GUFF2
My Photo

« Congratulations! | Main | Monday dogblogging »

April 24, 2008

Comments

JoS

Miellyttäviä poikkeuksia luettelemistasi kotimaisen proosan ominaisuuksista edustavat mielestäni jotkut Leena Landerin romaanit. Hänen 1990-luvun tuotannossaan on parikin kirjaa, jotka ovat kielellisesti moniulotteisia, huolella ajateltuja ja bonarina pieni häivähdys maagisen realismin tuoksua. Esimerkkeinä vaikkapa Tulkoon myrsky ja Iloisen kotiinpaluun asuinsijat. Uusimmassa (ja ylistetyssä) Käsky-romaanissaan hän meni mielestäni suorastaan takapakkia, vaikka stoori sinänsä onkin premissiltään vahva ja hyvin kerrottu. (Nyt on vielä huomautettava, että olen nuo suosittelemani teokset lukenut jotakuinkin niiden ilmestyttyä, joten arvio perustuu muistikuviin ja voisin tällä hetkellä sanoa niistä ehkä jotain muuta - mutta tuo mielikuva oli riittävän vahva, jotta uskalsin suositella.)

Tero

Miina Supisen Liha tottelee kuria. Arkista ainoastaan hyvin hullunkurisella ja tavallista arkisuutta nurin vääntävällä tavalla. Synkkää kyllä tavallaan, kun pinnan alle katsoo, mutta riemastuttavan hauskaan kaapuun verhottuna. Miehisyyttä en mitenkään tuossa onnistu näkemään, sekä mies- että naiskuvat ovat yhtä lailla erikoisia. Kieli on kyllä journalistimaisen napakkaa, mutta samalla hersyvän taipuisaa. Jos "hullunkuriset perheet" -aspekti ei karkota, kannattaa kokeilla.

TJ

Koska Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on jo varmaan hallussa, niin voin suositella Viivi Hyvösen Apina ja uusikuu -teosta, joka puhaltaa suomalaiseen proosaan aivan uusia, kansainvälisiä tuulia. Arkiseksi tätä ei syyttäisi edes pelle Hermanni.

Kirjan arvostelun voi katsastaa vaikkapa Helsingin Sanomien nettisivuilta:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kiviapina+salaisuuksien+äärellä/HS20080306SI1KU02f9y

ipa

Laaksosen Helin Pulu uis on sekä aurinkoinen että kielellisesti timangi.

Leena Krohn tuo kyllä todellisuuden käsinkosketeltavaksi.

Sinisalo, tietty.

Luulen, että Henrik Tikkasen ja Märta Tikkasen työt olisivat oivallinen kokonaisuus.

Atenaa kannattaa Pasin lisäksi tarkastella enemmänkin: Harri Tapperin Pitkäsuisten suku on aivan ehdoton tuohon tarkoitukseen: se on sekä tarinallisesti että kielellisesti käsittämättömän upea.


ipa

JoS

Ai niin, ja piti mainita yksi viime vuosien ehdottomasti ilahduttavimpia kirjallisia tulokkaita, eli Juhani Känkänen. Hänen esikoisensa Toivon mukaan on kerta kaikkiaan riemastuttava kerroksellisuudessaan ja röyhkeydessään. Eikä kakkosteoskaan, nimeltään Kilttipakko, hassumpi ole. Tämä kaveri ei genrejä kunnioita!

Verify your Comment

Previewing your Comment

This is only a preview. Your comment has not yet been posted.

Working...
Your comment could not be posted. Error type:
Your comment has been posted. Post another comment

The letters and numbers you entered did not match the image. Please try again.

As a final step before posting your comment, enter the letters and numbers you see in the image below. This prevents automated programs from posting comments.

Having trouble reading this image? View an alternate.

Working...

Post a comment

Your Information

(Name and email address are required. Email address will not be displayed with the comment.)