Eating Muffins in an Agitated Manner

Joulupäivä

Posted by jukkahoo

Kerran vielä kiellon päälle. 

Tänään on hiljennytty syömään jouluruokia ja ottamaan hyvin rauhallisesti. Kaksi tornia on pyörinyt ahkerasti soittimessa, ensin dokumentit, sitten pitkä versio itse elokuvasta. Illan kruununa on ollut joulusauna, johon koko perhe osallistui. Arda ja Mogens ovat ns. himosaunojia eli kunhan joku saunan oven raottaa, niin kaksikko sinkoaa sinne tuulispäänä, Arda toki etunenässä. Aikanaan hän tosin meni saunaan ihan itsenäisesti, mutta eipä enää mummiksen ranka taitu saunan lasioven alitse. 

Tai kyllä se taittuisi, mutta sen verran on ikä tuonut järkeä, että turha nuohota ihan villinä, kun palvelusväki kuitenkin avaa oven kun on aika. 

Preston on vielä rauhallinen saunoja, ei pyri saunan ylisille eikä viihdy vielä erityisen pitkiä aikoja, mutta löylyjen jälkeen hän menee mieluusti jälkilämmöille makoilemaan ja nauttimaan. Tänäänkin piti pyytää poistumaan.

Saunajuomana oli Mäntyharjulaisen Nilkko panimon hapan mansikka olut Robin. Ihan kiva, mutta mansikka ei kyllä tuonut yhtään raikkautta happamuuden sekaan. Makeus puuttui koko lailla, joten ei ihan napaisa kymppi, mutta hyvin juotava silti. 

Sour eli hapanolut on edelleen ensisijainen valintani oluen suhteen, jos tarkoitus on ns. nauttia olusesta. Markkinoilla on semminkin monta hapanolutta tarjolla ja näiden joukosta löytyy aika monta mukiin menevää panotuotetta, että jos ei tekisi mieli aina kokeilla uusia tuulia, niin eiköhän niillä hyväksi havaituilla pärjäisi hetken ilman kyllästymisen vaaraa. Mutta kuka sitä nyt haluaa olla perinteen orja ja tapojensa vanki? 

 

Jouluaatto

Posted by jukkahoo

Mitäpä tässä kirjoittelemaan, valmiissa maailmassa? Tai no, ehkei nyt aivan niin valmiissa, mutta koko lailla kumminkin. Pieniä valuvikoja. Korjataan kunhan ehditään.

Päivä on sujunut rauhallisesti kotona köllien, naapurissa käyden jouluruokia tarjoilemassa (Sari laittoi kystä kyllä, minä tein punasipuleille marinaadin) ja sohvalla rötköttäen. Jälkimmäinen tapahtui joulupöydän jälkeisessä katatoniassa ja sisälsi Haukkasilmän ja Ajanpyörän viimeiset episodit. 

Minä pidin Hawkeysta, jos kohta viimeinen jakso ei ollut aivan niin onnistunut kuin sen olisi. Olihan siinä sekä Yelena että Kingpin, mutta vaikka mustaleski olikin minun makuuni taas mahtavassa vedossa, niin perinteinen supersankaritarinoiden ongelma, miten saada aikaan tasavälistä kamppailua, kun sinulla on aivan eri tasoiset hanskaajat, oli jälleen kiusallisesti esillä. Ja vaikka Vincent d'Onofrio laittaa kinkun kuumaksi pelkällä olemuksellaan, niin eihän näin heikolla käsikirjoittamisella ole lupa odottaa timanttia kivihiilestä ilman kunnon puristusta.

Muuten sarja saa isoa plussaa: hyvää huumoria ja kivaa toimintaa. Erityismaininta toisen jakson lopusta, jossa tapaamme ensi kertaa verryttelupukujengin johtajan Echon ja lopputekstien alla soi esiteltyyn hahmoon (ja sarjan jouluiseen teemaan) soveliaasti Depeche Moden Christmas Island.

Ilahduin. Kappaleella on itse asiassa aina ollut minulle yhteys Pinokkioon ja kirjan/animaation episodiin Huvitusten saarella, jonka syystä tai toisesta olin omassa mielessäni kääntänyt joulusaareksi. Ja kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, tuo kohtuullisen ahdistava kohtaus tuli voimakkaasti mieleen ja myös jäi sinne. Siksi Paese dei balocchi on minulle edelleen Christmas Island.

Vaan entä Ajan pyörän ensimmäisen kauden finaali? No niin, nyt ollaan enemmänkin siellä, missä pelkäsin ja epäilin meidän menevän tämän sarjan kanssa. Olen siis lukenut eeposta tasan yhden suomennoksen verran (joka on siis ensimmäisen romaanin puolikas) ja todenneeni jo silloin, että ei minun juttuni. Muutama Jordan-urheilulaji myöhemmin, olin valmis antamaan Amazonasin sarjalle mahdollisuuden ja hehän ottivat siitä ihan kivasti kiinni. Eihän tämä mikään Sormusten herra ole, mutta kivasti kopioitu ja ihan OK fantasia tv-sarja. Viihdettä, ihan kiva, kolme tähteä.

