Hugot!

Posted by Sari

Tänä vuonna on ennätysmäärä suomalaisia joilla on oikeus osallistua Hugo-palkintojen ehdokasasetteluun. Kaikki Helsingin Worldconin (Worldcon 75:n) jäsenet jotka ovat jäsenyytensä ostaneet ennen 31.1.2016 saavat osallistua ehdokasasetteluun ja 8.2.2016 mennessä kaikkien olisi pitänyt saada asiasta sähköpostia MidAmericon II:n Hugo-toimihenkilöiltä. Jos ei ole meiliä kuulunut, tarkista toki spammifiltterisi ja ole sen jälkeen yhteydessä pääkallonpaikalle. Neuvoja saa myös esim. Worldcon 75:n Q&A –ryhmässä Facebookissa tai vaikkapa kommentoimalla tätä postausta!

Yllämainittujen lisäksi kolmas mainitsemisenarvoinen päivämäärä on 31.3.2016 jolloin ehdokasasettelu päättyy. Tunnollisena fanina olen viettänyt tammikuun flunssapäivät lukemalla hugokelpoista kamaa ja olenkin paremmin valmistautunut kuin koskaan tähän aikaan vuodesta. Tästä syystä ajattelin tässä vaiheessa, kun aikaa vielä on varsin mukavasti, kirjoittaa vinkkejä omista suosikeistani: jos vaikka jonkun e-kirjalukijaan tai kirjahyllyyn ja sieltä luettavaksi joku näistä päätyisi ennen maaliskuun loppua.

Toistaiseksi olen lukenut 14 periaatteessa ehdokkuuden ehdot täyttävää romaania ja pari on vielä lukulistalla. Kaikista olen pitänyt, joistain enemmän kuin toisista, mutta jos joku näistä Hugo-ehdokaslistalle pamahtaisi, niin en minä sitä No Awardin alle äänestäisi. Alla satunnaisesti arvottuna yhdeksän, ettei yksi lastu venyisi ihan mahdottoman pitkäksi. Ensiviikolla jatketaan lopuilla romaaneilla.

Becky Chambers: The Long Way to a Small Angry Planet

Tiijättekö kun on ollut sellaista pientä antigrimdark-liikettä ilmassa fantsun puolella? Että ehkä kaikki ihmiset ei oliskaan ahneita paskoja ja elämä voisi olla muutakin kuin hikeä ja suolenpätkiä? Tämä romaani on vähän niin kuin antigrimdark-scifiä. Wayfarer on avaruusalus joka tekee reittejä hyperavaruuteen jotta muut alukset pysytyisivät vaivatta hyppäämään paikasta A paikkaan B. Nyt aluksen 9-henkisen miehistön tehtävänä on matkustaa vuosi kohti Galaksin keskustaa ja rakentaa sieltä reitti takaisin. Alieneita, tiukkoja moraalisia ja eettisiä dilemmoja, ihmissuhteita tai siis tiedostavien olentojen välisiä suhteita ja kertakaikkisen nautittavaa ja aika rauhallista tarinankerrontaa.

Aliette DeBodard: House of the Shattered Wings

Tämä aloittaa Alietten uuden sarjan, fantasian Pariisista, joka toipuu sodasta suurten huoneiden välillä maailmassa jossa silloin tällöin taivaasta tipahtelee langenneita enkeleitä. Vastalangenneet ovat taikuuden lähteitä, heidän hiuksensa, kyntensä, verensä ovat taikuutta ja siksi he ovat äärimmäisen arvokkaita. Tässä romaanissa Silverspiren huoneen perustaja Lucifer Morningstar on kadonnut ja muut huoneet yrittävät murentaa Silverspiren johtavaa asemaa. Huoneen Alkemisti Madeleine, pakolla huoneeseen sidottu vietnamilainen Philippe ja vasta langennut enkeli Selene yrittävät luovia poliittisten juonittelujen keskellä. Alietten vahvinta aluetta on minusta aina ollut maailmanluonti ja kuvaus, ja niin tälläkin kertaa. Sodan rampauttama Pariisi on upea tausta toimivalle juonittelufantasialle.

Adam Roberts: The Thing Itself

Roberts ei ole tunnettu sydämeen vetoavista hahmo ja/tai juonipainotteisista kirjoista. Hänen SF-romaaninsa ovat intertekstuaalisia ajatusleikkejä, viiltävän fiksuja, hauskoja ja kylmiä. Aina hän ei onnistu sataprosenttisesti, mutta silloin kun onnistuu, tulos on silkkaa mannaa. Tällä kertaa Roberts yhdistää Fermin paradoksin ja Kantin Puhtaan järjen kritiikin, maustaa sitä ”The Thing” –elokuvalla ja koristelee tyylilajin muutoksilla James Joycesta 1600-luvun päiväkirjatekstiin. Ja tämä svengaa kuin Hirvi.

Kim Stanley Robinson: Aurora

Minä pidän kovasti sukupolviavaruusalustarinoista, voisi jopa sanoa että puolihuolimattomasti keräilen niitä. Robinsonin yllättävän hillityn pituinen Aurora kertoo sukupolvialuksen matkasta perustamaan siirtokuntaa Tau Cetin järjestelmään 2500-luvun puolivälissä. Jos Robinsonin edellinen romaani, 2312 oli hillitöntä ideoiden tykitystä vailla juonta tai rakennetta, tämä puolestaan on erittäin harkittu ja rakenteeltaan ja juonenkuljetukseltaan tiivis puheenvuoro ihmiskunnan levittäytymisestä tähtiin.

