Eating Muffins in an Agitated Manner

Käsitöitä

Posted by Sari

Joulunalus ja -aika on ainakin minulla kesäloman lisäksi se kaikkein aktiivisin neulomisaika. Lumi, pimeä, lasi punaviiniä ja neule on hyvä yhdistelmä - ainakin jos ei kaada sitä punaviiniä neuletyön päälle...

Syksymmällä leikittelin kaulaliina/turbaani/pitkät lapaset -combon kanssa mutta innostus lopahti kesken toisen lapasen, ehkä sekin vielä joskus valmistuu. Sen sijaan valmiiksi sain joululahjan isälle, joka iän, sepelvaltimotaudin ja geeniensä iloisena yhdistelmänä tuppaa aina talvella palelemaan vaikka sisällä on kuinka lämmintä. Mallin ja langan värin hän sai valita itse. Malli on Modan numerosta 6/2007 ja langaksi valikoitui Novitan siniharmaa Kelo - puhdas villa kuulemma kutittaa joten Kelon korkea akryylipitoisuus ei haitannut. Hyvältä tämä selkeästi nuoremmalle sukupolvelle suunniteltu malli näyttää kypsänkin herrasmiehen päällä. Kutominen sujui paksulla langalla haipakkaan - ainut ongelma oli kun kesken työn Mogens koki tarpeelliseksi purra poikki kärjen toisesta puikosta.

Samaan aikaan joululahjapuseron kanssa kudoin itselleni villatakkia viimeisimmän Novitan(Liekö Talvi 2012?) ohjeiden mukaan. Tällä kertaa tykkäsin ohjeesta sellaisenaan joten lankohin ja väreihin ei tehty muutoksia. Villatakista tuli parempi kuin uskalsin odottaakaan. Hihat olisivat voineet olla vähän lyhyemmät ja kapeammat, mutta muuten se ei näytä yhtään pahalta. Jatkaakseni edellisen työn teemaa, malli oli helppo ja nopea kutoa, ongelmaksi muodostui vain Stockalta kalliilla hankitut oranssit napit joista yhden Mogens pani palasiksi, siksi viimeinen nappi puuttuu. Napit osoittautuivat muutenkin selvästi keskimääräistä herkullisimmiksi - jos villari unohtuu sohvankarmille niin karhupoika on salamana nuoleskelemassa niitä.

Kun se turbaani jäi aiemmin kesken päätin kutoa itselleni hatun - pipoja kaapista löytyy vaikka kuinka mutta olen kaipaillut hiukan siistimpää päähinettä pitkän talvitakin kaveriksi. Malli löytyi Ravelryn kautta täältä. Langan sain viime vuonna tuliaisena Amerikasta ja kun kääre on kadonnut en osaa yhtään sanoa mikä lanka on kyseessä. Joku ihana superwash merino sukkalanka veikkaisin. Kerran jouduin alottamaan alusta kun menin laskuissa sekaisin, mutta hattu valmistui parissa päivässä. Tällä kertaa Mogens yritti vain varastaa lankakerän aina kun se tipahti lattialle.

Seuraava visio on ommella iPadille kotelo ja istuttaa siihen ristipistoin tehty heelersiluetti. Saas nähdä onnistuuko...

Mogens näyttelymaailmassa

Posted by Sari

Koska oikeasti on ihan täyspäistä toimintaa esim. herätä aamulla vähän viiden jälkeen, lenkittää koirat -29 C asteen pakkasessa ja sitten arpoa lähteekö auto käyntiin kohti Turkua ja Top Dog KV näyttelyä,  koen tarpeelliseksi jakaa tuleville sukupolville mitä moisesta rumbasta saa kotiinvietäväksi. Tässä siis karhupojan tuloskavalkaadi tähän asti - toki sillä varauksella että kehäsihteerin kiemuroiden tulkitseminen on vanhojen käsialojen kurssin käyneellekin välillä vähän haastavaa ja virhetulkintoja saattaa esiintyä.

Näyttelyura tuli korkatuksi Lohjan ryhmänäyttelyssä viime kesäkuussa jossa tuomari Marianne Holm valitsi Mogensin ROP-pennuksi, antoi KP:n ja lausui seuraavaa: "7 kk. Urosmainen, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Tilava rintakehä. Keskivahva raajaluusto. Vaivaton tapa liikkua".

Koska meillä ei napeilla pelata niin seuraavan kerran Muksutin esiintyi kehässä Uppsalassa Ruotsin Heelereiden erikoisnäyttelyssä Susanne Nilssonin arvioitavana. Tuloksena junnuluokan ensiesiintymisestä oli laatuarvostelussa EH ja arvio: "Maskulint huvud, utm. uttr. Mandelformade ögon. Korr. bett kort & kompakt kropp. Utm. ö-linje kort bröstkorg. Lång länd., svansen bärs över rygglinjen, bra ben & tassar. Välvinklad. Något mjuk päls. Rör sig något paddlande bak i övrigt ok." Viereisen kuvan on ottanut Nelli Numminen, kiitokset käyttöluvasta.

