Politiikka ja bloggaaminen

posted by Sari

Kanerva Agripassa pohdiskeli Panu Rajalan hämmennystä siitä että hänen verkkopäiväkirjansa osoittautui julkiseksi ja Journalisti-lehden artikkelin kautta myös bloggaamisen liukumista yksityisestä toiminnasta kohti institutionalisoitua sellaista.

Kun en Hesaria yleensä lue, niin en tiedä tarkemmin mitä kirjailija Rajala on lehteen vuodattanut, mutta jos hän tdoella on ollut yllättynyt ja ahdistunut siitä että hänen verkkopäiväkirjansa on muuttunut pienen piirin lukemasta harrastuksesta mediatapahtumaksi, niin ei kyllä käy kauheasti sääliksi. Blogin, varsinkin sellaisen joka ei ole keskittynyt puhtaasti antamaan linkkejä uusimpaan väittelyyn "open source" koodin tulevaisuudesta, kirjoittaminen on tasapainoilua narsismin ja kirjoitusvietin sekä julkisuudenpelon välillä. Tällöin on tietysti turvallista ajatella että bloggaaminen on jotain vähemmän julkista kuin esimerkiksi pienlehden tekeminen tai kolumnistina toimiminen. Mutta täytyyhän jokaisen verkkoon mitä tahansa kirjoittavan tajuta että se on siellä aina ja ikuisesti ja että sinä päivänä kun Jukasta tulee bestseller-kirjailija tai minä aiheutan pahennusta kaatamalla oluttuoppini Kimmo Sasin päähän kuka tahansa voi googeloida käsiinsä koko historiamme verkossa aina jostain vuodesta 1991 alkaen. Bloggaaminen on kirjoittamisena erilaista siitä mitä perinteinen journalismi on: vähemmän valmista, enemmän sekavaa pohdiskelua siiitä sun tästä. Mutta yhtään vähemmän julkista se ei ole.

Siirtyäksemme sitten tähän politiikka-puoleen, niin jostain syystä tuo Journalistin artikkeli ärsytti minua aivan summattomasti. Osasyynä on varmasti irrationalinen ja tunnepohjainen lehtimiesvihani, neljäs valtionmahti kun on minusta keskimäärin aina koostunut laumasta ammattitaidottomia ylimielisiä idiootteja jotka ovat lähinnä välttämätön paha elämässämme. (Ja jos joskus rupean poliitikoksi tuo edellinen lause tulee varmasti puremaan minua persuksiin). Toinen syy on varmasti se jonka jokainen "insaideri" kokee kun hänen jutustaan kirjoitetaan artikkeli ulkopuolelta. Minun poliittinen tietämykseni tulee aika täydellisesti blogien kautta ja niiden käyttäjänä artikkeli vaikutti taas ylhäältäpäin kirjoitetulta naurettavia yleistyksiä tekevältä ja lukijakuntaa aliarvioivalta. Menen laskemaan sataan ja yritän joskus selittää miksi kun en ole ihan näin ärsyyntynyt.

Comments

[Omppu]

Minua kiinnostaisi tietää, mikä siinä Journalistin artikkelissa sinua erityisesti ärsytti (Ja et kai minua vihaa? En ole ollut toimittajan töissä vuoteen...)?

[Sari]

Enhän minä nyt oikeasti lehtimiehiä vihaa, monet parhaista ystävistäni ovat lehtihenkilöitä :-) Tiedän ja ymmärrän työpaineiden aiheuttaman huolimattomuuden ja vaatimustason mahdottomuuden ja julkaisujen kohdeyleisön ja blablabla. Minä en vain luota journalisteihin en masse.

Ja mitä linkin artikkeliin tulee, olin seuraavissa asioissa kovasti eri mieltä:

1) Vaikka internet on antanut uuden ja kiinnostavan elämän habermasilaiselle julkiselle elämänpiirille poliittisen blogosfäärin näkeminen jonkinlaisena kansalaisosallistumisen onnelana on ontuva yleistys joka sotkee asioita enemmän kuin selvittää. Kannattaisi ehkä ottaa omasta neuvosta vaarin ja selvittää ketkä niitä blogeja nyt kirjoittavat ja keiden blogit ovat suosituimpia. Myöskin ilmiön historiaa käsittelevä kappale on niin sekava että en oikein päässyt selville mitä kirjoittaja halusi sanoa. Mitä ne sivustot oikein olivat joita "täydentämään" blogit syntyivät?

