Posted by jukkahoo
Pardon my french, but I'm too tired to write this in Finglish, so: kolmannella kotimaisella tällä kertaa.
Palasin juuri kaukaa Turkusesta kokemasta varsinaista kulttuurinautintoa: Teatteri Tarmon esitys Joe Ortonin näytelmästä Hullun kirjoissa ja vähän Eevankin (What the Butler Saw). Seuraa erittäin epämääräinen kertomus teatteria ymmärtämättömän henkilön koettelemuksista.
Merkittävin syy tähän kultturilliseen kokemukseen oli tietenkin veriveljeni Hannu Pajusen esiintyminen kyseisen puskafarssin pääosassa, niljakkaana naistenmiehenä (luonnerooli siis) tohtori Prenticenä. Koska ajatus Hannusta teatterin lavalla oli minusta liki täydellistä miehen kykyjen ja taitojen mieluisalta vaikuttavaa hyväksikäyttöä, en voinut muutakaan kuin matkata Lännen ääreen ja tivata niin makuualustaa yötä myöten että ilmaista lippua itse näytökseen. Yllätyksekseni molemmat toiveet toteutuivat.
Eikä sovi unhoittaa edellisen illan/yön "syntymäpäiviä", joka lisäsi yhtälöön myös niin nakkeja kuin perunasalaattia että myös useamman pullollisen keskiolutta. Koska lauantai-iltaa oli viettämässä niin sunnuntain performanssia seuraamaan tulevia kuin tulemattomiakin henkilöitä, olin tuonut Hannulle lupaamani syntymäpäivälahjana: Limited Edition -kappaleen Saturnuksen Sotavaltias -elokuvaa.
Kuten tavallista, turkulaiset katsojat eivät piitanneet kyseisestä elokuvasta. Vieraskoreina paikalla olleet åboriginaalit sentään pidättäytyivät arvostelemasta elokuvallista kärsimysnäytelmäänsä liian kovin sanoin, tyytyen kuvaamaan teosta lähinnä säälittävän paskaksi ja hirvittävän huonoksi. Onneksi kaikesta ei sentään saa tehdä pilaa.
Hannu tosin näki paremmaksi siirtää "elokuvanautintonsa" tuonnemmaksi ja otti pienet torkut. Herättyään isäntä oli ilmeisestikin vakaasti sitä mieltä, että vieraat olivat jo ohittaneet Parasta Ennen -päivämääränsä ja otti järeät aseet esiin, näyttäen ensiksi meille sekä vuoden 1999 että vuoden 2001 Finnconin "Avajaiset". Yleisö ei kuitenkaan tajunnut vihjettä (ilmeisesti aivan liian suuresta alkomahoolin nauttimisesta johtuen), joten Hannu oli pakotettu kaivamaan arsenaalistaan esiin korkeamman kaliberin ulostajan. Zoolanderin alkutekstit saivat ylimääräiset henkilöt pian hakemaan käsipuhelimistaan paikallisen taksin numeroa.
But, I digress, sillä näytelmästähän minun piti puhua.
Kyseessä oli itseasiassa XYn kokoontumisajot, jossa minulla oli ilo istua Itse Mike Pohjolan syl... vieressä. Valojen sammuessa tuntui siltä kuin koko yleisö olisi pidätellyt hengitystään - vain aloittaakseen näyttämön valojen jälleen syttyessä yskäkonsertin. Ennen kuin edes oikeastaan ehdin rekisteröidä Hannun esittämän tohtorin ilmaantuvan lavalle, oli ensimmäinen naisnäyttelijä jo riisunut vaatteensa, pikkolo kiristänyt Hannun vaimoa, seuraava näyttelijätär (edellä mainittu vaimo) tarjonnut lisää silmänruokaa, toinen tohtori (jatkossa Erkki) unohtanut ensimmäiset vuorosanansa ja poliisimies pyrkinyt pidättämään sekä sihteerin (myös hulluksi määritetty että myös toisessa kohtauksessa kuolleeksi luultu), pikkolon (pukeissa että liki alasti, mutta myös drag) että Hannun (joka tähän mennessä oli juonut kaksi pullollista viskiä) - ja Mike ja minä olimme lämpiössä juomassa lämpimiä juomia ja syömässä (luvatun Dallaspullan sijaan) kanelipullaa. Ilmeisestikin jossain välissä oli tullut mainoskatko.