Tosin tämä jakso oli aika heikko, vähemmän onnistunutta dialogia (ns. JMS-taso lähestyi uhkaavasti) ja aika pitkäpiimäistä jännitteen rakentamista, sekä aika väsynyt bollocksien hyökkäys. Lopussa tuli sitten pakollinen selittely, Hyvän Henkilöhahmon™ kuolema, Olennaisen Henkilöhahmon™ ihmeparantuminen ja jo kirjasta tutun Rasittavan Päähenkilön™ patetia. Ai niin, ja pieni makupala seuraavalle kaudelle. 

Jatkan katselua kun toinen kausi ilmestyy, jos kyseinen suoratoistopalvelu on tuolloin maksettuna.

Mutta koska traditiot ovat tärkeitä, niin kaiken tämän keskinkertaisuuden päälle piti saada jotain makunystyröitä puhdistavaa, joten perinteinen Sormuksen saattue oli katsottava. Sari jo mainitsi eilen, että erilaiset dokumentit ja muut blu-ray bonarit ovat jouluperinnettä parhaasta päästä, mutta kyllä tämä ensimmäinen Peter Jacksonin elokuva on jotain mielettömän upeaa. Ylivoimaisesta paras fantasiaelokuva koskaan, missään. Virheetön suoritus, jota ei haittaa muutamat visuaaliset kömpelyydet, joita rohkeat päätökset tehdä jotain Suurta ja Mahtavaa aiheuttivat. Kuolemattomia kohtauksia, täydellisiä representaatioita Tolkienin tekstistä, musiikki, Moria, Boromirin kuolema, saattueen hajoaminen... Itkin jälleen kerran. 

Ei juoma-arviota, koska lain mukaan minulla ei saisi olla kyseistä pulloa ostettuna. Bibbidi-bobbidi-boo.

Advent Calendar Dec 23 2021

Posted by Sari

Because it is the night before the night before Christmas, when traditionally Finns stay up late to wrap presents and bake the ham, our drink is Antons Vintervita, which is glögg. Not exactly mulled wine because it is made of cold pressed billberries and lingonberries, spirits and spices, but the idea is same. A warm spicy drink for cold evening. And this is pretty traditional but really good. The wild berries taste great, and vanilla added to the traditional christmas spices sweetens the tart berries just enough. A winner. Jukka, a notoriously bad warm drink drinker, agrees. 

And so it begins. Peter Jackson’s Tolkien movies are important to me. I am an incurable Tolkien fan, it is not an exaggeration to say that Lord of the Rings  has been instrumental in the way my life turned out. I would not have met Jukka without the novel, for one thing.

We saw the first film in Princeton where I was doing some post-grad stuff for a year, bought our first DVD player next Christmas just so we could see the extended version of the first film. After that, every Christmas we have either been to movies to see a new film (guest screening, so no queuing), bought the new DVD/Blu-ray of the next movie, or just watched a selection of the movies and most of the extras at home.

The films are flawed – especially the Hobbit ones – but even with all the cringe-worthy things (Faramir, my poor Faramir) they still are incredible. When i pretended to have stomach flue and stayed home to read the trilogy right through in the 80s I never thought that I would see to live the day that live-action movie could capture Middle Earth and its creatures. I’ll take ectoplasmic army from the paths of the dead and sandworms who can't burrow to Lonely Mountain though all other rock is fine for the utter perfection of Moria (up to the point Boromir says “They’ve got a cave troll”).

When you are beginning to be able to recite the dialogue in sync with the film, the extras are actually much more interesting. They were the first films which really made full use of the DVD extras. Every movie has over five hours of documentaries about making of the films, script, sets, special effects, filming, editing, scoring. The whole project was wholly megalomaniac in scale and the attention and love to detail is just mind blowing. Here, have a 10 minute segment on how they made the Hobbit feet. 1800 foam latex hobbit feet for four main hobbits in the first movie alone. I find all of this just a fascinating look into film-making on grand scale.

So the ham is in the oven, potato and swede casseroles are waiting their turn. And I am watching how Sauron’s armour was made. It is beginning to feel a lot like Christmas.

Joulukalenteri: Kahdeskymmenestoinen päivä

Posted by jukkahoo

Tänään oli vuoden viimeinen työpäivä toimistolla, loppuvuosi meneekin sitten etänä. Jonkinlainen ikkunoihin liittyvä remppa alkaa maanantaina. Ei pitäisi olla iso homma, mitään ei varsinaisesti irroteta, vaan pokien ympäriltä poistetaan materiaalia ja tiivistetään uudemman kerran. Vanha talo (1775), oma huone on muinoin ollut palvelusväen tiloja, joten toisin kuin alemmissa kerroksissa, huoneessa on toimiva ilmastointi. Valitettavasti ikkunasta avautuva vista koostuu aika lailla sitten siitä ilmastointikoneen ulkoyksiköstä. Pystyn elämään tämän kanssa, koska ilmastointi.

