Mitä Martti teki kesällä, osa 1

Posted by Sari

Meillä on ollut kovin tapahtumarikas kesä Martin kanssa, ollaan reissattu oikein kunnolla, esiinnytty näyttelyissä vaihtelevalla menestyksellä ja kokeiltu kaikenlaista uutta.

Kesäkuussa otimme koko MyHeels porukan voimin osaa heelerileiriin Punkalaitumella. Ohjelmassa oli jos  jonkinlaista aktiviteettia: vieheen perässä juoksua, heelerisuunnistusta, luentoja ja suuri heeleriseikkailu jossa koirakot saivat jos jonkinmoisia tehtäviä pujottelusta nakinsyöntiin. Meillä oli todella mukavaa. Paitsi että ”meidän” porukoita on aina hauska nähdä – erityiskiitos kämppiksille Outille ja Piiskulle -  niin oli kiva tutustua muihinkin heeleri-ihmisiin ja näkökulmiin. Lisäksi oli ihan omalta kannalta taas opettavaista tarkkailla kuinka koirat suhtautuivat toisiinsa ja miten tunnistaa ja purkaa tapaamisten jännitteitä. Sunnuntaina oli lisäksi epävirallinen leirinäyttely jossa ekaa kertaa esitin Martin ihan itse. Ihan huonosti ei ensiesiintyminen kehässä mennyt, tuloksena oli VSP:n titteli ja muikea kiertopalkinto. Tosin Martti-mies tietää mitä se on tekemässä ja asettelee jalkansa ihan pyytämättä oikeaan asentoon.

Isoin reissu oli matka Tanskaan koirien maailmannäyttelyyn Juhannuksena. Mukana matkalla olivat Tiina ja Nelson sekä Eeva ja Jenni. Matkustimme laivalla, junalla ja autolla Jyllantiin Hovborgin pikkukylään josta oli vajaan tunnin matka näyttelypaikalle Herningin messukeskukseen. Olimme varanneet matkaan aikaa sekä ennen että jälkeen näyttelyn joten ennätimme vähän vaan lomaillakin. Matkat sujuivat yllättävän kivuttomasti, ei tullut ahdistavaa kiirettä missään vaiheessa. Siljalla syötiin ja juotiin hyvin kumpaankin suuntaan menossa ja jopa prinsessa Jenni suostui käyttämään laivan hiekkalaatikkoa. Myös juna osoittautui ihan fiksuksi ratkaisuksi: matka Tukholmasta Köpikseen taittui varmasti nopeammin kuin autolla eikä tarvinnut väsyä ratissa. Tosin jos koiran kanssa vielä matkustaa, luulen että kannattaa investoida yhteen ylimääräiseen paikkalippuun ettei tule ihan niin ahdasta. Autoilukin sujui Tanskan motareilla ongelmitta kiitos Eevan ajotaidon ja Tiinan TomTomin.

Itse näyttely meni parhaiten komealta Nelsonilta, joka kantoi kotiin maailman juniorivoittajan tittelin. Martti sai tuomarilta EH:n ja oli luokkansa kolmas. Kehässä mentiin niin haipakkaa että hyvä jos ennätti saada koiran seisomaan paikallaan ennen kuin tuomari jo puristi kättä, ja valtavan koiramäärän (yhteensä n. 20 000) takia arvostelutkin olivat rasti ruutuun lomakkeita joista ei oikein päässyt selville mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Muuten järjestelyt olivat kyllä onnistuneita. Kehiä oli tarpeeksi, niiden ympärillä oli hyvin tilaa. Minä olin poikkeuksellisen tyytyväinen siitä että osallistumispalkintona sai näppärän numerolappuklipsin koska sellaista olin turhaan metsästänyt kotimaan kaupoista. Estetiikaltaan tosin se muistuttaa enemmän 1980-luvun itänaapurin tuotoksia kuin modernia muotoilua :) Täytyy myös kiittää Tanskan koiramyönteisyyttä, hauvan kanssa oli paljon helpompi liikkua kuin kaikkionkiellettyä Suomessa.

Näyttelyn lisäksi vietimme laatuaikaa koirien kanssa Hovborg Krogin vihreällä nurmikolla jossa Wlankin toimi paremmin kuin hotellihuoneessa ja shoppaillen lähikaupungeissa. Mukaan tarttui vähän sitä sun tätä vaikka sankarillisesti kieltäydyin useamman ihanan kenkäparin ostamisesta. On se kumma kun lähtee etsimään järkeviä hameen ja housun kanssa sopivia kävelykenkiä niin aina sitä jotenkin löytää itsensä niiden kahdeksan sentin piikkareiden hyllyltä… Yleisesti ottaen siis kertakaikkisen mukava lomareissu erinomaisessa seurassa. Ja Martz osoittautui todella sujuvaksi matkustajaksi joka jopa pujotteli hienosti Kööpenhaminan liikenteessä kun emäntä ei ollut yhtä high-tech kun matkakumppanit ja joutui ihan käsivoimin raahaamaan clipperiä maasta toiseen.

Kolmannen kerran kehässä oltiin Heinolan erkkarissa. Martti oli taas EH:n arvoinen eikä tällä kertaa sijoittunut - arvio oli tosin varsin kiittävä. Erkkari on aina siitä mukava että paikalla on kymmeniä ja taas kymmeniä heelereitä ja vaikka päivä kehän äärellä tuppaa venymään poikkeuksellisen pitkäksi (ainakin näin pienen rodun harrastajan näkökulmasta), on upeaa nähdä niin paljon tappijalkoja samassa paikassa. Annan organisoima piknik oli taas aivan rautaa, ei ennättänyt tulla jano eikä nälkä. Minä tosin tein pahan mokan ja unohdin Martin bling-pannan clipperiin ja koira oli tietysti ajankuluksi oli jauhanut sen palasiksi. Nyt on sitten haussa kunnon edustuspanta. ROP-koiraksi valittiin Marmalade’s Drama Queen ja VSP oli Stallmästarens Brave Billy. Onnittelut tätäkin kautta niin kasvattajille kuin omistajillekin, hienoja koiria! Erityiset onnitelut Casa Talista lähtevät Jukan suosikkihiilerille (Martin jälkeen, tietty…) konserninjohtaja Hillevi Kontiaiselle (Rantalaukan Utopia) joka voitti veteraaniluokan ja sijoittui PN kehässä neljänneksi.