Kirjoittanut jukkahoo
Tämä päivä on sisältänyt erilaisten suoratoistopalveluiden tarjontaan tutustumista ja ällistyttävän hyvän pad thain askartelemista.
Pad thai oli maukasta, vaikka itse sanonkin ja päätyy enemmän kuin todennäköisesti tulevalle säännölliselle ruokalistalle, jota ajattelin vuoden alusta lähteä kokeilemaan. Säännöllisyyttä elämään, vaikka väkisin!
Audiovisuaalinen viihde on tänään koostunut Netflixin Noiturista ja HBO:n Watchmenista. Ensimmäistä menin ja katsoin viisi jaksoa ihan itsekseni, kun Sari oli Lohjalla koirien kanssa harrastamassa. Jälkimmäinen sujui sitten yhteistuumin neljän jakson verran.
Molemmat ovat vallan mainioita sarjoja. Noituri otti rohkeasti ensimmäisen kauden haltuun sekoittamalla ainakin ensimmäisen novellikokoelman ja pentalogian ensimmäistä osaa, ja jos en nyt aivan väärässä ole, niin kauteen tullee vielä toisestakin novellikokoelmasta tarinaa. Hieman huolestuttavaa jatkon kannalta, koska siinäpä ne Sapkowskin tarinankerronnan ylivoimaisesti parhaat osat olivatkin, mutta suostun olemaan positiivisesti yllättynyt, jos toisella (jo kuvattavalla) kaudella homma pelittää edes puoliksi niin hyvin kuin tällä ensimmäisellä.
Hyvää käsikirjoittamista, joka ei pahoinpitele alkuperäistekstiä ihan tunnistamattomaksi. Sopivia näyttelijöitä rooleihinsa, jopa aina niin jäyhä ja kankean oloinen hra Cavill, jonka taistelukohtauksissa on mainio tatsi. Vahvoja naisrooleja, joissa on toki sitä sapkowskimaista titillaatiota, mutta myös rohkeutta olla fantasian arkkityyppien vastaisia. Pidän myös visuaalisen puolen ratkaisuista, vaikka tällainen keskiajan ja hieman sen jälkeisen aikakauden ilme onkin aina vaarassa lipsahtaa disneilyksi. Hieman isompi budjetti olisi varmasti tehnyt terää, mutta hyvä näinkin. Keskisessä Euroopassa näytettäisiin olevan aika huolella.
Kaikki ei tietenkään ole auvoista, mutta jätetään isompi kritiikki mahdollisesti kaikkien jaksojen katsomisen jälkeiseen aikaan. Yksi asia, tai itse asiassa kaksi henkilöä, täytyy nostaa esille. Nimittäin Giona Ostinelli ja Sonya Belousova. En tarkemmin tiedä kumpi on vastuussa mistäkin, mutta nämä kaksi henkilöä ovat lopputekstien ja imdb:n mukaan tehneet sarjan musiikin.
Joka.
On.
Hirvittävää.
Moinen musiikki täytyy huuhtoa suusta jollain maukkaalla, joten (üllatus!) maistakaamme Eviltwin Brewingin ja Atoboyn Everything is Meant to be Sharedia. Tämä on sour ale, jonka maku tulee sitruunasta, vihreistä luumuista, veripeipistä ja maitosokerista (öh, siis laktoosista?). Ja aikas hauska maku tässä onkin.
Hapan, toki. Kirpeä, kyllä. Sitruunainen, totisesti. Luumuinen? Sen näkee varmaan viimeistään pöntöllä, etenkin jos laktoosia on jotenkin reilulla kädellä annosteltuna. Veripeipistä en osaa sanoa, mutta ehkä tässä on myös hieman yrttinen ote.
Kiva, mutta en ehkä tällä hinnalla liian usein mene kuitenkaan ostamaan.
Watchmen vaikuttaa myös oikein hyvältä, jos kohta kauhulla odotan, miten kausi päättyy. Demon Lindelöf on aina tähän asti tekemissään sarjoissa vienyt mukanaan, käyttänyt aivan samaa kaavaa, nostanut panoksia, mutta sitten lopuksi kussut muroihin ihan huolella. Pelottaa, mutta ainakin usein luotettavaksi havaittujen kommentaattoreiden mukaan, nyt voisi olla odotettavissa hyvä lopetus. Menetiedä. Ainakin tämä on tosin ansiokkaasti tehtyä Watchmen-fanficciä.
Comments