piiskulle -  niin oli kiva tutustua muihinkin heeleri-ihmisiin ja näkökulmiin. Lisäksi oli ihan omalta kannalta taas opettavaista tarkkailla kuinka koirat suhtautuivat toisiinsa ja miten tunnistaa ja purkaa tapaamisten jännitteitä. Sunnuntaina oli lisäksi epävirallinen leirinäyttely jossa ekaa kertaa esitin Martin ihan itse. Ihan huonosti ei ensiesiintyminen kehässä mennyt, tuloksena oli VSP:n titteli ja muikea kiertopalkinto. Tosin Martti-mies tietää mitä se on tekemässä ja asettelee jalkansa ihan pyytämättä oikeaan asentoon.

Isoin reissu oli matka Tanskaan koirien maailmannäyttelyyn Juhannuksena. Mukana matkalla olivat Tiina ja Nelson sekä Eeva ja Jenni. Matkustimme laivalla, junalla ja autolla Jyllantiin Hovborgin pikkukylään josta oli vajaan tunnin matka näyttelypaikalle Herningin messukeskukseen. Olimme varanneet matkaan aikaa sekä ennen että jälkeen näyttelyn joten ennätimme vähän vaan lomaillakin. Matkat sujuivat yllättävän kivuttomasti, ei tullut ahdistavaa kiirettä missään vaiheessa. Siljalla syötiin ja juotiin hyvin kumpaankin suuntaan menossa ja jopa prinsessa Jenni suostui käyttämään laivan hiekkalaatikkoa. Myös juna osoittautui ihan fiksuksi ratkaisuksi: matka Tukholmasta Köpikseen taittui varmasti nopeammin kuin autolla eikä tarvinnut väsyä ratissa. Tosin jos koiran kanssa vielä matkustaa, luulen että kannattaa investoida yhteen ylimääräiseen paikkalippuun ettei tule ihan niin ahdasta. Autoilukin sujui Tanskan motareilla ongelmitta kiitos Eevan ajotaidon ja Tiinan TomTomin.

Itse näyttely meni parhaiten komealta Nelsonilta, joka kantoi kotiin maailman juniorivoittajan tittelin. Martti sai tuomarilta EH:n ja oli luokkansa kolmas. Kehässä mentiin niin haipakkaa että hyvä jos ennätti saada koiran seisomaan paikallaan ennen kuin tuomari jo puristi kättä, ja valtavan koiramäärän (yhteensä n. 20 000) takia arvostelutkin olivat rasti ruutuun lomakkeita joista ei oikein päässyt selville mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Muuten järjestelyt olivat kyllä onnistuneita. Kehiä oli tarpeeksi, niiden ympärillä oli hyvin tilaa. Minä olin poikkeuksellisen tyytyväinen siitä että osallistumispalkintona sai näppärän numerolappuklipsin koska sellaista olin turhaan metsästänyt kotimaan kaupoista. Estetiikaltaan tosin se muistuttaa enemmän 1980-luvun itänaapurin tuotoksia kuin modernia muotoilua :) Täytyy myös kiittää Tanskan koiramyönteisyyttä, hauvan kanssa oli paljon helpompi liikkua kuin kaikkionkiellettyä Suomessa.

Näyttelyn lisäksi vietimme laatuaikaa koirien kanssa Hovborg Krogin vihreällä nurmikolla jossa Wlankin toimi paremmin kuin hotellihuoneessa ja shoppaillen lähikaupungeissa. Mukaan tarttui vähän sitä sun tätä vaikka sankarillisesti kieltäydyin useamman ihanan kenkäparin ostamisesta. On se kumma kun lähtee etsimään järkeviä hameen ja housun kanssa sopivia kävelykenkiä niin aina sitä jotenkin löytää itsensä niiden kahdeksan sentin piikkareiden hyllyltä… Yleisesti ottaen siis kertakaikkisen mukava lomareissu erinomaisessa seurassa. Ja Martz osoittautui todella sujuvaksi matkustajaksi joka jopa pujotteli hienosti Kööpenhaminan liikenteessä kun emäntä ei ollut yhtä high-tech kun matkakumppanit ja joutui ihan käsivoimin raahaamaan clipperiä maasta toiseen.

