Posted by Sari
Kyllä se aika rientää ja muita vastaavia kliseitä. Lauantaina oli PK:n satavuotisjuhlakonsertti Espoon kulttuurikeskuksessa. Entiset ja nykyiset kuorolaiset frakeissaan, heidän daaminsa iltapuvuissa ja me tavallinen kansa tunsimme itsemme todella alipukeutuneiksi jakkupuvuissamme. Tosin sopii miettiä mitä insinöörinalkujen matikantaidosta sanoo se että kuoro juhlii 100-vuotista taivaltaan 104 vuotta perustamisen jälkeen.. (kyllä kyllä, minä tiedän, perustamisvuosi löytyi arkistojen kätköistä niin myöhään että bileet oli ennätetty jo suunnitella).
Minulle ja muutamille ystävilleni juhlat merkitsivät myös henkilökohtaista virstanpylvästä: kymmenen vuotta olemme olleet kuorogroupieita, vaikka kuorolaisystäviemme helpotukseksi emme koskaan toteuttaneet uhkaustamme otaa konsertiin mukaan "we love Jaakko and Jussi" bannereita tai kirkuen pyörtyä "Maa on niin kaunis" -laulun jälkeen Johanneksen kirkon keskikäytävälle. PK on tavalla tai toisella rytmittänyt elämäämme: Joululahjat vaihdettiin joulukonsertissa, syntymäpäivään kuului serenaadi kvartetilta Ullanlinnanmäellä jos sinne vaan jaksoi vappuilemaan raahautua ja kesä ei alkanut ennen kevätkaronkkaa. Kummitytärtäni tuskin olisi olemassa ilman PK:ta, kvartettilaulu olisi jäänyt puuttumaan muutamistakin häistä ja kihlajaisista, sukulaiset olisivat jääneet vaille lukemattomia levylahjoja ja maailma olisi säästynyt epävireisen alttoni esittämiltä mieskuorolaulun klassikoilta (Käy Meetsolan Haallki).
Suurella mielenkiinnolla ja sanotaanko nyt jopa ylpeydellä olemme seuranneet PK:n kansainvälistä uraa, hämmennyksellä sen puolisotilaallista kuria ja päätämme pudistellen olemme kuunnelleet juttuja halkojen kuljettamisesta Kanarian saarille ja katselleet laskuhumalaisen teekkarilauman harhailuja New Yorkilaisen hotellin aulassa.
Taiteellisesti PK on näiden kymmenen vuoden aikana vain vahvistunut. Ensimmäisinä kertoina kun kuoroa kuulin, he hapuilivat vielä hiukan, mutta nykyään se on ansainnut paikkansa yhtenä maamme johtavista mieskuoroista. PK on nuorten miesten kuoro ja tästä syystä se ei koskaan pysty bassolaulannassa luomaan yhtä syvää äänimaailmaa kuin ikähaitariltaan laajemmat kuorot, mutta tämän PK on aina korvannut kauniilla, kehtaisiko sanoa lyyrisellä äänenvärillä, palavalla tulkinnalla ja vuosien varrella yhä vain parantuneella pianissimoiden hallinnalla. Länsiön johdolla PK on kantaesittänyt paljon modernia musiikkia ja tasapainottanut ne ohjelmistossaan hyvin klassisemman mieskuoro-ohjelmiston kanssa. Konsertit ovat aina olleet niin viihdyttäviä kuin taiteellisesti kunnianhimoisiakin. Ja Joulu ei ole joulu ellei CD:ltä soiteta PK:n tiernapoikia.
Joten onnea (yli) satavuotisesta taipaleesta ja Espoon Seudun kulttuurirahaston palkinnosta niin kuorolle kuin sen tehtävästään vetäytyvälle taiteelliselle johtajallekin. Joulukonsertissa tavataan.
Comments