Tänään juomana toimii Antons Pilsner.  Tämä on tavattoman mukava ja maukas pilsneri, viiden prosentin makuinen ja sopivasti humaloitu. Pieni yrtin vivahdus saattaa löytyä, jos oikein poskessa hölskyttää. Ei hullumpi, Sarikin tykkäsi.

Aika on katoavaista ja joulukalentereilla on selkeä elämänkaari. Se alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä ja perinteisesti se päättyy jouluaattona. Sikäli mikäli jäljellä pitäisi siis olla kolme "luukkua", joista tämä on yksi. 

Vähiin käy.

Meillä on ollut maestro Kuution kanssa tarkoitus podcastailla, mutta syistä jos toisista, useimmiten hyvistä ja valitettavista, emme ole onnistuneet tämän vuoden aikana tekemään niin kovinkaan usein. Kova pyrkimys olisi vielä saada yksi tallennustilaisuus aikaan ennen vuodenvaihdetta, mutta aika käy kyllä kiitettävän vähiin. 

Puhuttavaa olisi ja suunnitelmiakin, mutta kuten englanniksi sanotaan, alas... Uskotaan tulevaan. Kyllähän meidän äänenlaaduntarkkailija Markolle pitää saada taas hommia. Kiitokset muuten sinnepäin, meidän kohtuullisen laissez faire -suhtautumisemme tallentamiseen ja kaikkeen teknologiseen toimintaan (ainakin yllekirjoittaneella) ei tee Markon hommia helpoksi. 

Itse olisin ainakin puhumassa jossain määrin audiovisuaalisesta tarjonnasta, jota näinä päivinä on genremme puitteissa ihan tolkuton määrä. On Marvelia ja Star Warsia, Star Trekiä ja sen merkittävämpää scifi- ja fantasiatarinaa: Säätiö, Noituri, Varjo ja riipus,  Expanse, Ajan pyörä, Oraakkelin kirja, Orjattaresi, Hyvät enteet, Watchmen ja ties mitä kaikkea vielä. 

Vaikea uskoa tämän kaiken olemassaoloa, kun kääntää katsetta edes muutaman vuoden taaksepäin, muutamasta kymmenestä vuodesta nyt puhumattakaan. Kun lapsena riitti se yksi viikossa tuleva jakso Avaruusasema Alfaa tai Kuuden miljoonan dollarin miestä, niin täytyy kyllä olla aika siis ja soturi, että ehtii katsoa edes kiinnostavimmat näistä kaikista. Tai edes viihteellisimmät. 

Sillä viihdettä näissä kyllä on. Kaikki näyttävät todella kauniilta ja kun ehvektien tekeminen on ilmeisesti nykyään halpaa kuin saippua ja aika lailla jokainen sellaisen pyöräyttää omenakoneellaan alta aikayksikön, niin eipä ihme, että silmäkarkkia riittää. 

Vaan kuinka hyviä nämä kaikki oikeastaan ovat? No, jos sanon että aika lailla yhtä hyviä, kuin Hugo-ehdokkaina olevat romaanit, niin saatan syyllistyä jonkinlaiseen mörrinmöykkyilyyn. Kaunista katsoa, hieman vähemmän substanssia. Viihdyn, en aina nauti. Olen tyytyväinen.

Ja sehän ei ole erityisen hyvä numero se "tyydyttävä". Se on on se "ihan kiva". Kolme tähteä. Kelpaa, maksan suoratoistoista tyytyväisenä ja saan rahoilleni riittävästi vastinetta. 

Ai että pitäisi syventää mielipidettä? Sen jätän podcastiin, kunhan sen aika on. Sitä paitsi siihen mennessä saatan ehtiä katsomaan Witcherin loppuun ja Hawkeyen sekä Wheel of Timen viimeiset jaksot. Ja ehkä Doctor Who'n. Titansinkin kolmas kausi tuli. Ja hittolainen, Doom Patrol! Lost in Space!!

Onneksi se STD on siellä Paramountainin puolella, niin ei tarvitse siitä huolestua. 

Joulukalenteri: Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Posted by jukkahoo

Vähiin käyvät Amalian ja Antonin tuotteet ennen kuin loppuvat. Ainoa ratkaisu siis on suunnata tavarantoimittajan tykö heti kun se on mahdollista, tai ainakin järkevää. Siis viimeistään toukokuussa näillä näkymin. Missä olemme koronan kanssa siinä vaiheessa, kukaan ei tiedä, mutta itse ainakin aion olla tonteilla ja toivoa parasta.