Kolmannen kerran kehässä oltiin Heinolan erkkarissa. Martti oli taas EH:n arvoinen eikä tällä kertaa sijoittunut - arvio oli tosin varsin kiittävä. Erkkari on aina siitä mukava että paikalla on kymmeniä ja taas kymmeniä heelereitä ja vaikka päivä kehän äärellä tuppaa venymään poikkeuksellisen pitkäksi (ainakin näin pienen rodun harrastajan näkökulmasta), on upeaa nähdä niin paljon tappijalkoja samassa paikassa. Annan organisoima piknik oli taas aivan rautaa, ei ennättänyt tulla jano eikä nälkä. Minä tosin tein pahan mokan ja unohdin Martin bling-pannan clipperiin ja koira oli tietysti ajankuluksi oli jauhanut sen palasiksi. Nyt on sitten haussa kunnon edustuspanta. ROP-koiraksi valittiin Marmalade’s Drama Queen ja VSP oli Stallmästarens Brave Billy. Onnittelut tätäkin kautta niin kasvattajille kuin omistajillekin, hienoja koiria! Erityiset onnitelut Casa Talista lähtevät Jukan suosikkihiilerille (Martin jälkeen, tietty…) konserninjohtaja Hillevi Kontiaiselle (Rantalaukan Utopia) joka voitti veteraaniluokan ja sijoittui PN kehässä neljänneksi.

Swimming

Posted by Sari

Before easter Martti and five other heelers made their way to Hyvinkää where there is a swimming pool for dogs. Apparently swimming is great exercise for dogs, especially for their hindquarters where Martti really needs more strength.

This was most propably Martti's second time in the water. The first time, reportedly, he had run to the lake after Hanna and Jenni heelers, was thoroughly shaken by the fact that he could not walk on water and decided to return to the bosom of the dry land as fast as possible. 

I don't think he was that taken with swimming this time either - in the beginning it looked like he was composing a letter to RSPCA in his head - but after few lengths of the pool he knew what he was supposed to do and determinately got the job done. It was actually a very good way to get him to water. There was an expert  to help us, other dogs with him and he even had a life jacket on so he would float even if he panicked. So I think we will defenitely do this again.

Even so, I think he enjoyed more of the play session the dogs had while their humans were enjoying some coffee and delicious sweet buns.

Koirailua

Posted by Sari

Tässä vähän Martin kuulumisia kuvien kera. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan isompaa versiota.

Ennen kun lumet tulivat kävimme muiden MyHeels heelereiden kanssa pikkujouluretkellä Nuuksiossa (rullaa vähän alas niin pääset ryhmäkuvaan).

Talvi on ollut kivaa. Lumi oli aluksi vähän epäilyttävää nopeasti siitä tuli ihan lempparijuttu:

Pahimpien pakkasten vaatima takki sen sijaan ei todellakaan ole Martin suosiossa, ei edes hieno merten takaa hankittu enkkufiltti:

Lisäksi olemme käyneet koirakoulu Heiluvassa hännässä arkitokokurssilla ja lauantaisin puuhaklubissa. Martti on oppinut kaikenlaista hauskaa ja hyödyllistä. Hihnakävely ja maahanmeno hallittiin jo ennen kurssia, nyt on harkattu kosketuskeppiä, petiin menoa, paikalleen jäämistä, viereen tuloa ja tavaroiten jättämistä. On se ihme mitä se pieni koira oikein oppii.

Martilla on ollut myös paljon kavereita kylässä. Viiviä on tietty nähty lähes joka päivä koirapuistokeikoilla ja muutenkin, mutta tämän lisäksi hoitokoirina ovat käyneet Martin suosikkihiileri Jenni ja viimeksi nuori belgipoika Gamma.

