Tässä luvattu toinen osa potentiaalisia Hugo-ehdokkaita romaanikategoriassa - yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vaikka luettavaa vieläkin riittäisi ihan omassa kirjahyllyssä, ja Hugo-kategorioiden hämäryys välillä rassaa niin eiköhän esiteltyjen joukosta ne viisi ehdokasta jollain tavalla siivilöidy.
Nicole Kornher-Stace: Archivist Wasp
Wasp metsästää haamuja apokalyptisessä maailmassa, yrittää saada niiltä tietoja menneisyydestä, ja joutuu kerran vuodessa taistelemaan nousukkaiden kanssa pitääkseen työnsä ja henkensä. Hän haluaa myös paeta. Mahdollisuus aukeaa kun hän tapaa haamun jonka kanssa pystyy kommunikoimaan ja joka puolestaan haluaa löytää kadonneen taistelutoverinsa. Takakannessa suosituksensa antavat Cat Valente ja Jeff VanderMeer, ja jos tykkäät heidän kamastaan, tykkäät melko varmasti tästäkin. Kauniisti kirjoitettu kasvutarina ja katabasis.
Natasha Pulley: The Watchmaker of the Filigree Street
Miksiköhän tätä nyt oikein sanoisi? Viktoriaanista kellopelipunkkia? Thaniel Steepleson jäljittää hänen henkensä feeniläisten pommilta pelastanutta salaperäistä kelloa japanilaisen kellosepän luo. Kelloseppä Keita Mori ja Thaniel ystävystyvät, mutta Morilla on paitsi ihastuttava kellopelimustekala, myös salaisuuksia. Tämä oli aivan ihana, yllättävä ja jotenkin melankolinen fantasiakirja ystävyydestä.
Neal Stevenson: Seveneves
”The Moon blew up without warning and for no apparent reason.” Aika hyvä eka virke. Stevensonin romaanissa Kuun hajoaminen seitsemään kappaleeseen antaa maapallolle puoli vuotta aikaa kehitellä selviytymiskeinoja ennen kuin toisiinsa törmäävät kappaleet jauhautuvat pienemmiksi ja alkavat sataa maahan nostaen planeetan lämpötilan elinkelvottomaksi. Kirjan ensimmäinen osa käsittelee kuinka ihmiskunta pyrkii selviämään tulevasta katastrofista lähettämällä ihmisiä avaruuteen pakoon maapallon tuhoa. Toinen osa taas kertoo kuinka avaruudessa asiat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä ja kolmas osa hyppää 5000 vuotta eteenpäin katsomaan kuinka ihmiskunta selviytyi. Paitsi että ei voi kuin pitää kirjasta jonka nimi on palindromi, tämä on aika taattua Stevensonia: Juonenkuljetusta katkovat parin sivun tieteelliset ja filosofiset pohdiskelut ja kaikki on nörtähtävää ja isoa. Minä tykkäsin.
Patrick S Tomlinson: The Ark
Toinen sukupolviavaruusalusromaani tällä listalla. Tällä kertaa ollaan vähän kevyemmin liikenteessä kuin Auroran kanssa. Tomlinsonin romaanissa sukupolvialuksen entinen urheilutähti Bryan Benson on saanut lokoisan paikan aluksen poliisina. Ihmiskunnan parhaita mustan aukon kitaan ajautuvalta maa-planeetalta tähtiin kiihdyttävällä aluksella ei kontrollin myötä kauheasti rikoksia tapahdu joten kun katoamistapaus muutuukin mahdolliseksi murhaksi, joutuu Benson poikkeukselliseen tilanteeseen. The Ark on kovahkoa scifiä ja toimintaa yksissä kansissa, hyvää suoraviivaisesti kirjoitettua viihdettä jossa niin sukupolviavaruusaluksen yhteiskunnalle kuin teknisillekin spekseille on annettu hyvin tilaa. Eli tässä minusta olisi surumielisille koiraeläimillekin sopiva ehdokas.
Lois McMasters Bujold: Gentleman Jole and the Red Queen
Koska WSFS:n säännöt on jännittävät, ei Hugo administraattori voi tehdä päätöstä siitä, täyttääkö tämän romaanin maksullisen e-ARCin julkaisu 2015 Hugo-ehdokkuuden säännöt vai ei ennen kuin ehdokasasettelu on päättynyt. Ei siis voi tietää onko Bujoldin uusin Vorkosigan-romaani käypä ehdokas tänä vuonna vai ei. Nebula-ehdokkaaksi se on hyväksytty. Bujold on useammassa Vorkosigan kirjassa sitonut langanpäitä ja antanut hahmoilleen onnellisia loppuja. Tällä kertaa vuorossa on Cordelia, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat kolme vuotta Aralin kuoleman jälkeen. Gentleman Jole and the Red Queen vaatii minusta aika lailla koko Vorkosigan-kaanonin lukemista jotta sen pointti ja ydin aukeaa. Se on rauhallinen romaani, vanhenevien ihmisten mahdollisuudesta uuteen elämään ja pidennetyn elinkaaren aiheuttamista muutoksista yksilön ja vähän yhteiskunnankin tasolla. Minä fanitan Bujoldia valtavasti ja pidin tästä kovasti. Toisaalta ymmärrän hyvin ihmisiä joihin romaani ei iske lainkaan.
N.K. Jemisin: The Fifth Season
En itse ollut erityisen otettu Nora Jemisinin ensimmäisestä kehutusta trilogiasta, itse asiassa luin vain ensimmäisen osan, jonka vanhahtavat romanssin troopit hautasivat alleen kaiken muun kiinnostavan. Fifth Season sen sijaan oli niin hyvä, että edes aivan uskomattoman ärsyttävä pelleily toisen persoonan kertojalla ei saanut lopettamaan kesken. Miljöö – vulkaanisesti äärimmäisen aktiivinen maailma, jossa kulttuureilla ellei peräti ihmiskunnalla on suuri vaara tuhoutua äkillisten purkausten seurauksena – on mahtava, rakenne toimiva ja jatko-osan haluan juurihetinyt. Loppu lässähti pikkaisen, mutta ehkä se johtui siitä että minä halusin lukea eri tarinan kuin Jemisin kertoa.
Kai Ashante Wilson: Sorcerer of the Wildeeps
Wilsonin novella/romaani on Bujoldin ohella romaanien ehdollepanon ongelmatapaus. Teknisesti se on romaani. WSFS:n Hugo-säännöt määrittävät novellan maksimipituudeksi 40 000 sanaa ja Sorcerer of Wildeeps on 43 000 sanaa. Hugo administraattorilla on kuitenkin sääntöjen puitteissa mahdollisuus valita kategoria johon näin lähellä sanarajaa oleva teos sijoitetaan, eli mikäli administraattori kokee, että Wilsonin teos on hengeltään novella, tai jos enemmistö ehdottaneista on asettanut sen novella-kategoriaan hän voi halutessaan siirtää sen sinne. Tai sitten ei. Mutta taas kerran päätöstä ei suinkaan tehdä etukäteen, vaan jälkikäteen. Itse aion esittää kirjaa Novella-kategoriaan koska sitä on sellaisena markkinoitu.
Ja tässä kohtaa tunnustan että ehdolle kyllä päätyy. Tämä tiivis tarina kauppakaravaanin matkasta aavikolta sademetsän lävitse keskeiseen kauppakaupunkiin yhdistää scifiä ja fantasiaa mainiossa suhteessa, on erinomainen miesjoukon dynamiikan kuvaus, koskettava rakkaustarina ja kielellisiltä ratkaisuiltaan kertakaikkisen nerokas.
Recent Comments