Sen verran retro-hengessä mennään tänään, joten ainoa oikea valinta päivän juomaksi on tietenkin Amalias Retro-Cola! Tässä on reilusti sitä erittäin menneiden aikojen kolan makua, jotain Schweppesin ja TABcolan tyylistä, ihan omanlainen makeutensa. Ei voi erehtyä luulemaan Pepsin tai Coca Colan tuotteeksi, sen verran matala lienee lisätyn sokerin määrä, maussa on ihan omaa kofeiinin tuntumaa ja se kola... Jälkimaussa on kuitenkin jotain vähemmän houkuttelevaa, liekö sitten pullo väljähtänyt (tuskin), mutta maku kalpenee ja häviää pois, jättäen jotenkin valjun jäljen poistuessaan. Parempaa heti kurkkuun kaadettaessa. 

Mainitsin täällä aiemmin ohimennen, että olen osteskellut aiemman elämän kokemuksia uudemman kerran koettavaksi tai muuten vain hypisteltäväksi. Musiikki on sellainen osa elämää, että ne kaikki alkuperäiset ihastuksen kohteet ovat pysyneet mukana varsin mukavasti, mutta erilaiset kirjallisuuden osa-alueet, tietyt sarjakuvat ja aivan erityisesti nuortenkirjat, ovat kyllä aika hyvin jääneet sinne kultaisille 70- ja 80-luvuille. 

Mutta koska menetetyn nuoruuden metsästys on melkoisen suosittua, niin myös yllekirjoittanut on päätynyt keräilemään pikku hiljaa erilaisia lapsuusaikain edustajia. Niin kuin nyt esimerkiksi Avaruusasema Alfa -keräilykortteja, joita minulla aikanaan oli ihan täysi setti ja sen päälle sitten sen jokunenkin tuplakappale. Keräilykortteja oli toki aika montaa erilaista versiota, mutta enpä nyt ajatellut kuitenkaan lähteä etsimään vuoden 1971-72 jääkiekon mestaruussarjaa (täysi setti kauniisti liimattuina keräilykirjaan), 70-luvun puolenvälin englantilaisia jalkapallokortteja (joiden kulkeutuminen haltuuni tuolloin oli kyllä näin jälkikäteen täysi mysteeri, koska moisia ei Suomessa myyty tai ollut muutenkaan tarjolla) tai mikä määrä oli näitä auto, villi länsi, poppari tms kortteja, erityisesti pikkumummin luona. Aijai.

Kiinnostava sivusto aiheesta.

Sarjakuvia olen ostellut viime vuosina aika rauhallisesti, mutta näin pandemian aikana olen jostain syystä innostunut taas hieman enemmän, joten kun vanhat Alixit saatiin hankittua, seuraavaksi hyllyyn kertyi Punanahkat, erilainen määrä historiallisia ja scifi-sarjakuvia. Alix on edelleen jäykkää ja pönöttävää taiteilua, mutta tarinan takaa löytyy ihan kohtuullisen hyvä tarina ja kiehtovia historiallisia yksityiskohtia. Näitä olisi kiva saada lisää, sillä Jacques Martin teki näitä kuitenkin aika paljon enemmän kuin mitä suomeksi on saatu.

Hans Kressen Punanahkat taas oli nuoremmalla itselleni aika vähäinen sarjakuva, mutta näin vanhemmalla iällä olen ihastunut siihen, kuinka ainutlaatuinen ajankuva näissä on. Ja kuten tavallista, näitäkin olisi pari alpparia enemmän kuin mitä suomeksi saatiin. Ruotsiksi olisi ne kaksi varsinaista sarjakuvaa tarjolla. Harkinnan paikka.

Ehkä niitä ehtisi tässä joskus lukeakin kunnolla, eikä vain ihailla kuinka hyvää tavaraa suomeksi on aikoinaan julkaistu ja kuinka nyt niin ei samassa määrin tehdä. Ja erityisesti, kuinka heikkoa painotyötä silloin muinoin harrastettiin. 

Kirjapuolella homma uhkasi mennä ihan hassuksi, kunnes hieman ymmärsin hellittää, ehkä tusinan verran (OK, 15 kappaletta) Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset-kirjoja riittää tähän hätään. Näitähän tuli suomeksi aikanaan jotain 42 kappaletta, mutta alkuperäisellä kielellä Tvillingdetektivernoita ilmestyi yli 50 kappaletta, joista neljä viimeisintä salanimen salanimellä. (Sivar Ahlrudhan oli jo itsessään kahden kirjoittajan pseudonyymi.) Joten olin pakotettu hankkimaan muutaman näistä vain ruotsiksi ilmestyneistä kirjoista itselleni. Jännää.

Mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka havaitsin Fantastikassa ihmisten kanssa keskusteltuani, että ainakin sikäläisen fandomin parissa nämä nuortenkirjat eivät olleet juuri kenellekään tuttuja. Pieni ylläri, koska voinen aika rehellisesti väittää, että Ahlrud (tai siis Ivar Ahlstedt och Sid Roland Rommerud) on se ruotsalainen kirjailija, jolta olen lukenut ylivoimaisesti eniten niteitä (kaikki suomenkieliset). Olikohan Rasmus Kaj ainoa, joka pystyi tunnistamaan kirjat ja kirjailijan ilman maailmanverkon lisäinformaatiota. Tommy melkein osti sähkökirjan, mutta hinta oli hieman turhan suolainen pelkän vitsin takia. 

Etsiväkaksosethan ovat aíka lailla peruspoikakirjasarja. On se tavis päähenkilö, tässä tapauksessa Tukholmassa asuva Hubert-serkku, joka on kuin seipään niellyt bättre folk -versio, varsinaisia päähenkilöitä eli etsiväkaksosia, hieman vanhempi ja tasaisempi henkilö. On Mysteeri, joka esitetään kirjan alussa ja jonka ratkaiseminen paljastaa, että Mysteeri on itse asiassa hyvinkin tavanomainen juttu ja kaiken takana on lähes aina jonkinlainen rikos. Siis aika lailla niin kuin Die Hard -elokuvissa. Tykkäsin lapsena ihan hirveästi. Mysigt lohtulukemista vanhuuden varalle. Obs! Näitä löytyy muuten Elisa Kirjan valikoimista, myös niitä suomentamattomia kirjoja på svenska.

Ahlrudin ohella kirjahyllyn on nyt eksynyt Anthony Breckeridgen Jennings-kirjoja, Waldemar Hammenhögin ja Bengt Ahlbomin urheiluromaaneita ja Henri Vernesin kaikki Bob Moran -kirjat. Jos luulitte, että ne sarjakuvat ovat hapokkaita, niin nämä kirjat... ovat varsin hauskoja, mutta konventionaalisempia seikkailukertomuksia. 

Advent Calendar Dec 20 2021

Posted by Sari

It is Jukka’s birthday! Congratulations. And we are celebrating with Antons Gin & Tonic. Which really isn’t. G&T, that is. It is a lonkero, peculiarly Finnish long drink made of grapefruit soda and gin. And this is pretty typical of its kind, nice and bitter with a good gin aftertaste with juniper berries.

Lately, I have been reading quite a lot of historical detective stories, most with some sort of romantic element. They all tend to be situated in Britain, and almost all are written by Americans. I do find this interesting. Maybe they represent sort of fantasy Britain that is easier for Americans to accept. Also American fascination with royalty does play a part in many of these. They are nostalgic and romantic, unhistorical and a bit silly. But they are fun and easy reads. Here are some:

Sherry Thomas's Lady Sherlock series reimagines Sherlock Holmes as Charlotte Holmes, a smart socially ostracized gentlewoman who is also on the spectrum. Watson is a widowed actress who offers Charlotte a home. Together they with the help of Charlotte’s admirer (it is complicated) Lord Ingram they solve mysteries. It is a fun series with an unexpected heroine, and a bit silly plots, but so far I have enjoyed these.

Elizabeth Bailey’s Lady Fan mysteries are set in the end of 18^th century. Ottilia Draycott is hired as lady’s companion to a dowager marchioness. She marries the second son of the house and solves crimes. These are okay, but I just could not get over the fact that everybody in the family were just okay about the marriage because Ottilia was just so cool and nice. I got a bit bored by the fourth book and left it at that.

Deanna Raybourne’s Veronica Speedwell Mysteries are Victorian. Unconventional Veronica finds out her politically problematic heritage and meets a disgraced natural historian Revelstoke Templeton Vane. Then they solve crimes together while dealing with sexual tension. There are now seven(?) books, I have read five. Again, totally unhistorical, a bit repetitive but fun.

C.S. Harris's Sebastian St Cyr series has something like seventeen books by now. It is a regency series where Viscount Devlin solves murders, has father issues and falls for his enemy’s daughter Hero. Hero is great though her very modern sensibilities are a bit on your face, the plots are pretty nice and though there are some annoyingly repetitive stuff in these also, I have actually enjoyed all of the books in the series.

Joulukalenteri: Yhdeksästoista päivä

Posted by jukkahoo

Tämä viikonloppu on menty koiranäyttelyn ehdoilla. Helsinki Winner/Voittaja 2021 oli Prestonin ensimmäinen varsinainen näyttely ja samalla Ardan viimeinen valionarttuna, koska ensi helmikuussa ikää tulee sen verran mittariin, että jatkossa luokkana on veteraani. Veteraanimme Mogensin näyttelyura on ollut uhattuna suunnitellun kirurgisen operaation vuoksi, mutta kasvattajalla oli asiasta hieman eriäviä mielipiteitä. Kas, kun Mogens meni ja voitti molempina päivinä luokkansa sekä sai sijoitukset myös Best in Showssa. Dayum!

