Posted by jukkahoo
Lopetin työnteon viime perjantaina ja olen siitä lähtien aktiivisesti pyrkinyt lepäämään. Lomamatka Mäntyharjulle auttoi aika tavalla, sillä mikäs sen rentouttavampaa kuin pitkä viikonloppu keskellä metsää (järven rannalla tosin) ja tarpeeksi rillattavaa makatraa. Ja Teemu Naarajärvi.
Oli siellä noita Polvisen sisaruksiakin.
Katsotaan kuinka pitkäksi tämä loma lopulta päätyy. Pahimmassa tapauksessa menen töihin jo ensi maanantaina (Itäkeskuksen työvoimatoimistoon), mutta mikäli pärstäkertoimeni ei miellyttänyt (eikä se työpaikkahaastattelu nyt aivan putkeen ehkä mennytkään) niin sitten tulee lomailtua hieman pitempään.
Mäntyharjun matkan paras puoli oli kuitenkin se, että sain taas lukemisen päästä kiinni. Olen vuosien hitaasti eteenpäin rutistellessa huomannut itsestäni sellaisen ongelman, että joskus en vain yksinkertaisesti saa luetuksi kirjoja. Sivut tuntuvat tahmeilta ja teksti ei pidä muassaan lainkaan. Se olotila kestää useimmiten sellaisen kuukauden-puolitoista. Jossain vaiheessa mokomakin tilanne herpaantuu ja kirjailijan teksti alkaa vain luistaa ja sivu kääntyä kuin itsestään.
Siinä välillä tulee luetuksi kyllä erilaisia lehtiä ja jopa lyhyttä fiktiota, mutta mikään kirjan muotoon puettu ei uppoa. EI vaikka olisi kuinka sitä parasta mahdollista laatua tai tuttua huttua, hubalukemista tai reipasta seikkkailuviihdettä. Faktakirjallisuudesta nyt puhumattakaan.
Tämänkertainen kuivan kauden lopettaja oli Harold Schechterin Nevermore. Kummallinen, erilainen ja kohtuullisen hauska sarjamurhaajamysteeri 1800-luvun alkupuolen Baltimoresta. Schechter on kirjallisuuden proffa ja tehnyt enimmäkseen (get this!) tosirikos-kirjoja (nk. nimistä Deprieved, Bestial ja Deviant voi päätellä) hirmuisista sarja/massamurhaajista. Nevermore on kuitenkin puhdasta fiktiota ja kuten nimestä voisi päätellä, on Edgar Allan Poella jotain tekemistä asian kanssa. Itse asiassa hän ratkoo versiä murhia yhdessä... (get this!) Davy Crockettin kanssa!!! Tenneesseeläinen kansanedustaja ja rajamies on pesukarhulakkeineen sekä Paul Bunyonin kokoisen itsetunnon kanssa varustettuna matkannut kauas Baltimoreen hieman "keskustelemaan" omaelämäkertansa sikäläisessä lehdessä teilanneen nuoren herra Poen kanssa.
Schechter kirjoittaa Poen näkökulmasta ja aikas hurjan hauskasti sen tekeekin. Poe on lähes yhtä epäluotettava kertoja kuin paroni Münchausen (jonka raati viime viikonloppuna julisti kaikkien aikojen epäluotettavimmaksi kertojaksi), mutta yhdistelmä Poen omaa ääntä ja itselleen valehtelevaa pelkuria tempaa lukijan mukaansa alkupuolen pienen epäuskoisuuden jälkeen. Schechter ei ole aivan maailman paras kirjailija, mutta hauskoja yksityiskohtia ja Poen (sekä Crockettin) elämää tuntevana ja kirjallisia kikkoja osaavana tekijänä hän pallottelee kiitettavän onnistuneesti hyvän ja huonon maun rajapinnalla. Vielä kun joku olisi ottanut kursiivin pois miehen kirjoituskoneesta, niin... Schechter näyttäisi kirjailleen tälle myös jatkoa (Hum-Bug), joka saattaisi hyvinkin siirtyä omistukseeni jos sen jostain näppeihini saisin.
Finnconin laineet eivät lyöneet jälkikäteen kovinkaan korkeina. Yleinen ja yhtäläinen konsensus lienee siis se, että kyseessä oli hyvä con. Niin minustakin. Olen kirjaillut pientä raporttia lontoon kielellä, mutta en ole saanut sitä vielä valmiiksi. Jos vaikka tässä lomalla?
Asunnossamme kävi myös pyörremyrsky Kuutti, joka roiskaisi parisataa nauhoitettua vhs-kasettia lattialle. Tarkoituksena on siirtää mokomat tilanhukkaajat (ja erityisesti katsomattomat nauhat) roskiin. Kaikkea sitä onkin tullut aikanaan nauhoittaneeksi. Vuosia vanhoja kasetteja täynnä elokuvia ja tv-sarjoja, joita ei ole tullut koskaan katsoneeksi. Sitä itsepetoksen määrää. Ihan niin kuin ne kaikki lukemattomat kirjat kirjahyllyssä, joita ei ole koskaan lukenut tai edes aio... No niin, eipäs nyt kuitenkaan mennä liian pitkälle tässä ajatusmallissa. Onhan nyt kirjalla ja nauhoitetulla videokasetilla nyt sentään merkittävä ero. Krhm.
Kröhöm.
As said. I'm on holiday. Future looks uncertain, but I'm stille entertaining a possibility of going to Swecon (Stocholm) in less than three weeks time (20.-22. 8.). I have paid my entrance fee, but now it all depends on accommodation. It should be cheap. Very cheap. Well, free actually. That I can afford. We'll see.
Videokaseteista: minkäs teet kun tila loppuu. Kirjahyllyjen takarivit on saatava parempaan käyttöön joten raa'asti on on raakattu pois kaikki nauhat joita ei ole katseltu joko nauhoittamisen jälkeen kertaakaan tai viimeiseen viiteen vuoteen. Luistelunauhoihin ei tietenkään puututa...
Posted by: Sari | August 06, 2004 at 13:58
Jesjesjes...
Rautakonsiili löytyi perjantaina Akateemisesta vaivaiseen 22.90 hintaan ja on nyt tuossa vieressäni lukemistaan odottelevana. Kai kaikilla on jo?
Loma jatkuu, sillä Itiksestä ei kuulunut mitään aikataulun mukaisesti. Darn, no onpahan sitten aikaa muka tehdä kaikki se, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Ja tietenkin lukea esim. tuo Miévillen uutukainen.
Posted by: jukkahoo | August 07, 2004 at 02:21
Shall I make enquiries on the Swedish Fanac list? (Hey, why don't you join the list? - http://lists.lysator.liu.se/mailman/listinfo/fanac .)
Posted by: Johan A | August 09, 2004 at 10:47