Aluksi

Posted by Jukka

Ajattelimme jotta ehkä tällainen blog-tyyppinen ratkaisu tiedonantoihin ja kaiken nykyiseen elämäntilanteeseen liittyen olisi hyvä idea. Meni sitten syteen tai saveen, niin tässä tämä nyt on, kaikessa komeudessaan ja amatöörimäisyydessään.

Tämän ei ole tarkoitus (ainakaan aluksi) olla mikään erityinen näyteikkuna maailmalle herrasväki Polvinen/Halmeen edesottamuksista, vaan lähinnä toimia jonkinlaisena informaatiokanavana jukkahoon terveydentilan ja syövän etenemisen/parantumisen suhteen. Katsotaan miten tämä etenee ja pelaa.

Eli Jukka Halme tässä taas. Moni on jo varmasti kurkkuaan myöten täynnä erilaisia selvityksiä ja sähköposteja, mutta ei auta, taas tulee yksi enemmän tai vähemmän sekava ja jäsentelemätön viesti aiheesta nimeltä jukkahoo ja syöpä.

Aivan oikein, rakkaat ystävät. Kyseessä on lymfooma, tarkemmin sanottuna Non-Hodgkinsin variantti, lyhyesti NHL. Tuttu Saku Koivun tapauksessa eli mahdollisuuteni pelata NHL (!) :ssa nousivat juuri eksponentiaalisesti!

Se että tässä ollaan lymfooman (imusolmukesyövän) kanssa liikkeellä on hieman parempi uutinen kuin se, että se olisi sarkooma, joka on pahempi syöpä-pipi. En ole liikoja aiheesta lukenut, mutta näyttää pahalta. Imusolmukesyöpä on siis parempi juttu. Ei sekään tietty erityisen hyvä homma ole, mutta parempi kahdesta pahasta.

Tämä viikko on nyt mennyt erilaisten testien kanssa: ekg:tä, veritestejä, tietokonetomografiaa, röntgeniä, luuydinnäytepalan ottamista (SE sattuu, voin kertoa) jne. Iso kasa erilaisia syöpäasiantuntijoita miettii sitten tykönänsä parhaan mahdollisen hoitojärjestyksen ja määrän ja ensi viikolla meikäläiseen pumpataan tavalla tai toisella monisolusalpaajia.

Se tarkoittaa siis kemoterapiaa, jonka sivuvaikutuksina on pahoinvointia, väsymystä, ruokahalun menettämistä, kipua, hiusten lähtöä (hetkinen! mistäs tämä oikein tuli???) jne. Homma etenee siten, että ensiksi minua paapotaan ja valmistellaan hoitotoimenpiteitä varten ja kun en sitten kunnolla huomaakaan, niin minuun pumpataan tavalla tai toisella sitä solumyrkkyä. Sitten katsotaan kuinka äijä voi ja jaksaa ja minkälaisia sivuvaikutuksia hoidolla on.

HYKS on erittäin antelias antamaan pahoinvointilääkettä, joka TOIMII. Tarkoitus on pysyä lasareetissa ensi viikon loppupuolelle, jolloin minun pitäisi olla siinä määrin OK, että voin alkaa toipumaan kotosalla. Minun tehtäväni on sitten pitää huolta itsestäni, reippailla kuulemma joka päivä jonkinlainen pieni kävelylenkki ja pysyä poissa pöpöjen tieltä, koska minulla ei tule olemaan minkäänlaista vastustuskykyä pöpöjä vastaan. Solusalpaajat salpaavat myös hyvien solujen toiminnan.

Sitten homma jatkuu sykleissä, jotka ovat noin kolmen viikon mittaisia. Yksi päivä sairaalassa ja sitten taas kolme viikkoa kotosalla. Kuuleman mukaan eka viikko on melko lailla täyttä sänkyilyä, toka jo ihan toipumista ja kolmas melko lailla normaalia elämää. Jotkut erityisen tyhm... vahvat ihmiset ovat jopa menneet töihin kesken hoidon.

Minulla on sairaslomaa lokakuun puoleenväliin ja ensi viikolla selviää todennäköisesti se, kuinka kauan tätä kemoa nyt ainakin jatkuu. Lopullista aikaa ei voi oikein sanoa, ennen kuin kehosta on kaikki ikävät pöpöt hävinneet.

Sitten seurataan seuraavat viisi vuotta, josko tauti pysyy poissa ja mikäli (kun!) näin on keissi, niin minä olen terve! Huraa.

Tämä on aika pelottavaa ja rankkaa, mutta eiköhän se siitä, etenkin kun ystävät ovat olleet kyllä enemmän kuin kannustavia tämän kanssa. Lääketiede tekee nykyään melko ihmeellisiä asioita ja tämän ko. taudin paranemisprosentit ovat aika hyviä. Paljon riippuu tietenkin siitä, mitä paljastuu niin luuydinnäytteestä kuin koko kehon varjoainekuvasta. Pahin mahdollisuus on tietenkin se yläkerran parveke, mutta eiköhän kuitenkin sovita että klaarataan tämä homma nyt ihan kotiin?

Meillä saa tulla varmasti käymään jossain välissä, mutta tässä on kyllä melko kovat karanteenit kaikille syysflunssaa ja muita "tauteja" sairastaville. Katsotaan kuinka vointi alkaa tuon ekan hoitokerran jälkeen tuntumaan, niin ehkäpä tästä vielä tapaillaan ennen kuin vuosi vaihtuu.

Mafia jää nyt aika lailla paitsioon ihan kokonaan hoidon ajaksi, sama homma muilla kapakeilla joissa on liika kova satunnaisten pisaratartuntojen ja tupakansavun yms ikävämpi varjopuoli. Pientä varmistelua, mutta nyt on kuitenkin ihan oikeasti kyse ns. vakavista asioista.

Morbiidiksi menee, mutta kai se kuitenkin on sen vuoro. Sähköposteilla saa ja PITÄÄ kiusata, eikä Sariakaan saa unohtaa. Hän on nyt se kallio, jolle minä rakennan tässä elämääni. Voi mennä aika kauan ennen kuin pystyn maksamaan takaisin kaiken sen, mitä hänen on aika lailla pakko tehdä seuraavien parin kuukauden aikana.

Kiitoksia enemmän kuin paljon kaikille jaksamista ja terveyttä toivottaneille, voimaa ja tsemppiä antaneille sekä apua ja olkapäätä tarjonneille. Kaikkien teidän ja hiljaisempien yhtiökumppaneiden tuki ja apu on korvaamattoman arvokasta ja otetaan vastaan suurella lämmöllä ja rakkaudella. Ihan oikeasti. Tie jatkuu aika lailla jatkumistaan ja tässä on vielä melkoinen taival kuljettavana. Ollaan yhteyksissä.