GUFF2
My Photo

« R.I.P. Myy | Main | Isn't it ironic... »

January 07, 2009

Comments

Tero

STk:n foorumi on minusta ihan mukavan aktiivinen -- viestejä tulee tasaiseen tahtiin, muttei kuitenkaan sellaista vauhtia, että tarvitsisi monta kertaa päivässä lukea pysyäkseen kärryillä, ja aiheetkin vaihtelevat.

Enivei, olen melko lailla samaa mieltä. Hiukan pidempi kommentti löytyy blogistani.

Sini

Kiitoksia ystävällisistä sanoistasi koko Risingin ylläpidon puolesta.

Minun täytyi ihan käydä tarkistamassa mitä Meyerista oikein kirjoitinkaan ja aika lievänähän tuon kritiikkini olin onnistunut pitämään ;) Eragonia en olekaan lukenut. Enkä aio, on niin monta parempaa kirjaa jonossa.

Ben

Hep! Täällä yksi vapaaehtoinen jos tuommoinen "newslettersysteemi" saadaan pystyyn. Itse asiassa valittelin samanmoista viime syksynä Babekissa ja tuolloin Sini muistutti Risingin "Muualla tapahtuu"-osiosta, jossa jo on toiminnassa vähän tuontapainen sf-juttuja kokoava systeemi. Eli nyt pitäisi miettiä täyttääkö tuo "Muualla tapahtuu" tarpeemme ja vain ilmoittaa sinne kaikki mahdolliset sf-blogit sun muut, vai pitääkö luoda jotain ihan uutta?

-Ben-

Usvazine

Hyvä postaus, ja painavaa asiaa. Mikseivät blogit voisi täyttää keskustelufoorumien kuihtuvaa antia? Käytännössä on sama, miten ja missä hengaillaan, kunhan saadaan hengailla samanhenkisten seurassa :)

Kalle

Jos fooruumiviestit ovat epämuodollista jutustelua, blogiviestit vastaavat parin minuutin valmisteltua puheenvuoroa. Ne ovat viestimisen tapoina erilaisia.

Blogeista esimerkiksi puuttuu aito monenkeskisyys. Keskustelun fasilitoiminen on kiinni tavallisemmin yhdestä auktoriteetistä, bloggaajasta itsestään. Keskustelua ruokkivaa yhteisöllisyyttä on vaikea luoda blogin ympärille, ja se on hyvin haurasta.

Blogienväliseen keskusteluun pystyy puolestaan osallistumaan vain jos julkaisee omaa blogia. Kaikki eivät tulevaisuudessakaan tule perustamaan sellaista, joten osa kiinnostavistakin ihmistä rajautuu tämän vuorovaikutuksen ulkopuolelle. Keskustelun ulkopuolinen seuraaminenkin on heille vaikeaa, sillä toimivaa keskitettyä tapaa pysyä kärryillä kaikesta sanotusta ei oikein ole.

Minusta on erittäin kannustettavaa, että bloggaajat tarttuvat toistensa viesteihin ja osallistuvat keskusteluun omilla harkituilla puheenvuoroillaan. En kuitenkaan usko, että blogit voivat niiden lukuisista hienoista ominaisuuksita huolimatta korvata foorumeita – tai palvella spefistien välistä keskustelua yksiselitteisesti paremmin kuin foorumit. Tarvitsemme myös kohtaamispaikkoja, joissa kuka tahansa voi aloittaa keskustelun ja kuka tahansa voi liittyä siihen.

Kiinnostavaa pohdintaa kuitenkin.

Kalle

Minua ei häiritse keskustelun hajautuminen

Ymmärrän. Ihmisillä on eri mieltymyksiä sen suhteen, miten he nettiä käyttävät. Minä puolestani pidän siitä, että viestejä voi seurata keskitetysti mahdollisimman harvan kanavan kautta. Se säästää aikaa ja mentaalista energiaa. Esimerkiksi rss-lukijoista on tullut minulle hyvin tarpeellista teknologiaa, ja niiden yleistyminen kertoo ehkä tietystä trendistä: ihmisiä uuvuttaa netin pirstaleisuus.