2) Kirjoittaja mielestäni sotkee ilmiön ja julkaisukanavan/tavan toisiinsa. Se että instituutiot alkavat ylläpitää nettipäiväkirjoja/blogeja merkitsee vain sitä että instituutiot pitävät blogeja. Onko luottamuksesi Hesariin laskenut koska Seiska julkaisee roskaa? Sitäpaitsi monet istituutioihin tavalla tai toisella kytköksissä olevat blogit ovat vallan mainioita, kokeilkaa vaikka Ms. Magazinen blogia jos naisasia kiinnostaa.

3) Artikkelin näkökulma jossa nähdään poliittisen eliitin ottavan ylhäältäpäin vallan ja tekevän ennen riippumattomista bloggareista äänitorviaan sai minut näkemään punaista. Zuniga ylläpitää uutisia kommentoivaa poliittista mielipidesivustoa. Hänen mielipiteensä oli että Deanista olisi tullut hyvä presidentti. Hän ryhtyi tekemään hommia asian eteen. Tämä tekee hänet riippuvaiseksi Deanista miten? (Raha, pyydän huomauttaa, kulki toiseen suuntaan Kos keräsi rahaa Deanin kampanjaa varten, Dean ei ylläpitänyt Kosin sivustoa).

Ja jos Deanin tai Kerryn tai Bushin vaalikampanja haluaa sivuillaan ylläpitää blogia jossa kertoilevat vaalikampanjan kuulumisia ja nostavat esiin "talking pointsejaan" niin vapaasti vaan, ketä se häiritsee?

4) Mielestäni virheellinen idea siitä että poliittisten blogien läpimurron keskeinen anti olisi uuden tiedotuskanavan löytyminen. Deanforamerica, ensimmäinen poliittisen kampanjan blogimuotoon ideoima vaalisivusto oli vallankumouksellinen ei siksi että sen kautta tietoa levisi jotenkin paremmin kuin muuten, vaan siksi että se alensi huomattavasti kynnystä jo poliittisesti valveutuneiden ihmisten keskuudessa osallistua keskusteluun sekä ennnen kaikkea lahjoittaa rahaa kampanjalle ja tätä kautta sitoutua vaalitaisteluun.

5) Idea siitä että valtamedian ja vaikuttajien on tarkasteltava blogeja koko ajan siltä varalta että sieltä löytyisi seuraava suuri "skuuppi". Blogit eivät ole valtamedian kilpailija, niiden ”juttu” ei niinkään ole uutisvälitys, vaan niiden pyrkimys on seurata tiettyjä kirjoittajaa/kirjoittajia kiinnostavia aiheita, linkittää aihetta koskevia valtamedian juttuja, analysoida näitä kirjoituksia, ylläpitää kiinnostusta valtamedian marginaaliseksi tuomitsemiin aiheisiin ja myös toimia median vahtikoirana.

6) Lopun mieletön visio että nyt täytyy olla entistä varovaisempi blogeja lukiessaan ettei vaan joutuisi höynäytetyksi ja luulisi establishmentin agenttia suoraselkäiseksi kansalaisaktivistiksi. Voi herran tähden! Hello? Internet? Perättömän tiedon ja huolimattomien huhujen paratiisi? Tottakai on mahdollista että bloggaajat eivät paljasta kaikkia sidoksiaan, suuri osa minusta hyvistäkin bloggaajista tekee hommaa nytkin salanimellä. Totta kai on mahdollista että Karl Rove tai Haliburton tai vaikka Kim Jong Il salaa tukee bloggaajia tai jopa (gasp!) luo varjohenkilöllisyyden joka bloggaa. Mutta sellaista se elämä internetissä on aina ollut: Koska se ei ole valvottu ympäristö, vastuu on viimekädessä lukijalla.