Eating Muffins in an Agitated Manner

Pahoittelen

Posted by Sari

Pahoittelen haamupäivityksiä, ei harmainta aavistusta mistä johtuvat. Jukka selvittää asiaa...

Metaa polkkaamisesta

Posted by Sari

Kanava on hauska lehti. Ensinnäkin en juttujen kirjo on aika laaja, se käsittelee ihan kaikkia humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aiheita. Toiseksi, sen kirjoittajat ovat asiantuntijoita mutta eivät kaikki välttämättä kapeasti juuri sillä alalla josta sattuvat kirjoittamaan. Eli useasti lehdestä saa lukea fiksujen ihmisten artikkeleita asioista jotka heitä vaan sattuvat kiinnostamaan ja näkökulmat ovat täten vallan virkistäviä vaikka ihan päinväastaista mieltä olisikin kirjoittajan kanssa. Miinusta tulee jonkinasteisesta ”ukkoutumisesta”, välillä lehdestä jää vähän pönäkkä olo. Ja Parnassollakin on paljon enemmän nettiläsnäoloa kuin Kanavalla.

Kolmosnumerossa puhuttiin mm. Venäjän ihmisoikeustilanteesta, Suomen kilpailukyvystä, Zimbabwen historiasta, Erich Auerbachista ja Timo K. Mukasta. Ja bloggauksesta! Reijo Holopainen esitteli blogeja ja bloggausta otsikolla ”Nettipäiväkirjat – internet-viestinnän toimivin muoto”.

Artikkeli jäi kuitenkin vähän kapoiseksi tyngäksi. Siinä käsiteltiin kotimaisia nettiyhteisöjä, siirryttiin sitten kansainvälisiin poliittisiin blogeihin ja niiden vaikutusmahdollisuuksia erityisesti sanavapautta rajoittavissa tai muuten vain sekasortoisissa oloissa (Riverbendistä puhuttiin paljon, mutta Salaam Paxia ei mainittu) ja lopuksi pohdittiin tiedonvälitystä verkossa kryptauksen kannalta. En tiedä millaisen kuvan bloggauksesta asiasta täysin tietämätön artikkelista saa mutta minussa se herätti paljon kommentteja ja kysymyksiä.

Ensinnäkin jäin pohtimaan artikkelin näkökulmaa: kotimaisista nettiyhteisöistä kansainväliseen poliittiseen bloggaukseen. Jos haluaa ajatella bloggausta jonkinlaisena habermasilaisena  kansalaisosallistumisena päivänpolitiikkaan tai median vahtikoirana, on pakko puhua kansainvälisesti. Suomessa poliittinen bloggaus ei koskaan ole ainakaan kansalaisosallistumisen perspektiivistä oikein noussut siivilleen, asiasta kirjoittavat lähinnä ehdokkaat ja edustajat (suurin osa vaalien alla) ja bloggaavat poliittisen journalistit. Poikkeuksia toki löytyy mutta blogilistan top-listalta löytyy se yksi poliittinen blogi ja kymmeniä neuleblogeja. Olisiko artikkelissa kannattanut ehkä historiaosuudessakin ottaa kansainvälisempi ote tai vaihtoehtoisesti pohtia laajemmin sitä millainen kotimainen blogosfääri oikein on?

Ja jos sitä rupeaa pohtimaan niin ainakin minua kovasti kiinnostaa se kuinka paljon naiset bloggaavat verrattuna siihen kuinka paljon naiset osallistuvat keskusteluryhmiin. MuTu-tuntumalta nimittäin määrä on selkeästi suurempi – onhan ylivoimaisesti verkostunein ja blogilistalla suurin bloggaajaryhmä Suomessa neulebloggaajat. Epätieteellisesti epäilen eron johtuvan paitsi teknologian kehityksestä myös siitä että a) päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen on aika monelle naiselle jo teini-iästä tuttu tapa kirjoittaa ja b) nettipäiväkirja on julkinen tila jota pystyy itse kontrolloimaan. Olisiko joku jo kirjoittamassa gradua tai muuta opinnäytettä naisnäkökulmasta?

Jäin myös pohtimaan julkisuus/yksityisyysdikotomiaa jota artikkelin viimeisessä osassa tuotiin esille minulle hiukan irralliseksi jääneen numerologian ja kryptauksen kautta. Verkossa salaamaton kirjoittelu on julkista, mutta informaatiota on niin paljon että suurin osa itsestään erikokoisia osia verkkoon luovuttava voi pysyä piilossa – aina siihen asti kun Metafilter tai BoingBoing tai Slahdot iskee. New York Magazinessa julkaistiin joku aika sitten mielestäni vallan mielenkiintoinen artikkeli uudesta kasvavasta sukupolvesta jolle julkisen ja yksityisen rajat ovat kovin toisenlaisia kuin meille vanhemmille.

Että sellaista metaa tänään.

Linkapalooza

Posted by Sari

Combinig two of my interests - SF and Amercian politics - Kevin Drum of Washington Monthly talks about Kurtzweil and Singularity.

Combining two of my other interests - nuclear weapons and opera - here is John Adam's new opera, Doctor Atomic about Robert J Oppenheimer. The music sounds much like the only previous work of his I have heard, the ever controversial Death of Klinghoffer, but that is not a bad thing, Adams minimalism-derived style is quite accessible and engaging. Also, his intensly political choices of subject are interesting. (His first and perhaps most famous opera is Nixon in China). Link to Dr. Atomic via always excellent Fabula.