Prestonin saalis oli kunnioitettava kakkossija molempina päivinä (saman pennun takana), mutta Ardan valioura sai upeimman mahdollisen päätöksen, kun hän oli tänään Finnish Winner eli kuten se koirakielellä kirjoitetaan: Foxthyme Back to Back (Arda) EXC, CQ, BB1, BOS, Finnish Winner 2021.

Päivän juoma on Amalias Cider med Lime och Fläder eli Lime-seljankukkasiideri. Ei lainkaan hullumpi, jos pitää hieman makeammasta siideristä. Lime ei ole päällimmäinen, sen sijaan seljankukka puskee vahvasti esiin taustalla olevan omenan kanssa. Raikas ja helppo sidukka, jota saattaisi juoda aivan liikaa limpanderina, jos sellaisena tarjoiltaisiin. Sari tykkäsi myös.

Muualla maailmassa on taas ollut ties millaisia mellakoita ja melskettä. Worldconia on pidetty Washington DC:ssä ja paikan päällä on ollut aika kohtuullinen määrä ihmisiä ja ymmärtääkseni virtuaalisesti liki toinen mokoma. Tekniikkakin saatiin alkukankeuksien jälkeen jotakuinkin kuosiin. Itse en ole netticoneista välittänyt, joten en osaa tarkemmin sanoa. Luotettavat lähteet ovat raportoineet. 

Viime yönä jaettiin Hugo-palkintoja ja useammasta edellisvuodesta poiketen, en ollut tällä kertaa hereillä, joten voittajalistaus tuli aamulla kokonaisuudessaan kerralla näkyville. Taisin olla samaa mieltä aika harvoista kategorioista äänestyskunnan kanssa. Olisikohan 2-3 osumaa tullut kohdalle? Hankalaa, kun Disconin jäsensivuilta ei enää löydy Hugo-lomaketta (ymmärrettävää) ja itse en selvästikään ole omaa listaani säästänyt (tyhmää). 

Joka tapauksessa, olin Fancastin ja Long Draman kanssa samaa mieltä ja mahdollisesti Novellan. Nyt en osaa sanoa, mutta hyvä voitti siinäkin tapauksessa. Muissa kategorioissa oli taas aika uusperinteinen ehdokasasettelu ja voittajiakin oli helppo ennustaa etukäteen, valitettavasti.

Turpakäräjiltä ei ole tietenkään vältytty. Useampikin ehdokas on ollut tikun nokassa finalistien julkistamisesta lähtien, joten siihen ei näin tekstuaalisesti liene syytä palata. Taistelu löytyy sosiaalisen median eri kerrostumista. Oma mielipiteeni vaihtelee taistelulinjojen molemmilla puolilla.

Mutta eiväthän nämä Hugot nyt mikään kunnon skandaali ole, sellainen fandomia repivä ja vanhoja valtarakenteita ravisteleva kunnon paskamyrsky. Se titteli menee tietenkin vanhalle mestarille, WSFS Business Meetingille, jossa tehtiin jälleen kerran typeryyksiä, kun vuoden 2023 Worldconin Site Selectionin äänestyslipukkeita laskettiin. 

Ensiksi tehtiin selväksi, että meillä on sääntöjä ja vaikka olemme aina ennen malttaneet pitää kiinni lain hengestä, niin nyt me sitten emme näin tee, koska (kiinalaiset!). Ja kun tästä kärhämästä päästiin eroon yhdellä eroamisella, niin kuopan kaivamista jatkettiin toisen hakijakaupungin edustajien varsin turhalla stipulaatiolla, jolla kyseenalaistettiin vastapuolen toiminta (kiinalaiset!!). Eihän nyt nämä (kiinalaiset!!!) ole liikenteessä rehellisin keinoin ja mistä tunnet sä ystävän? 

On Chengdun taustavoimista mitä mieltä tahansa, niin mitään lakia ei ole rikottu, eikä ihmishenkiä uhattu. Onko Chengdu hyvä vaihtoehto Worldconin pitopaikaksi lienee aika mielipiteitä jakava kysymys, johon oikeaa vastausta ei ole, on niitä mielipiteitä ja niiden oikeutuksia. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan ihmisoikeustilanteiden vertaaminen ei ole ihan relevanttia, niin on vähemmän kaunista katsoa, kuinka sääntökikkailuilla ja kabinettipolitiikalla pyritään muuttamaan äänestystulosta. Tosin, tämähän lienee usiaanisille ihan tapa näinä päivinä. 

Onnea Chengdulle, toivon mukaan Worldcon 81 on onnistunut ja mieleenpainuva kokemus, aidosti MAAILMANcon ja paikallisen fandomin näköinen tapahtuma, jossa tuodaan kuitenkin esille tapahtuman traditiot riittävällä kunnioituksella. Jos jotain saisi toivoa, niin mahdollisten vielä tulevien kunniavieraiden kanssa saisi olla hieman kunnianhimoisempi. 

