Posted by Sari
Jos haluaa pohdiskella vähän pidemmälle mietittyjä visioita pääkaupunkiseudun ja sen ympäryskuntien tulevaisuudesta niin täältä voisi käydä katsomassa Greater Helsinki Vision –kilpailun tuloksia. Siitä tulee ehkä vähän viisaammaksi kun pääidioottimme Hesarissa esitellyistä himmeleistä vaikka kovin visionääristä korujargonia sielläkin harrasteetaan. Minähän en ole kaupunkisuunnittelun asiantuntija enkä edes esitä sellaista telkkarissa. Lisäksi olen kantakaupungissa kasvaneena sitä mieltä että omakotitalossa asuminen on jonkin sortin sairautta. En siis voi väittää suhtautuvani puistokaupunkirakentamiseen mitenkään objektiivisesti. Silti väitän että käsitys siitä että aluekeskukset pystyisivät houkuttelemaan tarpeellisen määrän työpaikkoja tuntuu aika utopistiselta. Puhumattakaan siitä että a) ihmiset vaihtavat nykyään työpaikkoja aivan toiseen tahtiin kuin ennen ja b) pullantuoksuisia kotivanhempia on ihan taloudellisistakin syistä jo harvassa. Eli jos vaikka saataisiinkin jollain ihmellä kysyntää vastaavia työpaikkoja lähelle omakotialueita, silti sieltä helposti suhattaisiin jopa kahdella autolla muuallekin kuin vain Ideaparkiin.
Itse olen todella ihan kaupunki-ihminen, yksi suurimmista plussista tässä uudessa länsihelsinkiläisessä lähiössä sijaitsevassa kämpässä oli se että tornitalo/kierrostalo/pienkerrostalo viheralueella -kaavan sijasta on suunniteltu rehellinen ihana oikeista kerrostaloista koostuva umpikortteli jonka sisäpihalla silmä mielellään lepää. Palvelut toimii, julkisilla pääsee ja puisto on ihan tarpeeksi lähellä. Tietysti jos rahaa olisi polttaa niin asuttaisiin mekin kantakaupungissa, jossain mukavassa 1920-luvulla rakennetussa (ei koskaan jugentia) kulttuurikodissa, mutta sen lottovoiton puuttuessa tämän parempaa asumismuotoa on vaikea keksiä.
Mä olen samaa mieltä siitä, että kunnon kerrostaloasunto on umpikorttelissa. Täällä Tampereella niitä löytyy valitettavan pieneltä alueelta pienikokoisesta ydinkeskustasta. Kaikki tornitalot, joiden _ympärillä_ on piha, tai muut senkaltaiset härpäkkeet ovat vaan ihan turhia (valitettavasti asun nyt juuri sellaisessa). Rivi- ja paritalot vain yhdistävät kaupunki- ja maaseutuasumisen pahimmat puolet.
Ainoa toinen vaihtoehto jonka tunnen miellyttäväksi, on sitten se omakotitalo, jossa on _tarpeeksi_suuri_ puutarha ympärillä, jotta ulkopuoliset eivät häiritse yksityisyyden tunnettani. Niitä kyllä löytyy tästä kaupungista usealtakin alueelta. Sitten kun lottovoitto saapuu, niin ehkä sellaiseen.
Posted by: Omppu | September 10, 2008 at 14:37
Joo, olen sairas.
Posted by: Omppu | September 10, 2008 at 14:38
Hmm, mä asun 1920-luvun kerrostalossa - töihin yliopistolle 5 min kävellen, keskustaan vartti spåralla (tai vajaa 30 min rauhallisesti kävellen). Takapihalta pääsee puistoon kadun ylittämällä, kaupp(oj)a ja apteekki löytyy korttelin päästä (eri suunnilla), suutari on naapuritalossa jne jne.
Umpipihaa ei ole, mutta takapiha on sentään pensasaidalla erotettu kadusta (umpikuja - ei paljoa liikennettä :-), ja piha antaa etelään.
Eikä täällä tartte itse huolehtia pihasta tai lämmityksestä, aah.
Posted by: Kummari | September 10, 2008 at 21:53
Jos ihmisten kuuluisi asua sikin sokin toistensa päällä, he olisivat muurahaisia. Kerrostaloasuminen on köyhille (=meille). Kävimme Mekun kanssa fillaroimassa Laajasalossa ja näimme taloja, joissa olisi oikein mukava asua. Varsinkin kun pihalla seisoisi se Bayerische Motoren Werke X6 (ensimmäinen Suomessa näkemäni, ne rakennetaan Yhdysvalloissa) jolla hurauttaa ostoksille ihan minne haluaa. Kaupungeissa on melua, likaa ja liikaa ihmisiä. Dannyn tavoin kaipaan Kuusamoon. Vanhasen visio kuulostaa minustakin tyhmältä, mutta eri syistä: omakotitalo, jossa naapuri on kahden metrin päässä ei ole omakotitalo. Se on rivari. OmaKOTItalo on sellainen, josta käsiaseen luoti ei kanna naapuriin.
Posted by: Teemu | September 11, 2008 at 15:42
No, tarkentavana kommenttina se, että minähän en hurauttelisi millään kaaralla minnekään, kun ei ole sitä korttia. Enkä nyt niistä käsiaseistakaan kauheasti perusta...
Mutta kerrostaloasumista en kestäisi siinä tapauksessa, että siihen lähipuistoon tai muuhun viheralueeseen ei olisi näköyhteyttä. Naapuritalon seinän ja toisten ihmisten ikkunoiden tuijottaminen kun on yksi masentavimmista asioista maailmassa. Aikuisia puita pitää ikkunasta näkymän! Siksipä preferoin kerrostaloa, jonka ikkunat ovat ulospäin, eivätkä sisäpihalle, ja katujen varret ovat kunnolla "puisia".
Posted by: Mekku | September 13, 2008 at 09:26
"Vanhasen visio kuulostaa minustakin tyhmältä, mutta eri syistä: omakotitalo, jossa naapuri on kahden metrin päässä ei ole omakotitalo. Se on rivari. OmaKOTItalo on sellainen, josta käsiaseen luoti ei kanna naapuriin."
Näin juuri!
Omasta ikkunastani seitsemännestä kerroksesta avautuu mahtava näköala yli Näsijärven. Vastarannalta ei näy kuin pari valonpilkahdusta pimeällä. Hyvin miellyttävää.
Posted by: Omppu | September 13, 2008 at 10:57