Kesällä ollaan näillä näkymin lähdössä Martin kanssa sekä tapaamaan suomalaista hiileriskeneä hiilerileirille ja juhannuksena haistelemaan kansainvälistä meininkiä Tanskaan koirien maailmannäyttelyyn.

C. Superbus Lipotus

Posted by Sari

Martti has had some very interesting times lately. First great upheaval was the Bone. We bought him a nice reindeer bone from the pet store as a treat. Martti was very suspicious of it and it took him three days to actually go near enough to touch it tentatively, and one more to actually grab it and start eating. Go figure. We have also started training some basic obedience stuff, though Martti seems to think that if I give him goodies inside, it means I am going to trim his nails. Which has meant giving him random treats with clicker just to remind him what it is all about.

We also met another Lancashire Heeler on one of our walks, first time this has happened. Another first was a nice lady with Västgötaspets who was the first ever person to be more taken with Martti than Viivi. A woman of discerning taste, obviously. As you see, camera is still something a bit suspect, but he does stay put and does not get too stressed about being photographed :-)

V-08

Posted by Sari

No I am not mispelling the name of the engine...

Martti returned home from his tour today. In Sweden he won open class and was fourth best dog in his breed. Today he was even more successful: at Voittaja 2008 show at Messukeskus he was Best of Breed and thus got the title V-08 to add to his FI MVA title. I think he now has more titles than I do, definitely he has more trophies...

We have been celebrating with chocolate for people and dentasticks for Martti. He also had his fifth birthday while on the road, so that had to be celebrated also.

Now he has time to rest on his laurels and enjoy life, there is nothing on his schedule before his eye exam sometime in the spring: heelers are prone to a nasty genetic eye disease called lens luxation and regular eye checks are recommended for all but especially for breeding dogs. 

So now we are just going to enjoy long walks on the Tali golf course and try to learn new tricks, maybe even take in an obedience training course.

Suddenly, life is incredibly busy

Posted by Sari

Yeah, I don't rightly know how it happened, but suddenly I have heaps of stuff to do. And Jukka is clocking overtime almost daily. We may briefly meet during the day.

Martti has just left to spend few weeks with his owner and after that he is off to Sweden to a dog-show. He was in his first show in champions class in the beginning of November, and got graded a red ribbon (very good). There was around 80 heelers there!

Viivi has developed a stubborn streak and does not want to let herself to be caught. Myy sleeps. A lot.

In other news. Ysabel won the World Fantasy Award! Finally GGK is a WFA winner. And with a pretty good book too. I still think that his later books have not been quite on the par with the earlier, Lions was touching but lacked layers, Mosaic duology had great potential but never really got there, and Last Light of the Day is my least favourite Kay of them all. Ysabel is an excellent YA fantasy and does the past breaks into the present trope so much better than (for example) Mosse's Labyrinth. Go and read it.

Also worth a look is Tor.com's blog where among other luminaries, blogs another WFA winner Jo Walton. Her winning novel, Tooth and Claw is one of those high concept novels that should not work but does. It is a Victorian novel of manners, only with dragons. And it is hilariously brilliant, especially if you are at all familiar with authors like Trollope. She also seems to share my taste in fantasy and SF to an uncanny degree. Her latest post on who killed Arianne Emory has me wanting to read Cyteen for about twentieth time.

And in yet other news, Finncon 2009 website looks pretty cool, and we should soon have more English content available. Honest.

Trick nro 2

Posted by Sari

We were at the Book Fair today. Jukka interviewed Jukka M Heikkilä (again...) about Germania and his other interesting historical novels, and I spent few hours behind the HYFSK stand selling mainly badges to kids. Then we wandered around and met people (Jan and Satu! teen idol and municipal election candidate Mr. Pohjola!). We'll be around again tomorrow afternoon so you know to avoid the stand...

This meant that Martti was getting bored alone at home and when we got home he was getting hyper. I was using a shoehorn to get shoes on and he decided it was a barkworthy dangerous object. To defuse the situation I started to teach him a new trick with the help of the clicker, touching the dreaded shoehorn with his nose. About thirty repetitions and he got it. Lets see if if he remembers it tomorrow...