Mutta eihän nyt tuuletinta kannata pysäyttää, kun se on päässyt levittämisen alkuun. Palaamme Hugo-palkintoihin, jonka juhlallisessa palkintojenjakogaalassa oli mahdollisuus saada kuvansa otatetuksi ihan punaisella matolla. Kaikki hyvin, mutta mikäs se tämä firma on, joka tämän kaiken oikein rahoittaa? Raytheon, kuulostaa tutulta. 

Aivan oikein, kyseessä on maailman neljänneksi suurin aseidenvalmistaja, jonka hittituote Tomahawk-ohjus lienee kaikille tuttu vähintään uutislähetyksistä, jossa nämä veikeät fallistiset ohjukset ovat tappaneet monen monituista ihmistä ympäri maailmaa. Ja kyllä, olivat aikoinaan olennainen osa Apollo-ohjelmaa, mutta eihän tämä nyt muuta sitä tosiasiaa, että firma tunnetaan lähinnä erittäin modernin sodankäynnin tuhoisista työkaluistaan. Ei ehkä se paras yhteistyökumppani kaikkien mielestä.

Voin kuvitella, että Disconilla on ollut taloutensa kanssa ns. nihkeää ja jokainen dollari on tärkeä, mutta tässä on kyllä toivon mukaan ollut aika hyvä summa rahaa tulilla, muuten tämä ei ole kyllä mainehaitan arvoinen diili. Tosin edelleen, kuinkahan paljon järjestäjäporukoilla on näin pahasti poltetun järjestelyprosessin jälkeen lusikoita edes välittää siitä, miltä tämä yksittäinen palanen näyttää?

Worldcon 80 on ensi vuonna Chigacossa ja sitten Chengdussa. 2024 hakijoita on yksi eli Glasgow ja 2025 kaksi. Seattle ja Brisbane. Oma intoni olla osana näitä tapahtumia on aika niukka, mutta ainahan se mielipide voi muuttua. En kuitenkaan pidättäisi hengitystäni sen puolesta. Olennaista on, että ensi keväänä on Åcon ja sitten Espoon Finncon. Niillä pärjää jo pitkälle.

Advent Calendar Dec 18 2021

Posted by Sari

Amalias Hallonlimonad. That is raspberry lemonade. The raspberry is very in your face, and there is very little sugar in this one. Also, there is an aftertaste I can’t really recognise. Maybe it is the fact that the raspberry juice to carbonated water is pretty high. Jukka thinks that the raspberry is wild and the weird taste is ratamo (broadleaf plantain) which is one of the smells of Summer for him. Mixed feelings. 

Today we are talking about dog shows. This weekend Messukeskus in Helsinki is playing host to two of the biggest dog shows in the country: Helsinki Winner and Voittaja shows. First time I was there was in 2008, and I don’t think I have missed a year since. First time I personally showed a dog was in a World Winner show in 2010. Hard to get bigger than that. Which made it strange that I was really nervous this time.

Compared with all other doggy hobbies I have, dog shows are not that complicated. Though Brits and Americans have a bit different system from the rest of the world, it basically goes like this: You take the dog, walk around a ring with others in the same class, then the judge takes a closer look each one at a time, gives her evaluation, and if that is good enough you might have to go back to run around in the ring for couple of more times. There is a ring official who tells you when to be where.

But to show your dog well, that is a different thing. Teach the dog to stand and carry himself well, teach him to trot nicely next to you, teach him to allow for the judge to handle him, remember to show him so that the judge sees him all the time, try to look presentable yourself, make it all fun and rewarding for the dog. I am not there yet but I am so much better at it than I was.

Here you can se what the judge thought of us today (in Finnish, sorry)

Myheels Leonidas (Preston), Excellent, 2nd in the junior class: 10 kk. Hyvänkokoinen. Oikeatyyppinen. Sopiva luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Toivon aavistuksen säkää lisää, muuten kaunis selkälinja. Liikkuu yhdensuuntaisesti, vielä hieman voimaton askellus. Selkeä uroksen pää, jossa oikeat mittasuhteet ja linjat. Hyväasentoiset korvat, kauniit tummat silmät. Hyvä turkki.

Foxthyme Back to Back (Arda) Excellent, 2^nd in the champion class: 7 v. Oikea tyyppi. Riittävä luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Uloskiertyneet välikämmenet. Sopiva rungon tilavuus ja rintakehän syvyys. Seistessä hyvä säkä ja selkälinja. Oikea pään pituus, kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Pyöreähköt silmät. Liikkuu tasapainoisesti keskipitkällä askeleella. Hyvä turkki ja väritys.

