Hyvä museonäyttely

Posted by Sari

Mainokseksi tämä on myöhässä mutta kehaisempa silti. Teimme viime viikolla perhe-ekskursion villiin Espooseen Espoon kaupunginmuseoon katsastamaan viimeistä viikkoa esillä olleen Aurora Karamzin näyttelyn. Prof. T oli lainannut muutamia isoukki Polvisen korupiirroksia näyttelyä varten ja halusi käydä katsomassa olivatko ne päätyneet esille (olivat kyllä).

Ensinäkin: Espoolla on kaupunginmuseo! Kuka tiesi? Se on piilotettu Tapiolaan ostoskeskuksen ja tietyömaan taakse.  Itse näyttelytila on hyvä: moderni ja helposti muunneltavissa, perusnäyttely on tiivis mutta ei kovin innostava ja museokauppa pieni mutta tuotteiltaan ihan hauska. Itse näyttely oli mainio. Se ei ollut niin suuri että museoväsymys olisi päässyt pahemmin vaivaamaan.Tilat oli suunniteltu huolella ja esim. peilejä käyttäen saatu todella näyttäviksi. Perinteistä "esineitä vitriinissä" -mallia oli elävöitetty mukavasti. Huvimajaan oli katettu 1800-luvun ateria; pieni pala puista herraskartanoa oli rakennettu näyttelyn sisään ja siellä sai sydämensä kyllyydestä kokeilla ja kosketella kopioita aikakauden hatuista, kravateista, krinoliineista ja viuhkoista; Träskendan kartanon pienoismallista saattoi arvuutella keisarillisen vessan sijaintia. Kuten nykyään tuntuu olevan vähän pakko mukana oli myös draamdokumentti Karamzinin elämästä.

Kosketeltavuus on jo pitkään ainakin Yhtysvaltalaisissa museoissa ollut yksi tavoista aktivoida katsojia ja taistella museoväsymystä vastaan, suomalaisissa museonäyttelyissä en Heurekaa lukuunottamatta ole siihen kauheasti törmännyt. Ehkä pitäisi koluta museoita enemmänkin, mutta ainakin noin kerran vuodessa tapahtuva ulkolaisten vieraiden raahaaminen läpi Kansallismuseon saa minut itkemään New Yorkin loistavien museoiden perään. Joten propsit Espoolle ja näyttelyn kokoajille.

Comments

[Marko]

Itse olen ihmetellyt tätä lasivitriinisysteemiä vähän enemmänkin ja olen tullut siihen lopputulokseen että kyseessä on vain vääräntyyppisen historiallisen näkemyksen osoitus. Museot kokevat välittävänsä historiaa aitojen esineiden kautta vaikka se todennäköisemmin välittyisi paremmin ehjien ja kosketeltavien replikoiden avulla. Aitous ja esittävyys ovat siis joutuneet ikävään ristiriitaan. Lisäksi muutenkin tarinoiden rakentaminen on turhan aliarvostettu taitolaji johon museoiden tulisi kyllä panostaa enemmänkin, eikä pelkästään Suomessa vaan myös muualla Euroopassa.

[Paula K.]

Hei!

Satuin eksymään blogiisi ja päätin jättää vinkkilinkin, vaikka vuosia postaustemme välissä onkin:
http://www.rmm.fi/suomi/lastenmerimuseo/saa-koskea

:)