Tauon jälkeen näytelmä jatkui freneettisen nopeana, välillä nokkelana (välillä tylsän ilmeisenä) screwball-komediana, jossa Erkki unohteli kiusallisen paljon vuorosanojaan, neiti Barclay esitteli lisää paljasta pintaa, poliisikonstaapeli strippasi riettaasti hymyillen kelteisilleen (OK, sukat olivat jaloissa - ai niin, ja alushousut), Hannu joi hieman lisää viskiä sekä sotkeutui valheisiinsa pahemmin kuin Jean-Claude Romand konsanaan ja Winston Churchillin peenis (vihdoinkin!) löytyi. Kaksi tuntia miinus kaffe&bulla. Ja eikun Cosmic Comic Cafe'hen ruotimaan esitystä: "Hannu oli mainio", "Erkki ei niinkään" ja "olisi se voimut olla pornompi ja räävittömämpi".
Minun, herra En-pidä-teatterista, mielestä kyseessä oli aivan hupaisa pieni komedia, jossa oli kiusallisen typerä (ja mailien päähän näkyvä) lopetus. Hannu oli käsittämättömän oivallinen replikointineen, riettaine eleineen ja jatkuvasti muuntuvine valheineen. Naisnäyttelijättäret olivat myös hyviä, vaikka rouva Hannu satunnaisesti hieman käyttikin ääntään suomalaiselle teatterille niin (ah!) tunnusomaisesti huutaen. Erkki ei aivan vakuuttanut (tosin rehellisyyden nimissä hänellä oli hyvä ääni ja osuessaan repliikeihin, Erkki oli mies paikallaan), kuten ei myöskään pikkolo (joka tosin oli aika onnistunut naisena, eikä se alun pokkurointikaan ollut huono idea, tosin jo siihen saisi lisää ryhtiä ja tarkkuutta, niin rooli olisi paremmin hallussa). Poliisimies oli enimmäkseen varsin oiva, vaikka hän näyttikin nauttivan striptease-numerostaan aivan liian paljon.
Äänet kuuluivat ainakin kuudennelle penkkiriville, musiikki oli "tanssikohtauksissa" (olen nyt hyvin vapaamielinen sanan tanssi suhteen) sopivalla tasolla, jos kohta Helga-neitejä alkoi tulla jo väliosaan mennessä tarpeeksi ja valaistus oli minimalistisuudessaan onnistunutta. Ymmärtääkseni näytelmän suomennos on herra Juha Siltasen käsialaa. Ilmeisesti työ on tehty melko kiiressä, sillä jokunenkin "hauska" anglismi olisi saattanut enemmän kuin toimia paremmin ihan reilusti suomennettuna. Eikä se KELA-viittaus oikein iskenyt Englantiin sijoittuvassa näytelmässä.
Myönnän pitäneeni, mutta jos olisin maksanut tästä kovaa rahaa (tyyliin 9 euroa), olisin myös saattanut olla sitä mieltä, että ehkä Erkki olisi saanut harjoitella vuorosanansa ja tuoliin olisi saanut laitattaa pehmusteet. Tai ainakin isommat tuopit.
Eikun, ihan kiva. Harrastelijateatteri (jota olen itsekin saanut siis erittäin niukasti tavallaan "harrastaa" Flamemountain-tuotannon puitteissa) on mitä ilmeisimminkin TOU-della hauskaa puuhaa ja mikäli se pitää Hannun kaltaiset nuoret poissa kartsalta pärtsäämästä (ja neiti Barclayn sekä rouva Prenticen alusvaatteissaan näyttämöllä), niin enemmän voimaa sille!
Ensi kesänä siis katsastamaan Hannun fasistinen Monni-tulkinta Ruskon kesäteatterissa ja syssymmällä enigmaattinen herra Kebab-Chick -rooli radikaalikomediassa Kansannitistys.
Do you remember Prince Valiant? 
Recent Comments