Suomen erkkarista Heinolasta irtosi myös EH ja tällä kertaa myös sijoitus junioriluokan neljänneksi. Maija Sylgrenin mielestä kymmenkuinen Mogens oli "vahvarunkoinen, oikeat rungon mittasuhteet omaava junioriuros, jolla hyväilmeinen maskuliinen pää, hieman kookkaat korvat, kauniit tummat silmät, oikea purenta. toivoisin hieman pidemmän kaulan, rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi, lyhyt olkavarsi, hyvin kulm takaa, riittävä askelpituus, hyvä ylälinja, erinom. karvanlaatu, hyvä väri, miellyttävä käytös".

Seuraavassa kuussa oli vuorossa Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen epävirallinen juhlanäyttely Hauholla, tuomarina Hannie Warendorf Hollannista. Mogens sai laatuarvostelussa ERIn, sijoittui junioriluokassa toiseksi ja sai SA:n. "11 months, matured boy for his age. God type and size. Very good head. Very good eyes and ears. Good shoulder, upper arm and fore chest. Would prefer straighter front legs which should give him little more length legs. Very good hind angulations. Lovely tail set. Good ribs. Very deep for his age. Lovely coat and markings. Would like to see more reach in movement. Makes a nice picture from the side".

Joulukuussa käytiin sekä Helsinki Winner että Voittaja -näyttelyssä, tuttavallisemmin messarissa. Lauantaina Helsinki Winner näyttelyn heelerituomarina toimi Matti Tuominen joka antoi Mogensille ERI:n ja sijoitti junioriluokan kakkoseksi. "Sopivan luustoinen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä maskuliinen pää - lyhyt rintakehä(?), hyvä kaula. Hyvä ylälinja, liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä käytös. Esitetään hyvin". Sunnuntaina Voittajanäyttelyssä tuloksena oli taas laatuarvostelussa ERI ja tällä kertaa junnuluokan kolmas sija. Tarja Löfmanin mielestä Muksutin oli "Erittäin hyvän tyyppinen vahva uros. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat ja vahva kallo-osa. Vankka runko ja hyvä ylälinja. Riittävän suorat eturaajat ja sopiva raajakorkeus. Voisi liikkua pidemällä askeleella, etenkin takaa. Hyvä karvapeite ja väritys".

Kavalkadin saa kunnian päättää tämän päivän tulos, talvisään uhmaamisesta oli tuloksena EH ja junioriluokan toinen sija. Per Kristian Andersen Norjasta lausui Muksusta seuraavaa: "Very good type. Still a bit short. Nice head. Correct teeth & ears. Powerful neck. Nice angulation. Moves easily. Narrow behind correct in front. Nice coat & colour. Temperament OK."

Nyt pidetään kauneuskilpailuissa vähän taukoa ja tehdään muita juttuja: luvassa on ainakin yleistä lumessa pelmuilua ja agilityä Myheelsporukan kanssa . Lisäksi selataan tarjolla olevia kursseja ja pohditaan mennäänkö rallytokoilemaan, dobopalloilemaan vai keksitäänkö joitan ihan uutta ja ihmeellistä.

 

New year, new gear

Posted by jukkahoo

For the longest time, I'd been moaning about my computer. El Gordo was a good kid, but as it happens, mid-range PC's aren't perhaps on their prime after a dozen or so years of (ab)use. I needed a new machine, but as I'm not really made of money, the change was not forthcoming. Until now.

El Gordo had been crashing and stuttering for the most of last year and I knew the inevitable was going to happen soon. Only I still didn't have quite the €€€'s I needed in order to get me a proper unit. My tablet was seeing lot more usage, but as a writing apparatus, it really isn't compatibe with my sausages.

Come December and my Advent Beer Calendar. El Gordo was doingt he best it could, but it was tough going. Even the shortest post took far too long time to write. I'm not even going to tell you how hard it was to write the articles for Sekrit Book Number Six. Phew!

Then my wonderful wife tells me that she's organized a fundraising for a new computer pour moi. I almost cried. And then I needed to make a decision. What kind of a machine do I need? What for? Ponderings. Decisions. Resolution.

So yesterday, I bought mysef a HP Pavilion p6-2375eo. It's reasonably strong PC with enough power for my needs (I don't play games), fast, reliable and well within the price range I had set for myself. And it works. I now have a working computer. Yay!

This would not have happened with the help and generosity of all you people who donated money for this collection. THANK YOU, from the bottom of my heart! I'll try to be l'Oreal.

Kirjakatsaus

Posted by Sari

Klassisesti vuoden lopettava kirjakatsaus tulee Casa Talin kylpyhuoneesta jonne olemme Martin ja Mogensin kanssa vetäytyneet vahtimaan etteivät uutena vuotena niin ahkeraan liikkuvat kaakelivarkaat pääse käsiksi kylpyhuoneemme kiiltäviin seinäornamentteihin.

