Posted by Jukka
Viikonloppu on mennyt jonkinlaisen esi-hoidollisen stressin/ahdistuksen parissa. On jatkuva pieni hiki päällä, väsymys on jatkuvaa ja kehoa kolottaa. Ikään kuin flunssan oireita, mutta ei kuumetta, ei päänsärkyä, kurkkukipua... vain hikeä ja kolotusta.
Olin maanantaina pienellä kävelylenkillä ja kun palasin kotiin, olin aivan poikki. Makasin tunnin sängyssä ja lähinnä ajattelin sitä, kuinka pahempi olo ja väsyneempi sitä onkaan sitten sytostaattihoidon jäljiltä. Toivottavasti ei nyt aivan pistä vinttiä pimeäksi.
Ihmiset lähettävät rohkaisevia sähköposteja ja rohkeimmat ovat soittaneetkin. Kiitoksia kaikille.
Menen tiistaina sisään Meilahteen ja keskiviikkona alkaa solujen salpaus. Tiistaina alkaa kuulemma nestetankkaus. Tarkoittaako se suolaliuosta eli tippaa ranteeseen? Kuinka he olettavat minun nukkuvan sen yön? Minä, herra Hyrrä? Ehkä he antavat taas niitä nappeja, samoja kuin viime kerralla. EI että niistä olisi ollut apua esim. luuydinnäytteen kanssa, mutta olo oli kyllä mukavan raukea ja rento. Henkilökunta aikoo pitää minua vankina loppuviikon, seuratakseen miten äijän käy. Jaksaako parantua. Ajattelin kokeilla.
Olen tässä ehtinyt miettiä useamman kerran, onko tämä ihmisten "kiusaaminen" erilaisilla sähköposteilla ja (nyt) blogilla oikein? Ja minusta se on. Jos tämä olisi tapahtunut jollekulle muulle tuttavalle/ystävälle, niin ainakin minä haluaisin tietää missä mennään. Mikäli ihminen vain haluaisi kertoa tilanteesta. Toivottavasti tästä ei tule kenellekään liian paljas olo tai ylenmääräinen ahdistus. Tämä on tavallaan osa selviytymisprosessia ja henkistä terapiaa.
Minusta tuntuu äärimmäisen rikkaalta saada ottaa vastaan sähköposteja ja kuulla ihmisten puheita, joissa he toivovat parasta ja nostattavat mielialaa. Voin kuvitella kuinka hankalaa tämä kaikki voisi olla ilman Teitä kaikkia. Olisi hienoa kirjoittaa jotain erinomaisen oivaltavaa ja hienoa, mutta ehkä tähän riittää nyt se, että loppuviikosta olemme taas tietäväisempiä. Siihen saakka: ISO HALI!
Comments