The Skating season is started and it is an olympic season. Results are in from Nebelhorn Trophy, and some old friends had a surprise announcement.

And a quick reading recommendation: Francis Spufford: Child that Books Built is engaging and interesting long essay on how reading molds us. There is much to argue for and some against, but what Spufford has to say should, I think, resonate with us all who grew up as readers in general and story-addicts in particular.

Take a survey

Posted by Sari

It is catching on

Posted by Sari

Blogging, I mean. I am thinking of creating some sort of blogroll on the left of the blog to accommodate the increasing amount of friends who blog. Latest additions are the indifferent-to-pets cuteness-challenged Marko and the brother-out-law. To welcome them here is a  cute dog for Marko and something China related to Teemu.

Post edited year and a half later to remove the dog link because it screwed up our stats.

We had a blogiversary!

Posted by Sari

And we completely missed it. Jukka was in Stockholm enjoying the company of Norwegian Star Trek fen, and I was working and when I wasn't I was knitting my cardigan and watching season 5 Buffy. Anyway, Muffins is now a year old. Which necessarily means a dull introspective metapost about the nature of blogging.

Blogging is a balancing act between narcissistic need to write and paralyzing fear of people actually reading what you write. We (or rather I, because Jukkahoo never has these issues) have solved this dilemma thus far by being sort of semi-public. That is, the site is not password protected and if somebody links to us that is just fine and dandy, but at the same time we are not listed at Pinseri Bloglist, don't have a blogroll and the site is not syndicated. This has allowed us (me) maintain my illusion that the site is read only by friends and family and thus given me freedom to write posts that are like diary entries or posts that are really not that analytical or thought through, and posts about obscure and uninteresting things like rubber boots and figure skating and most of all, the posts have been full of my quirkily endearing language mistakes. But that is a sort of an excuse. Even in Finland, there are so many so different kinds of blogs from Kanerva's diary and its beautiful prose to very specialised linky blogs that the format allows all sorts of things.

I was also a bit dubious about this blogging thing because, you know, university, teacher, position of authority and all that. But that is a bit lame, other much more distinguished academic fen blog so that excuse does not really wash.  My last line of defence was the fact that Muffins has a nice amount of comments compared to many other blogs and the site being "more public" might somehow affect that negatively. Jukka said pshaw.

So here I am, thinking why I am doing this if I don't actually want readers except I kinda do, but... 

Edited to add a link and congrats to Kaikkiruokainen on the anniversary of his most excellent blog

Politiikka ja bloggaaminen

posted by Sari

Kanerva Agripassa pohdiskeli Panu Rajalan hämmennystä siitä että hänen verkkopäiväkirjansa osoittautui julkiseksi ja Journalisti-lehden artikkelin kautta myös bloggaamisen liukumista yksityisestä toiminnasta kohti institutionalisoitua sellaista.

Kun en Hesaria yleensä lue, niin en tiedä tarkemmin mitä kirjailija Rajala on lehteen vuodattanut, mutta jos hän tdoella on ollut yllättynyt ja ahdistunut siitä että hänen verkkopäiväkirjansa on muuttunut pienen piirin lukemasta harrastuksesta mediatapahtumaksi, niin ei kyllä käy kauheasti sääliksi. Blogin, varsinkin sellaisen joka ei ole keskittynyt puhtaasti antamaan linkkejä uusimpaan väittelyyn "open source" koodin tulevaisuudesta, kirjoittaminen on tasapainoilua narsismin ja kirjoitusvietin sekä julkisuudenpelon välillä. Tällöin on tietysti turvallista ajatella että bloggaaminen on jotain vähemmän julkista kuin esimerkiksi pienlehden tekeminen tai kolumnistina toimiminen. Mutta täytyyhän jokaisen verkkoon mitä tahansa kirjoittavan tajuta että se on siellä aina ja ikuisesti ja että sinä päivänä kun Jukasta tulee bestseller-kirjailija tai minä aiheutan pahennusta kaatamalla oluttuoppini Kimmo Sasin päähän kuka tahansa voi googeloida käsiinsä koko historiamme verkossa aina jostain vuodesta 1991 alkaen. Bloggaaminen on kirjoittamisena erilaista siitä mitä perinteinen journalismi on: vähemmän valmista, enemmän sekavaa pohdiskelua siiitä sun tästä. Mutta yhtään vähemmän julkista se ei ole.

Siirtyäksemme sitten tähän politiikka-puoleen, niin jostain syystä tuo Journalistin artikkeli ärsytti minua aivan summattomasti. Osasyynä on varmasti irrationalinen ja tunnepohjainen lehtimiesvihani, neljäs valtionmahti kun on minusta keskimäärin aina koostunut laumasta ammattitaidottomia ylimielisiä idiootteja jotka ovat lähinnä välttämätön paha elämässämme. (Ja jos joskus rupean poliitikoksi tuo edellinen lause tulee varmasti puremaan minua persuksiin). Toinen syy on varmasti se jonka jokainen "insaideri" kokee kun hänen jutustaan kirjoitetaan artikkeli ulkopuolelta. Minun poliittinen tietämykseni tulee aika täydellisesti blogien kautta ja niiden käyttäjänä artikkeli vaikutti taas ylhäältäpäin kirjoitetulta naurettavia yleistyksiä tekevältä ja lukijakuntaa aliarvioivalta. Menen laskemaan sataan ja yritän joskus selittää miksi kun en ole ihan näin ärsyyntynyt.