Kirjoittanut jukkahoo
Kimito Brewingin Rhubarb Sour Saison on... kitkerä enemmän kuin hapan, raparperi(mehu!) on kohtuullisen olematon osa kokonaisuuttaa, jossa humala maistuu melko voimakkaasti. Kierrettä on yli 6% ja se myös maistuu. En ole nyt aivan erityisen otettu. Ei jatkoon.
Itse asiassa, jääköön kesken. En minä lue huonoja kirjojakaan loppuun, saati sitten katso kehnojen tv-sarjojen kaikkia jaksoja. Viemäriin vaan!
No nyt tuo parisuhde maistoi olutta ja piti siitä. Menee siis parempiin suihin, Hyvä niin.
Ikä ottaa kiinni ja enää ei yksinkertaisesti ole aikaa tai voimia katsoa, lukea tai tehdä kaikkea sitä, mihin nuorempana saattoi onnellisen huolettomasti hukata vaikka päivän-kaksi, olla nukkumatta yöllä tai murehtia velvollisuuksista. Ja se kai lienee ihan OK.
Vaikka kyllä sitä kaipaa aikaa, jolloin saattoi vain ottaa kirjan ja lukea sitä, ilman että tarvisi välittää siitä, että saisi riittävästi unta, jotta taas seuraavana päivänä jaksaisi. Tai ylipäänsä sitä lukemisvauhtia, joka muinoin itsellä oli. Nyt tuntuu kuin ei millään saisi lukemiseen sellaista rytmiä, joka vain veisi mennessään ja hups! yht'äkkiä se kirja olisi luettu ja seuraava olisi vuorossa, ehkä saman tien myös aloitettu.
Ehkä maailma voi olla taas sellainen, kun masennus ja muu murheilu saadaan kuriin ja herrannuhteeseen? Ainakin tässä on kohta sellaiset pari viikkoa aikaa kokeilla, josko vuodenvaihteen ympärillä olevan loman aikana saisi luettua pari kirjaa.
Ja käydä katsomassa sen uuden Tähtien sodan.
Ja tsekata sen Watchmanin kaikki jaksot.
Witcherin tulee Netflixiin ylihuomenna.
Aargh! Eihän tässä aika riitä yhtään mihinkään.
Minulla ei lukuvauhti koskaan mikään hirmuinen ole ollut, mutta kyllä se mielen murjomisen ja kaiken uupumisen myötä on hidastunut entisestäänkin. Nyt olen tosin löytänyt kirjasarjan joka on vienyt mukanaan ihan kivasti ja joka on herätellyt vanhoja kunnon ”luen nyt ainakin muutaman sivun ennen nukkumaan menoa” -tunteen. KIrjailija osaa asiansa, vaikei tämä sarja nyt mitään klassikkokirjallisuutta olekaan, mutta uppoaa meikäläiseen kuin se terävä esine siihen rasvaan. Kirjasarja johon olen ainakin kolmen kirjan verran koukuttunut on Carrie Vaughning Kitty-ihmissusi/urbaanifantasia/chicklitt/mikälie. Sivut kääntyvät semmoista vauhtia jotta oksat pois. En muista koska viimeksi olen näin nopeasti päässyt kannesta kanteen. Ähkyyntymisen pelossa olen rajannut lukutahtia korkeintaan yhteen Kitty-kirjaan kuussa. Tammikuussa on vuorossa sarjan neljäs romaani ja jos tahti jatkuu samanlaisena on koko sarja nautittu loppuun vuoden 2021 alkuun mennessä.
En tiedä maistuuko tuo painotuote sinulle, mutta tämä näin innoittavana esimerkkinä, että kyllä se lukuinto voi uudestaankin putkahtaa esiin, jopa aika yllättäenkin.
Posted by: Ben | December 20, 2019 at 23:07