Posted by Sari
Oletteko te huomanneet miten ruma sana syöpä on? Ihan noin esteettisin kriteerein. Ei se nyt käy korvaan ihan yhtä pahasti kuin kuuluisa puolustuspuhe kissanrääkkäyssyytöstä vastaan, mutta lähelle se pääsee. Vähän kun oksentaisi sanan ulos: syöpä. Etymologialtaan se kai kuitenkin tulee "syödä" -verbistä, sitähän se tauti tekee. Joka tapauksessa, ilkeälle taudille ikävä nimi. Vaan sen käyttäminen on kovsti hankalaa, monta kertaa kun kertoi puolitutulle että Jukalla oli syöpä oikein näki kuinka sana aiheutti aversioreaktion. Helpompaa oli puhua tai kuulla vain kasvaimesta - joka olisi siis teoriassa voinut olla hyvänlaatuinenkin - tai lymfoomasta joka taas kuulosti lääketieteelliseltä jargonilta. Minulle tuli oikein pakkomielle puhua syövästä: syöpä, syöpä, syöpä, syöpä, syöpä: taudin nimi on syöpä kaikki muut ihan yhtä oikeat nimet alkoivat tuntua eufemismeilta. Tuntui hyvältä saada jonkun mielenrauha vähän järkkymään pelkällä sanalla, ihan kuin panisi vahinkoa vähän kiertämään: me eletään syövän kanssa, vähintä mitä te voitte tehdä on kuulla sen nimi.
Tämä tuli mieleeni kun siirsin lompakosta kahvikassaani kolikoita. Kahvikassa näet on mukava marimekko-kukkaroa muistuttava kangaskukkaro, osa syöpäjärjestöjen rahankeruukampanjaa jossa pyritään tekemään sanaa ja tautia arkipäiväisemmäksi ja vähemmän pelottavaksi. Kampanja on ollut menestys, tuonut syöpärjärjestöille niin julkisuutta kuin rahaakin, mutta myös kritiikkiä. Onko oikein tuotteistaa vakava usein kuolemaan johtava tauti? Ja niin raflaavalla tavalla kuin Paola Suhosen kuosit tekivät. Mene ja tiedä. Merkittävää ehkä on että vaikka tuotteet ovat myyneet yli odotusten, aika harvoin niitä katukuvassa näkee. Syöpä T-paita jää helposti yöpaidaksi tai mökkiasuksi sen sijaan että rehvastelisi se päällä kylänraitilla.
Myöntää toki täytyy että mikäli syöpä ei olisi koskettanut näin läheltä omaa elämää, tuskin olisin minäkään kehdannut kukkaroni kanssa viuhua kaupungilla, se antaa oikeutuksen rikkoa tabua. Joka sekin on problemaattista: kuinka pitkälle oma kokemus antaa mielipiteille enemmän painoarvoa kuin esim. asiantuntemus?
Tai ehkä minä vaan problematisoin liikaa yksinkertaista asiaa. Ehkä ihmiset haluavat tukea syöpäjärjestöjen työtä mutta eivät koe että kirkkaanvihreällä pohjalla valkoisin kirjaimin toistuva "syöpä 156230-109910" on heidän makunsa mukainen kangaskuosi.
Se numerosarja on muuten avustustilin numero.
Sanana syöpä on niin ruma - ja tässä heitän oman teoriani lonkalta tässä näppäillessäni - ehkä siksi, että siihen liittyvät pelon ja kauhun tunteet ovat syvälle ihmismieleen syöpyneet, tiesihän tauti kauan varmaa ja kivuliasta kuolemaa. Eipä vielä nykyäänkään lääketiede pysty parantamaan läheskään kaikkia potilaita, ja parantuneillakin uusiutumisriski on olemassa. Vasta sitten kun syöpä on varmasti parannettavissa oleva tauti, haihtuu sanaa kohtaan tunnettu kammo - oletan.
Oma, täysin subjektiivinen tuntemukseni syöpätekstiilejä kohtaan on se, että vaikka _tiedän_ hyvän tarkoituksen, en itse ostaisi tai ainakaan käyttäisi niitä julkisesti (ehkä juuri yöpaitana), koska se tuntuisi jotenkin sopimattomalta; ikään kuin vakavaa asiaa pitäisi jotenkin kevyenä, muotijuttuna, vaikka monet ihmiset (potilaat, omaiset, lähipiiri) todella kärsivät taudista. Ilmeisesti syöpään kuitenkin edelleen liittyy sen verran vahva tabu, että tällaisia tuntemuksia tuntee. Tekstiilikampanja tietysti tahtoo rikkoa tabuja, mikä on hyvä asia.
Sinänsä valkoiset kirjaimet vihreällä pohjalla ovat minusta ihan kiva väriyhdistelmä.
Posted by: Omppu | June 22, 2004 at 14:27
Voisiko olla, että Sari problematisoi liikaa? Voisiko olla niin että paita jossa on kirkkaanvihreällä pohjalla valkoisin kirjaimin toistuva "syöpä 156230-109910" -teksti olisi jodenkin mielestä ruma?
Voisiko olla niin, että sana syöpä on ruma?
