Parnasso

Posted by Sari

Pahoitteluni umlautien puutteesta, tallaista tama on suuressa maailmassa...

Lukeeko kukaan kyseista opusta? Viimeksi kun lehtea vilkaisin se vaikutti menneen kulttuurisukupolven pystyynkuolleelta jaanteelta ja unohdin koko lehden olemassaolon. Lentokonelukemista etsiessani huomasin Seutulan R-kioskissa laystakkeen "koulunumeron" ja paatin kokeilla, lahinna siksi etta kannessa hymyili viehkosti Flavia Bujor, Ennuskivien mahti -fantasiaromaanin 12-vuotiaana aloittanut ja 14-vuotiaana julkaissut kirjailija.

Ja yllatyin positiivisesti. Ei Parnasso nyt tamankaan numeron pohjalta vaikuta maailman trendikkaimmalta kulttuurilehdelta mutta sisalta loysi loputtomien saarikoskiveijomeri aritikkelien lisaksi ihan mielenkiintoisiakin juttuja.

Ensinna tietysti kansikuvajuttu eli Bujorin haastattelu. Nuorten kirjoittamat fantasiat ovat muutamana viime vuonna olleet jonkinlainen juttu. Bujorin lisaksi mainetta ja mammonaa on kerannyt esimerkiksi Christopher Paolini, ja onhan noita ollut Suomessakin. Keskimaarin nama teokset ovat aika kamalaa fantasiahuttua jonka genren pohjamudista nostaa vain se etta henkilohahmojensa ohuudesta ja juonirakenteensa ennalta-arvattavuudesta huolimatta julkaisukynnyksen ylittaneilla nuorilla on lahjoja. Usein kuitenkin jaa miettimaan olisivatko teokset olleet yhta kiinnostavia ellei tekijan ikaa olisi voitu kayttaa markkinoinnin apuvalineena.

Oli miten oli, fantasiaa nuoret tuppaavat nykyaan kirjoittamaan, ja mikas siina. Quest-fantasia on profiloitunut nuortenkirjallisuudeksi ja kukapa sita paremmin pitetaisi mista ahmimisikainen varhaisteini pitaa ellei toinen samanmoinen. Trendissa on koko genren kannalta kuitekin jos nyt ei ongelmallista niin minua hairitsevaa. Otetaanpa vaikka nyt 16-vuotias Bujor, joka toteaa haastattelijalle joka kysyy aikooko lukiolainen jatkaa fantasian kirjoittamista: "Fantasiamaailma on kuollut minulle nyt. Olen muuttunut paljon siita, kun oli 12-vuotias. En kirjoita samoin. En ajattele maailmasta samoin."  Nykyaan Tolkienin sijaan Bujor mainitsee suosikeikseen Sartren, Shakespearen, Proustin ja Boris Vianin. Eiko olisikin todella vinhaa jos sen sijaan etta fantasiamaailma olisi tytolle kuollut, han pystyisi nakemaan mahdollisuuksia upottaa uusia vaikutteitaan ja visioitaan fantasiagenreen ja kirjoittaa jotain kiinnostavampaa kuin tarinan kolmesta teinitytosta jotka ennustuksen pohjalta yrittavat pelastaa maailman?

Varauksettomamman hyvaksynnan minulta saa jo pitkaan fanittamani tieteen popularisoija Kari Enqvist joka "Karjistaen ja yleistaen" pohdiskelee Parnassossa eri tieteenlajien edustajien luonteenpiirteita. Tata mielta han on humanisteista:

"Matematiikasta, filosofiasta, tahtitieteesta ja fysiikasta minulla on omakohtaisia kokemuksia, ja siksi pystyn jossakin maarin asettautumaan naiden alojen tutkijan nahkoihin. Humanisteista puhuttaessa olen tuuliajolla. Tassa lahestymme kartoittamatonta mannerta, jonka viidakoista kuuluu kylla rytmikasta rummutusta merkkina jonkinlaisesta jarjellisesta elamasta...  Siella jossain odottaa mielemme Kongo, mielemme Sambesi, toislakisten ajatusten, kartoittamattomattomat joet, joiden ylajuoksulla vaanivat vain hulluus ja kasittamattomat sairaudet: lassa-kuume, unitauti, postmodernismi. Ja jos matkaamme sinne englantilaisbwanoina hellekyparat tiukassa ojennuksessa, leiritulilla joudumme kuuntelemaan pimean viidakon uumenista kantautuvia vaikeasti tulkittavia pelottavia aania. Kuiskaamme toisillemme: "Humanistit ovat levottomia." Sina yona emme paljoa nuku, ja omissa maailmoissaan liihottelevan ja siksi kaytannon asioissa helposti hoynaytettavan matemaatikon panemme ase kadessa vahtiin."

Hee.

Comments

[Omppu]

Go Kari Enqvist! :-)