Myheels Frenchman (Mogens) Excellent, worth CC, 1^st in the Veteran Class, 4^th best male, Best veteran of the opposite sex, Helsinki Veteran Winner 2021: 10 vuotta. Oikeantyyppinen. Sopiva luuston vahvuus. Voimakkaasti uloskiertyneet välikämmenet. Sopiva rungon tilavuus. Hyvä eturinta. Hyvä säkä ja selkälinja. Oikeat pään mittasuhteet ja linjat. Hyväasentoiset korvat. Kauniit silmät. Yhdensuuntaiset liikkeet, hieman takakorkea liikkeessä. Taka-askellus hieman epätasapainossa. Hyvä turkki. Hyvä luonne.

Advent Calendar Dec17 2021

Posted by Sari

The Drink is Anton’s Elixir: Jordgubbe och Lime. That is alcoholic version of the previous soft drink. And it is pretty nice, very much like a strawberry mixer of some sort. I like the soft drink even better, though. Jukka feels the same, it's a nice little alcomaholic beverage, but the soda is better.

Few years back when studios began to have their own streaming services, I remember thinking that that we obviously need to decide which services we want. Or game the system taking different services for a month or two and then cancel them. Yeah, right. We now have Netflix, Disney, Amazon Prime, Apple and HBO Max. Obviously we have too much money because we haven’t bothered with switching between them. It is not a long-term solution, though. All services have their flag-ship series, and things are only getting worse: STD (Star Trek Discovery) will be on Paramount’s own streaming service. It is all very annoying for a consumer.

At least we have lots to watch during the holidays. Also, a new TV to watch from. Our previous started to glitch and it had never worked properly as a smart TV so it was downgraded to a screen to be used at the cottage. The new one is teeny weeny bit bigger,  and I do have to say that this 50” looks pretty huge in our large living room. It boggles the mind that 55” seems to be the “normal” size for a telly now. How big are people's rooms? So far some hassle to set it up, we’ll se how this inbuilt chromecast-thing works. So far my phone and TV don’t really talk to each other and neither does my iPad.

But at least we are now equipped to watch all the new stuff on our subscription services. And of course the obligatory Christmas time LoTR the extended cut marathon. With the extras.

Joulukalenteri: Kuudestoista päivä

Posted by jukkahoo

I was supposed to be the odd one out, but here goes. 

Today we check up on Åländsk VÅRMUST. Which is a "skummande och välsmakande vårmust från Amalias Limonadfabrik i Lemland!" Now, I've seen and tasted Påskmust as well as Julmust, and while I appreciate the effort, neither of these have made me long for another one. There might be the additional aspect of must not being that prevalent here in the mainland Finland, at least the Finnish speaking parts. I understand that in Motherland must is a bit of a... must in times of (apparently) religious festivities and that there are numerous companies offering their brand of the good stuff. 

Unsurprisingly, Amalias being an Åland company, they should have a must of their own and you know what, this is the best must I've tried. I guess it might be a tad more sweeter than the other musts I've had beforem and as it goes, a bit of a bombshell when I think about Amalias sodas usual predilection toward less sugary taste.

Not that I am complaining. I get to drink this almost fully by myself, since Sari sipped it, turned her face to a somewhat disapproving grimace, and gave a succinct review: euugh!

"What the heck is must?"

Ah, I'm glad that you asked. Some say it's a bit like root-beer, but without the odious taste of sassafras. It's malt-suryp soda with some spices and caramel colouring. Superpopular is Sweden. Minor hit in Finland recently. Almost exclusively a Winter beverage, hence the name Julmust. Also, Easter, hence Påskmust. I don't know whether Amalias offers their Vårmust all year long, I bought this one in late August, so possibly? 

--

The Worldcon 79 started yesterday and as one might guess, I'm not there. Neither are some 2000 Chinese, but they have already voted on Site Selection, and unless there's a minor major upset, the Worldcon 81 in 2023 will happen in Chengdu. 

Is this a good thing? I'll leave that to other people to debate and ponder. Needless to say, the former Middle Kingdom has some serious problems with multitude of issues. We'll see how this goes.

Discon III has a pretty solid and large virtual presence for those willing to be online for their convention pleasure. After some problems on the first day, problems seems to be getting solved and there has been more positive commentary on the interwebs. I'm afraid this webcon-stuff is not for me. I tried couple ones on the early stages of the current pandemic, but soon realised that this is not really my cup of beverage. I'm certain a lot of the kinks of those early conventions have been sorted and everything is much more streamlined these days, but to me it is not a matter of technology, more of the isolation that just isn't worth the time and effort. Great if it works to other people. My loss.

That's why Fantastika couple weeks ago was so energising and entertaining. Being there with people, chatting and having a beverage. Cool. Mysig. 

Wash your hands. Wear a mask when in close contact. Isolate if feeling at all ill. 

This will pass. One day. 

Let's have some nice news in the end: Konflikt, the 2023 Eurocon in Uppsala, Sweden has announced their first Guests. 

Martha Wells as a Author GoH and DOSENTTI Merja Polvinen as the Academic GoH!!! w00T!