Itsenäisyyspäivä 2019

Kirjoittanut jukkahoo

Itsenäisyyspäivän merkitys on oletettavastikin kaikille meistä erilainen. Näinä päivinä niitä merkityksiä on koko lailla kohtuullisen paljon, mutta pari asiaa noussee ylitse niin monen muun: sisällissota (tai mikä ikinä aatteellisesti oikea nimi kullekin meistä se paras nimike sitten onkaan: veljessota, vapaussota, vuoden 1918 tapahtumat, kansalaissota, vallankumous, luokkasota, punakapina, torpparikapina, jne - oli mikä oli, ikävä ajanjakso isänmaan historiaa), talvisota (ja kaikki muutkin sodat sen jälkeen), Isäm-maa ja perinteiden kunnioittaminen. 

Laitoin NaamaKirjaan kuuden vuoden takaisen muiston Silver Gynisen haastattelusta itsenäisyyspäivän juhlissa. Hieman mukavuusalueeltaan poissaolevan nuoren tyhjäntoimittajan (lue: skeittari) vastaukset perinteitä kunnioittaviin kysymyksiin olivat noloja ja epämääräisiä, vaikka sieltä ehkä oli hyvällä tahdolla löydettävissä ihan asiallisiakin huomioita, jotka kuitenkin katosivat huonoon ulosantiin ja kuuliin asenteeseen. Huonoja kysymyksiä, huonoja vastauksia = legendaarinen* haastattelu. 

Olen aina pitänyt hienona asiana sitä, että Suomen lippu on erityisiä juhlapyhiä varten nostettu salkoon ja sen muu käyttö on ollut lähinnä jossain urheilutilaisuuksissa, jossa kansakunta saa kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, koska kansalliset rajat ja reilu hikinen taisto ilman aseita. Tänä päivänä meno on kuitemkim kuin Ameriikassa, kaiken maailman kahjot ja muut kansallispersut ovat ottaneet kansallisen kuvaston panttivangikseen ja pahoinpitelevät niitä harva se päivä omien vastenmielisten näkökulmiensa esille tuomiseen. Väsyttävää ja pahoinvointia aiheuttavaa. 

Siksi olenkin sen sijaan kokenut tietynlaista kansallista ylpeyttä eurooppalaisuudesta, mutta sekin alkaa olla kohta vaivaannuttavaa, kun kaiken maailman unkarit ja balkanin pellet perseilevät, keskieurooppalaiset tuntuvat unohtaneen menneisyytensä ja muuallakin massat kaipaavat jotain käsittämätöntä Vahvaa Johtajaa pelastamaan heidät maahantunkeutujilta ja ilmastonatseilta. Koska Vahva Johtaja on aina ollut se ylivoimaisesti paras vaihtoehto vallan kahvaan. Ja sitä paitsi kaiken maailman ruotsalais-teinien pitäisi mennä kouluun ja antaa meidän aikuisten huolehtia ympäristön tilasta. Kyllä se siitä. 

Huokaus. 

Näin suomalaisuuden huumassa ja kansallispäivämme kunniaksi, päivän juoma on ahvenanmaalaisen Stallhagenin Lemon Ale. Kiva pieni olut, jossa sitrus maistuu juuri oikealla tavalla, ilman että se peittää oluen maltaisuutta. Sisälmysluettelo lupaa inkivääriäkin ja ehkäpä, ehkäpä sitäkin sieltä astevaihtelun verran löytyy, mutta ei niin paljon, että sen huomaisi ilman tietoa. 355 millilitran tölkki on juuri oikean kokoinen ja 4,7% tuntuu kohtuulliselta humalan määrältä. Jos olisin juopotteluun taipuvainen, saattaisin juoda tällä itseni tärviölle näissä tunnelmissa. 

* ™ by Ben Roimola

Comments

[Ben]

:)