En tiedä vastauksia kahteen ensimmäiseen (tai en ainakaan sano), mutta kyllä sana syöpä on pikkuisen ruma, toisaalta esimerkiksi mätä on mielestäni sanana rumempi, samoin kun sen johdannaiset mätäpaise, kurkkumätä. Eivätkä ne kuitenkaan ole yhtä fataaleja... Ehkä pelkokerroin ei kuitenkaan ole ainoa sanan "esteettisyyteen" liittyvä seikka.
Posted by: Marko | June 22, 2004 at 15:13
Minä olen Ompun kanssa samoilla linjoilla, että sana herättää pelkoa ja kauhistusta, koska aikaisemmin syöpädiagnoosi oli varma kuolema. Nyt kun maailmaan on pesiytynyt mm. HIV ja aids ja syövän hoitokeinot ovat puolestaan kirkastaneet paranemistilastoja, minulle henkilökohtaisesti syöpään ei noin niinkuin pelkkänä puhtaana kirjainyhdistelmänä liity enää kammoa ja kauhua. Sana tosin on ruma.
Toinen juttu on sitten kokonaan, kun sana yhdistyy johonkin läheiseen ihmiseen. Rationaalinen ajattelu lentää ikkunasta ja vanhat pelot ja kauhut iskevät aivan kuin eivät olisi koskaan olleetkaan poissa.
Itse voisinkin ehkä ostaa vihreävalkoisen tuotteen kannatusmielessä, mutta takaraivossa kuitenkin tanssii ajatus, että onko minulla oikeutta käyttää tätä. Käytätnkö sitä siksi, että muut huomaisivat epäitsekkyyteni, annanhan vähistä rahoistani osan tällaiseen tärkeään työhön? Haluanko shokeerata? Haluanko kertoa mahdollisille kysyjille, miten syvältä kuopukseni kummitädin aviomiehen sairastuminen syöpään kouraisi.
Vaikeita kysymyksiä.
Ja niin, Jukkahan on paljon enemmän kuin kuopuksen kummitädin aviomies. Jukka on ystävä.
Posted by: Anna | June 23, 2004 at 07:54
Kun Det Norske Radiumhospitalia suunniteltiin 30-luvulla rakennettavaksi Osloon, Montebellon asuinalueen asukkaat protestoivat ajatusta. He pelkäsivät alueen talojen ja tonttien arvon laskua kun naapuriin tulee "niin epämukavaa sairautta kuin syöpä" parantava laitos.
Minulle syöpä merkitsee rahantuloa, mutta se johtuu vain siitä, että työskentelen itse sädehoito-osastolla ja vaimoni sädehoidon vuodeosastolla... ja ei, en ole lääkäri vaikka olenkin pitkä ja komea mies valkoisissa. Syöpä merkitsee myös äitini kuolinsyytä. Jotain hyssyteltävää ja vaiettavaa asiaa se ei merkitse.
Mielen sairaudet ovat vähintään yhtä pelättyjä kuin syöpä ja urlissa www.mentalwear.fi niihin on otettu kiitettävän reipas kanta, myös t-paitojen muodossa. Kleptomaani-kangaskassia en hevillä kiikuttaisi mukanani kauppareissulla...
Posted by: Doctor Manhattan | June 26, 2004 at 17:26
Huonot uutiset yleensä aiheuttavat kuulijassa kuvaamasi tyyppisen reaktion. Esimerkiksi tieto keskustelukumppanin perheenjäsenen kuolemasta saa kuulijan usein silmin nähden vaivaantuneeksi. Tämähän on tietysti ymmärrettävää; omaa reaktiota kuvitellaan helposti liian latteaksi uutisen "valtavuuteen" nähden. Toisaalta etenkään suomalainen ei halua häiritä tai tungetella osoittamalla liiallista kiinnostusta asiaa kohtaan.
Huonon uutisen kertoja on tässä vaiheessa nähnyt reaktion jo niin monta kertaa, että häntä lähinnä huvittaa keskustelukumppanin tuskainen olemus.
Posted by: peterelk | June 27, 2004 at 00:15
Niin kuin Pekka sanoi. Ja minä olen selkeästi tarpeeksi sadistinen luonne saadakseni jonkin sortin mielihyvää siitä että saa horjutettua keskustelukumppania pikkuisen. Täytyy toki myöntää että oma suhtautumiseni muiden ihmisten ongelmiin ja menetyksiin on valitettavan usein aivan samanlainen perisuomalainen vaivautuneisuus ja keskustelunaiheen vaihto. Pata kattilaa ja silleen
Mitä syöpään ja syöpätuotteisiin tulee, ehkä yksi syy siihen että sairaus edelleen aiheuttaa niin voimakkaita reaktioita on sen luonne: omat solusi kääntyvät sinua vastaan. Jotain siinä kuitenkin minusta on sillä uskon että jos syöpätuotteet olisivat olleet punaiselle kankaalle painettuja ja niissä olisi syövän sijaan lukenut HIV tai AIDS ja pankkitilin numero olisi niitä paljon helpompi käyttää.
Posted by: Sari | June 30, 2004 at 17:03