Keskustelun kannalta saman pöydän, vaikka virtuaalisenkin, ympärille kerääntyminen on vielä tärkeämpää. On vaikeaa käydä keskustelua, jos ihmiset eivät kuule kuin osan toistensa puheenvuoroja. Tämä blogiprojektia tai projekteja koskeva keskustelu on siitä hyvä esimerkki. On jo vähän vaikea pysyä kärryillä siitä, mitä asiasta onkaan sanottu. Jos keskustelun seuraaminen edellyttää loikkimista useiden blogien, kommenttien ja foorumin välillä, tämä karsii osan keskustelijoista auttamatta pois.

Linkkiblogi on kyllä hyvä ajatus, kannatan kaikkea kokoamista ja toimittamista. Sen voisi mahdollisesti yhdistää tähän Suomen Tieteiskirjoittajien idea-asteella olevaan kirjoittamista käsittelevään blogiin: kerran kuussa tiukka asia-artikkeli, kerran viikossa linkkisaalispäivitys.

Lenko

Minä ainakaan en tunne ketään yli-innokasta keskustelijaa missään, en ainakaan Netticolosseumilla. Yksinpuhelun vaikutelmaa lisää tosin se, että esimerkiksi ryhmäblogista toiset keskustelijat kirjoittavat mielipiteitänsä omiin blogeihinsa, eivät netticolosseumin keskusteluun. No, koetetaan vähentää adhd-tyylistä kirjoittamista ja antaa toisille tilaa. Josko sen sijaan pommittaisi välillä blogeja.

Yhteisblogi on tosiaan STk:n netticolosseumilla idea-asteella. Sen kehittämisen kanssa vedetään hetki henkeä, jotta yhdistyksen hallitus saa asiaa käsiteltyä. Mahdollisuuksia on tietenkin vaikka mihin, esimerkiksi toimitettuun linkkiblogiin, kunhan tekijöitä löytyy. Samaan aikaan jossakin mietitään yhdistyksen lehden, Kosmoskynän, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Nähtäväksi jää millaiseksi blogiprojekti lopulta muodostuu vai muodostuuko.

Sari

Hups! Ei, en tarkoittanut dominointi-keskustelussani viitatamihinkään kotimaiseen spefifoorumiin, pari kolme kertaa olen vaan ulkomaisilla foorumeilla ollut katsojana ja osallistujana tilanteessa jossa mopo karkaa käsistä. Kosmaria seuraan varsin harvakseltaan kun en ole kirjoittaja.

Ja tätä minä juuri tarkoitan tällä näkökulmaerolla. Netticolosseumin kirjoittelu on yhden klikkauksen päässä, se että se on toisessa osoitteessa ei tarkoita etteikö se olisi osa samaa keskustelua. Se toki vaatii sitä että keskustelut on linkitettyjä. Tekin kaikki tänne osasitte :-)

Tietysti jännetuppitulehdusta välttäisi se että kaikki toimisivat samassa virtuaalitilassa. Mutta kun näin vaan ei ole eikä tule olemaan. Minä pidän blogikeskustelusta ja _minun tunnekokemukseni_ siitä ei ole yksinpuhelua - edes silloin kun äärimmäisen syvälliseen taitoluistelukirjoitukseen kukaan ei kommentoi. Toisella voi olla toisin. Silloin ehkä alkuperäistä poleemista blogi-ihqutustani tärkeämmäksi nousee juuri se kuinka helpottaa idän ja lännen kohtaaamista koska kumpikaan tuskin muuttaa tapojaan.

Olisiko syytä yhteistyökokouksessa ottaa linkkiblogi-idea esille?

Katariina Goeschl

Sari,

Todella ikava kuulla, etta Myy on kuollut. Lemmikin kuolema yllattaa monen omistajan ja on aina surullinen tapaus. Muistan, kuinka oudolta tuntui, kun vanhempieni Morri-kissa kuoli kahdeksantoistavuotiaana. Siita tosin on nyt jo vuosia. Joka tapauksessa: osanottoni.

Katariina

jhon show

Mutta kun näin vaan ei ole eikä tule olemaan. Minä pidän blogikeskustelusta ja _minun tunnekokemukseni_ siitä ei ole yksinpuhelua - edes silloin kun äärimmäisen syvälliseen taitoluistelukirjoitukseen kukaan ei kommentoi. Toisella voi olla toisin.

The comments to this entry are closed.