Kirjoittanut jukkahoo
Sain tässä katsottua suomalaisen poliisisarjan, Karpin, viimeisen jakson. En ole liiemmälti kotimaisten tv-sarjojen suurkuluttaja, suhtaudun yleensä dialogiin sen verran penseästi, että katsominen jää muutamaan minuuttin tai täydelliseen välttelyyn. Karppia tuli katsottua, koska yksi sarjan molemmilla nähdyillä kausilla olennainen elementti on Helsingin kaupunki ja sen kaupungintalo. Kyse on siis lähinnä ammatillisesta kiinnostuksesta, onhan talo työpaikkani ja kohtuullisen tuttu.
Sanottakoon sarjan puolustukseksi se, että kyllähän se eteenpäin kulkee. Hitaasti ja sellaisella paatoksella, joka innottaisi Tulenkantajiakin, mutta kuitenkin. Näyttelijätyö on kelvollista, jos kohta se dialogin perkele tekee hyvästäkin näyttelijästä kankean ahdistujan. Ns. rennommalla otteella asiat ottavat ammattilaiset, kuten Pertti Sveholm, hoitavat kunnialla kotiin sen mikä kannettavissa on.
Katselin toisen kauden seitsemän ensimmäistä jaksoa melko nopeassa tahdissa muiden hommien lomassa, mutta seitsemännen jakson jälkeen en kyennyt tarttumaan viimeiseen, kahdeksanteen jaksoon. Jostain syystä aivan jumalkoneesta vedetty helikopterin putoaminen Suomenlahteen oli ns. viimeinen silaus hassuutta ja myötähäpeää tarjonneelle jaksolle.
Nyt sitten kaiken koronakaamoksen keskellä kuitenkin päätin tarttua härkää sarvesta ja tarkistaa, jotta mihin homma päätyisi. No, aika lailla lujaa mentiin edelleen sinne hassuuden ja myötähäpeän puolelle, mutta onneksi tarina tarjosi jälleen muutaman kaupungintalokohtauksen, joista nauttia. Uskallan epäillä, että ne pienet yksityiskohdat, jotka ovat riemastuttaneet ja "harmittaneet" minua, eivät aukea taloa tuntemattomille. Satunnaiset kulkureitit ja tilat, joihin henkilöt päätyvät, ovat välillä hyvinkin innostavia ratkaisuja. Tai typeryydessään mahdottomia.
Tällaiset visuaaliset linjaukset, joissa kävellään kohti portaita, mutta todellisuudessa umpinurkkaukseen, ovat ihan OK. Eipä se satunnaisella tv-katsojalle välity, mutta tilaa tuntevalle kyseessä on ihan hauska yksityiskohta. Sen sijaan en jonkun sähköposteja tallentavan laitetilan sijaitseminen jossain yleisellä käytävällä? Käsikirjoittajien toki täytyy vetää linjoja suoraksi, mutta joku roti nyt sentään. Toisaalta koko tarinan yllättävänkin yksioikoinen kuvio, ympärille paisuteltuine ihmissuhdedraamoineen ja juonitteluineen, oli sen verran rautalankaa, että ymmärtäneehän tuon.
Sattumoisin huomasin, että Ylen Areenasta löytyy nyt myös ranskalainen Le Bureau des Légendes (Le Bureau, vakoojaverkosto). Yhden jakson perusteella voi sanoa, että jännitysdraaman osalta, ranskalaisilla on enemmän rahaa ja selvästi parempia dialoginkirjoittajia. Saatan katsoa enemmänkin.
Recent Comments