Mutta asiaan: tänä vuonna tuli luettua 56 opusta, eli lähes tasan kirja per viikko. Tähän täytyy olla ihan tyytyväinen. Tänä vuonna olen lopettanut television katselun perinteisessä mielessä käytännössä kokonaan, ainoat asiat joita katselen lähetysaikaan on urheilulähetykset. Elokuvia ja sarjoja on huushollissa katsottu kyllä ahkeraan, mutta Netflixin, halpojen DVD-levyjen ja Elisa Viihteen ansiosta ei telkkari ole samalla tavalla ollut auki taustameluna vaan ollaan tehty tietoisempia päätöksiä mitä katsotaan. Veikkaan että tämä on lisännyt lukemiseen käytettävissä olevaa aikaa. Netti syö edelleen leijonanosan siitä vapaa-ajasta jota ei käytetä nelijalkaisten kanssa puuhailuun, mutta kun ruutua tuijottelee töiden puitteissa ja kun tiimarilukulasit ovat toistaiseksi pelastuneet Mogensin hampailta niin lukeminen on alkanut maistua paria edellisvuotta paremmin.

Lukulistalle mahtui tänä vuonna täsmälleen yksi kotimainen teos, Magdalena Hain vallan mainio varhaisnuorille sopiva steampunk-romaani Kerjäläisprinsessa. Siitä arvion voi käydä katsomassa Tähtivaeltajan uusimmasta numerosta. Käännösromaaneja luin muutaman, lähinnä Tähtifantasiapalkintoehdokkaat. Niistä suosikkini oli Miévillen Toiset, vaikka väitän edelleen että kirja ei ole scifistä kuullutkaan ja sen fantasiaelementti rajoittuu siihen että se on ns. ruritaanialainen romanssi, eli sijoittuu keksittyyn valtioon. Miévillen tekstejä hallitsee usein hänen viehätyksensä groteskiin ja varsinkin varhaisemmissa teoksissa aivan uskomattoman ärsyttävä nuoren miehen "katsokaa kuinka Nokkela olenkaan" -asenne. Vaikka juoni ei Toisissa kantanut ihan loppuun asti, toimi romaani kuitenkin aivan mahtavasti ja monilla tasoilla. Ehkä mies on kypsynyt kirjailijana.

Loput kirjoista on sitten muutamaa ranskan- ja ruotsinkielistä lukuunottamatta luettu Lontooksi. Populaari historia, Holmes-pastissit, YA ja fantsu saavat (toivottavasti) oman postauksensa, seuraavassa muutamia muita mieleenjääneitä Scifikirjoja.

Scifin puolelta yllätin itseni pitämällä kovasti Stephen Baxterin duologiasta Flood ja Ark. Vaikka minulla on valtava lukkarinrakkaus kovaa scifiä kohtaan ja katastrofiromaanit ovat lempilukemistani, en ole aiemmin kauhesti innostunut Baxterin romaaneista. Tällä kertaa kuitenkin molemmat kirjat toimivat mainiosti. Ensimmäisessä veden pinta alkaa nousta 2000-luvun alussa niin että ihmiskunta huomaa pian että koko pallo tulee peittymään noin sukupolven aikana veteen. Toinen kirja kertoo sukupolviavaruusaluksesta joka lähetetään etsimään asuttuja planeettoja toivonaan pelastaa ihmissuku Maan tulviessa. Muutamat kirjojen sivujuonet olivat turhia, hahmot ei maailman kiinnostavimpia ja deux ex miljonääri juonenkuljetuksen välineenä vähän silleen helppo ratkaisu. Silti, katastrofin kulku on niin planeetan kuin yhteiskunnan tasolla kuvattu mainiosti eikä ihmepelastusta ole luvassa. Myös kakkososan kriisistä toiseen heittelehtivän arkkialuksen matka on kiinnostavasti kehitelty.

Kevyempää SF:ää edustakoon LMB:n kauan odotettu "Ivan-kirja", Captain Vorpatrils Alliance. (pakollinen elvistely: sain kirjan ARC-version Loisilta kun toimin hänen oppaanaan viime kesänä Helsingissä). Minähän olen odottanut tätä kuni kuuta nousevaa koska pidän Bujoldin ihmissuhdekomedioista ja Ivan-serkku on varsin sopiva hahmo kantamaan moista opusta. Vaikka tämä ei ihan top kolmeen Vorkosigan kirjoista pääsekään, tarina, rytmitys ja hahmot toimivat selkeästi paremmin kuin parissa aikaisemmassa Vorkosigan romaanissa. Jos vaan Bujold olisi jättänyt Byerlyn rauhaan niin oltaisiin oltu ihan A+ luokassa.

Viimeksi pitää mainita Maureen F. McHughin China Mountain Zhang, jo vuonna 1992 ilmestynyt paljon kiitelty teos joka on istunut hyllyssä jo useamman vuoden. China Mountain Zhangin tulevaisuudessa Kiina on Maapallon supervaltio ja kiinalainen syntyperä kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. McHugh'n kauniisti kirjoitettu romaani on ihmisen kokoista scifiä, sen päähenkilöt eivät muuta maailmaa vaan yrittävät kumpikin tahollaan - Zhang Yhdysvalloissa ja Kiinassa, Martine Marsissa - löytää paikkansa maailmassa ja tarkoitusta tavalliselle, arkiselle elämälleen. Hieno, evokatiivinen kirja