Ramblings

Posted by Jukka

Been a while, but reason is simple and rather sad one. I feel like shite.

Not only were the last few free days I had between chemo some of the most painful ones I've ever lived, but the second session with chemo was a really sickening ordeal.

I'm on this white blood cell regenerating treatment, called Neupogen. It is good for me (as it is good to any other cancer patient), but boyoboy is it painful. Well, duh! - yes it is.

Apparently about 22 percent respond to it like I did, with rather painful bone pains. The nurses told that usually the pain is managable, but some people "get" it the hard way.

Then was my 2nd session with MabThera and all them chemicals. I felt incredibly sick all the time. I didn't vomit, nor did I soiled myself in any other way, but there were moments when it could have been so much worse. And the feeling of nausea just isn't going away. There's this metallic taste in my mouth, making most of what I eat or drink to taste like... raw sewage (perhaps?). Water tastes dreadful. Karpalomehu is about the only thing that I can drink at the moment. Meat is good, so is choclate and french fries. Silly things. I even disliked an apple.

This is not my idea of a good time.

On the other hand, the ice hockey season has begun...

Lyhyesti: Paska olo.

Hieman pidemmin selitettynä: Sytostaattihoito oli aika ikävää, mutta ei niin pahaa kuin olin odottanut. Lähinnä se pahin asia oli pahanolon tunne ja hirveä väsymys. Pari päivää hoidon loppumisen jälkeen, kun oli jo päässyt kotiin, niin tila vain paheni ja paheni. Paha olo, päänsärky, väsymys, lihaskipua, joka on nyt erittäin paha, alaselkä ei pidä tästä yhtään. Ajatukset harhailevat ja ei jaksa. Kaikki maistuu paskalta. Siinähän tuota. En suosittele kenellekään. Vitun paha olo.

Tämä Neupogen-kuuri, jolla nyt olen on kyllä sen verta lamaannuttava ja kivulias perkele, että olo on kuin... pahemman kerran hakatulla ja potkitulla. Ilmeisestikin ihmisen valkosolujen aktivointi sellaisena supersykähdyksenä sattuu vaan aivan saatanasti. Särkylääkkeet ovat ihan jees, jos ne vain toimisivat edes hieman pitempään ja poistaisivat KOKO kivun edes tunniksi, mutta kun jomotus ja luukipu on vain sellaista jatkuvaa. Ja kylmä hiki. Yritä siinä sitten päätteen edessä tärisyttää jalkoja ja muuta kehoa (se auttaa, viemällä hermojen kautta lisäinformaatiota aivoihin, ei että kipu mihinkään katoa mutta saavatpaan aivot muutakin ajateltavaa) ja edes hieman kirjoitella.

Aion nyt ottaa melko iisisti seuraavat pari päivää. Ensi viikon suunnitelmat ovat yksinkertaisuudessaan perin simppeleitä: kotona, lepoa, pieniä kävelylenkkejä ja paljon nukkumista. Käynti verikokeissa ja tietokonetomografiassa. Sitten onkin kohta taas kaksi viikkoa vierähtänyt ja on taas aika palata sairaalaan ja ottaa vastaan solunsalpaajia. Jippii...