Dave Hutchinson: Europe at Midnight

Hutchinsonin Europe in Autumn oli aivan mahtava suhteellisen lähelle tulevaisuuteen sijoittuva SF-romaani jossa Eurooppa oli pilkkoutumassa yhä pienemmiksi itsemääräämisoikeutta vaativiksi yksiköiksi ja jossa kuriireiden nimellä kulkevat agentit järjestivät postin ja ihmisten liikkumista yli rajojen. Kovasti tuli Le Carrén kylmän sodan aikaiset vakoojaromaanit mieleen – varmasti ihan tarkoituksella. Tykkäsin siitä kuin hullu puurosta ja tämä on vielä parempi: juoni kulkee eteenpäin paremmin, mutta sama väsynyt pirstaloituva Eurooppa tiedustelupalvelujen ristitulessa tuntuu edelleen niin aidolta. Ensimmäisen romaanin vähän päälle liimattu salainen historia istuu tähän romaaniin mielestäni paremmin ja alun sisällissodasta toipuva yliopisto on jo konseptina aivan valtavan hieno.

Emma Newman: Planetfall

Newmanin romaani sijoituu vieraalle planeetalle perustettuun siirtokuntaan, jonka asukkaat ovat matkustaneet sinne johtajansa uskonnollisen näyn innostamana, näyn jonka hän sai syötyään meidän planeetaltamme löytynyttä muukalaisperäistä kasvia. Kolonian perustamiseen liittyy salaisuus, jonka tietää vain kaksi ihmistä, toinen heistä ensimmäisessä persoonassa tarinaa kertova Ren. Ja kaikki muu mitä kirjasta haluaisi sanoa spoilaa sitä tai ainakin muuttaa lukukokemuksen odotuksia. Ja sitä en halua tehdä koska sen verta vahva oli oma lukukokemus kun mitään tietämättä tähän tarttui.

Zen Cho: The Sorcerer of the Crown

Cho on Åconin kunniavieras ja siksi hänen romaaninsa päätyi lukulistalle heti ilmestyttyään. Olisi varmaan päätynyt muutenkin, koska kyseessä on regency-fantasia. Chon 1800-luvun alun vaihtoehto-Englantiin sijoittuvassa romaanissa valtakunnanvelhoksi on nimetty edellisen sellaisen ottopoika Zacharias. Ongelmia on useampia: Zachariaksella ei ole familiaaria ja hänen adoptioisänsä kuolemaan liittyy jotain hämärää. Suurin ongelma kuitenkin on, että vapautettuna orjana Zacharias ei nauti valtakunnan muiden velhojen luottamusta. Kun kuvioon liitetään nuori orvoksi jäänyt ja avioon halajava nainen tyttökoulusta, jossa tyttöjä opetetaan olemaan käyttämättä synnynnäistä taikuuttaan, pystyy Cho oivallisesti sekä kirjoittamaan nautittavaa historiallista fantasiaa että kääntämään lukijan katseen vähemmistöön kuuluvien päähenkilöittensä kautta yhteiskunnan epäkohtiin.

Rainbow Rowell: Carry On

Tämä on nuorten romaani, ja listalle se on päätynyt koska ensinnäkin se on vallan vetävästi kirjoitettua fantsua GLBT-päähenkilöillä, mutta ennen kaikkea koska se on ehkä metatasoisin romaani jonka olen koskaan lukenut. Rowell kirjoitti 2013 nuortenkirjan nimeltä ”Fangirl”. Siinä päähenkilö Cath aloittaa kaksoissiskonsa kanssa collegen Nebraskassa. Cathille kaikki uusi on hankalaa ja hän uppoutuu pitkälti omaan maailmaansa kirjoittamalla fanfiktiota. Hänen lähteenään on kirjan maailman Harry Potter –analogi Simon Snow –kirjasarja jossa Simon käy velhokoulua, taistelee pahaa vastaan ja seurailee pakkomielteenomaisesti aristokraattista koulukaveriaan Bazia. Cath shippaa Simonia ja Bazia ja hänen Carry on Simon –tarinallaan on netissä kymmeniä tuhansia lukijoita. Carry on -romaani on Cathin fanfic. Se on siis fiktiivinen teos joka sijoittuu samaan maailmaan kuin toinen fiktiivinen teos ja molemmat on luotu kolmatta fiktiivistä teosta varten. Tämän lisäksi Carry On on Harry/Draco fanfic ilman sarjanumeroita ja käy myös jatkuvaa usein kriittistä keskustelua Rowlingin kaanonin kanssa. Mind Blown.

Ian McDonald: Luna, The New Moon

Joku sanoi että tämä on vähän kuin Game of Thrones Kuussa. Ja onhan tässä jotain samaa. Suuret korporaatiosuvut hallitsevat Kuuta, solmivat (sukupuolesta riippumattomia) dynastisia avioliittoja ja juonittelevat toisiaan vastaan avoimen sodan partaalla, ei ihme että kirjalla on jo TV-soppari. Tykkäsin miljööstä, siitä että Kuussa kuului monen kulttuurin ääni eikä tarinakaan ollut yhtään hullumpi. Kokonaisuus oli myös jotenkin helpommin lähestyttävä kuin McDonaldin aikaisemmat post-kolonialistiset romaanit ovat olleet.