Posted by Sari
Maailmanlaajuisesti espanjantauti tappoi 50-100 miljoonaa ihmistä, suurimman osan niistä toisen aallon aikana elo-joulukuussa 1918. Influenssa oli poikkeuksellinen paitsi tappavuutensa vuoksi, myös siksi, että se tappoi suurissa määrin terveitä 20-40 -vuotiaita. Taudista kertovat ja sitä tutkivat teokset yleensä pohtivat miksi paljon ensimmäistä maailmansotaa enemmän tappanut pandemia on unohtunut historian hämäriin. Tällä hetkellä tämä A tyypin H1N1 -influenssa on kaikkea muuta kuin unohdettu. AIDS ja Ebola, SARS ja sikainfluenssa, bioterrorismi, rokotevastaisuus ja sen murentama laumaimmuniteetti ja bakteerien kasvava antibioottiresistenssi ovat saaneet meidät kiinnostumaan pandemioista aivan toisella tavalla kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Espanjantautia on lähestytty ilahduttavan monesta eri näkökulmasta: suurena dramaattisena tapahtumana, paikallisyhteisöjen näkökulmasta, sosiologisena ja kulttuurillisena ilmiönä, terveydenhuollon kriisinä, lääketieteen näkökulmasta niin historiallisesti kuin nykyisen tutkimuksen kautta. Pandemian tutkimus on erinomainen esimerkki sekä monitieteellisestä tutkimuksesta että eri alojen asiantuntijoiden monesta näkökulmasta tekemästä tutkimuksesta.
Tiedejournalisti ja kirjailija Laura Spinney yrittää teoksessaan ”Pale Rider: The Spanish Flu of 1918 and how it changed the world” luoda yleiskuvaa tästä historian tuhoisimmasta influenssapandemiasta. Puhtaan kronologisen lähestymistavan sijaan influenssan historiaa kuvaavan alun ja pandemian seurauksia käsittelevien lukujen välissä hän kuvaa itse espanjantautia hyppien ajassa ja paikassa ympäri maapallon ja yrittää luoda kokonaiskuvaa taudin kulusta ja vaikutuksista.
Humanistille kirjan onnistuneinta antia ovat sen loppuluvut, joissa pohditaan espanjantaudin lääketieteellistä, sosiologista ja kulttuurillista merkitystä ja otetaan myös lyhyesti kantaa siihen, kuinka espanjantaudin kokemukset saattaisivat auttaa meitä varautumaan todennäköiseen tulevaan influenssapandemiaan. Itse jäin kirjoittajan kanssa pohtimaan miksi epidemia jätti niin vähän jälkiä kirjallisuuteen. Esimerkiksi koleraa käsitteleviä tai sivuavia romaaneja tuntuu olevan huomattavasti enemmän.
Itse pandemiaa kuvaavat luvut marssittavat lukijan eteen dramaattista ironiaa kahmalokaupalla, mutta jäävät hiukan toisistaan irrallisiksi eivätkä pysty luomaan koherenttia kuvaa tapahtumista. Vaan ehkäpä hiukan kaoottinen lähestymistapa heijastelee taudin maailman tuomaa kaaosta. Erityisen kiinnostavaa on, kuinka kirjoittaja keskittyy kuvaamaan pandemiaa muualla kuin Euroopassa. Täällä Ensimmäinen maailmansota oli edelleen suurin tappaja, kun taas muualla maailmassa Kiinasta Brasiliaan ja Alaskasta Etelä-Afrikkaan espanjantauti järkytti yhteisöjä paljon sotaa enemmän ja taudin leviämisen ja kuolleisuuden analyysi näillä alueilla antaa paljon uutta tietoa.
Espanjantauti ei myöskään alkanut Espanjasta – neutraalina valtiona sen vapaa lehdistö raportoi pandemiasta muita Euroopan maita vapaammin ja kiitokseksi maan nimi liitettiin influenssaan. Taudin alkuperälle on tällä hetkellä kolme mahdollista alkupistettä, Étaplesin kenttäsairaala Brittien rintamalinjojen takana, Camp Funstonin sotilastukikohta Kansasissa ja Pohjois-Kiina. Kaikissa tapauksissa otaksutaan mutatoituneen influenssan hypänneen ihmisiin linnuista ja sotaan liittyvien ihmismassojen liikkumisen avittaneen suuresti sen leviämistä.
Spinneyn teos on mainio tapa tutustua teemaan. Se on vetävästi kirjoitettu ja kansantajuinen yleisesitys joskin hiukan enemmän historiallista analyysia ja koherenssia jäin kaipaamaan. Jos taudista Suomessa on kiinnostunut, tarjolla olisi Eila Linnanmäen väitöskirja Espanjantauti Suomessa (SKS, 2005).
Comments