Posted by Sari
Kanava on hauska lehti. Ensinnäkin en juttujen kirjo on aika laaja, se käsittelee ihan kaikkia humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aiheita. Toiseksi, sen kirjoittajat ovat asiantuntijoita mutta eivät kaikki välttämättä kapeasti juuri sillä alalla josta sattuvat kirjoittamaan. Eli useasti lehdestä saa lukea fiksujen ihmisten artikkeleita asioista jotka heitä vaan sattuvat kiinnostamaan ja näkökulmat ovat täten vallan virkistäviä vaikka ihan päinväastaista mieltä olisikin kirjoittajan kanssa. Miinusta tulee jonkinasteisesta ”ukkoutumisesta”, välillä lehdestä jää vähän pönäkkä olo. Ja Parnassollakin on paljon enemmän nettiläsnäoloa kuin Kanavalla.
Kolmosnumerossa puhuttiin mm. Venäjän ihmisoikeustilanteesta, Suomen kilpailukyvystä, Zimbabwen historiasta, Erich Auerbachista ja Timo K. Mukasta. Ja bloggauksesta! Reijo Holopainen esitteli blogeja ja bloggausta otsikolla ”Nettipäiväkirjat – internet-viestinnän toimivin muoto”.
Artikkeli jäi kuitenkin vähän kapoiseksi tyngäksi. Siinä käsiteltiin kotimaisia nettiyhteisöjä, siirryttiin sitten kansainvälisiin poliittisiin blogeihin ja niiden vaikutusmahdollisuuksia erityisesti sanavapautta rajoittavissa tai muuten vain sekasortoisissa oloissa (Riverbendistä puhuttiin paljon, mutta Salaam Paxia ei mainittu) ja lopuksi pohdittiin tiedonvälitystä verkossa kryptauksen kannalta. En tiedä millaisen kuvan bloggauksesta asiasta täysin tietämätön artikkelista saa mutta minussa se herätti paljon kommentteja ja kysymyksiä.
Ensinnäkin jäin pohtimaan artikkelin näkökulmaa: kotimaisista nettiyhteisöistä kansainväliseen poliittiseen bloggaukseen. Jos haluaa ajatella bloggausta jonkinlaisena habermasilaisena kansalaisosallistumisena päivänpolitiikkaan tai median vahtikoirana, on pakko puhua kansainvälisesti. Suomessa poliittinen bloggaus ei koskaan ole ainakaan kansalaisosallistumisen perspektiivistä oikein noussut siivilleen, asiasta kirjoittavat lähinnä ehdokkaat ja edustajat (suurin osa vaalien alla) ja bloggaavat poliittisen journalistit. Poikkeuksia toki löytyy mutta blogilistan top-listalta löytyy se yksi poliittinen blogi ja kymmeniä neuleblogeja. Olisiko artikkelissa kannattanut ehkä historiaosuudessakin ottaa kansainvälisempi ote tai vaihtoehtoisesti pohtia laajemmin sitä millainen kotimainen blogosfääri oikein on?
Ja jos sitä rupeaa pohtimaan niin ainakin minua kovasti kiinnostaa se kuinka paljon naiset bloggaavat verrattuna siihen kuinka paljon naiset osallistuvat keskusteluryhmiin. MuTu-tuntumalta nimittäin määrä on selkeästi suurempi – onhan ylivoimaisesti verkostunein ja blogilistalla suurin bloggaajaryhmä Suomessa neulebloggaajat. Epätieteellisesti epäilen eron johtuvan paitsi teknologian kehityksestä myös siitä että a) päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen on aika monelle naiselle jo teini-iästä tuttu tapa kirjoittaa ja b) nettipäiväkirja on julkinen tila jota pystyy itse kontrolloimaan. Olisiko joku jo kirjoittamassa gradua tai muuta opinnäytettä naisnäkökulmasta?
Jäin myös pohtimaan julkisuus/yksityisyysdikotomiaa jota artikkelin viimeisessä osassa tuotiin esille minulle hiukan irralliseksi jääneen numerologian ja kryptauksen kautta. Verkossa salaamaton kirjoittelu on julkista, mutta informaatiota on niin paljon että suurin osa itsestään erikokoisia osia verkkoon luovuttava voi pysyä piilossa – aina siihen asti kun Metafilter tai BoingBoing tai Slahdot iskee. New York Magazinessa julkaistiin joku aika sitten mielestäni vallan mielenkiintoinen artikkeli uudesta kasvavasta sukupolvesta jolle julkisen ja yksityisen rajat ovat kovin toisenlaisia kuin meille vanhemmille.
Että sellaista metaa tänään.
Comments