Jouluaatto

Posted by jukkahoo

Mitäpä tässä kirjoittelemaan, valmiissa maailmassa? Tai no, ehkei nyt aivan niin valmiissa, mutta koko lailla kumminkin. Pieniä valuvikoja. Korjataan kunhan ehditään.

Päivä on sujunut rauhallisesti kotona köllien, naapurissa käyden jouluruokia tarjoilemassa (Sari laittoi kystä kyllä, minä tein punasipuleille marinaadin) ja sohvalla rötköttäen. Jälkimmäinen tapahtui joulupöydän jälkeisessä katatoniassa ja sisälsi Haukkasilmän ja Ajanpyörän viimeiset episodit. 

Minä pidin Hawkeysta, jos kohta viimeinen jakso ei ollut aivan niin onnistunut kuin sen olisi. Olihan siinä sekä Yelena että Kingpin, mutta vaikka mustaleski olikin minun makuuni taas mahtavassa vedossa, niin perinteinen supersankaritarinoiden ongelma, miten saada aikaan tasavälistä kamppailua, kun sinulla on aivan eri tasoiset hanskaajat, oli jälleen kiusallisesti esillä. Ja vaikka Vincent d'Onofrio laittaa kinkun kuumaksi pelkällä olemuksellaan, niin eihän näin heikolla käsikirjoittamisella ole lupa odottaa timanttia kivihiilestä ilman kunnon puristusta.

Muuten sarja saa isoa plussaa: hyvää huumoria ja kivaa toimintaa. Erityismaininta toisen jakson lopusta, jossa tapaamme ensi kertaa verryttelupukujengin johtajan Echon ja lopputekstien alla soi esiteltyyn hahmoon (ja sarjan jouluiseen teemaan) soveliaasti Depeche Moden Christmas Island.

Ilahduin. Kappaleella on itse asiassa aina ollut minulle yhteys Pinokkioon ja kirjan/animaation episodiin Huvitusten saarella, jonka syystä tai toisesta olin omassa mielessäni kääntänyt joulusaareksi. Ja kun kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa, tuo kohtuullisen ahdistava kohtaus tuli voimakkaasti mieleen ja myös jäi sinne. Siksi Paese dei balocchi on minulle edelleen Christmas Island.

Vaan entä Ajan pyörän ensimmäisen kauden finaali? No niin, nyt ollaan enemmänkin siellä, missä pelkäsin ja epäilin meidän menevän tämän sarjan kanssa. Olen siis lukenut eeposta tasan yhden suomennoksen verran (joka on siis ensimmäisen romaanin puolikas) ja todenneeni jo silloin, että ei minun juttuni. Muutama Jordan-urheilulaji myöhemmin, olin valmis antamaan Amazonasin sarjalle mahdollisuuden ja hehän ottivat siitä ihan kivasti kiinni. Eihän tämä mikään Sormusten herra ole, mutta kivasti kopioitu ja ihan OK fantasia tv-sarja. Viihdettä, ihan kiva, kolme tähteä.

Tosin tämä jakso oli aika heikko, vähemmän onnistunutta dialogia (ns. JMS-taso lähestyi uhkaavasti) ja aika pitkäpiimäistä jännitteen rakentamista, sekä aika väsynyt bollocksien hyökkäys. Lopussa tuli sitten pakollinen selittely, Hyvän Henkilöhahmon™ kuolema, Olennaisen Henkilöhahmon™ ihmeparantuminen ja jo kirjasta tutun Rasittavan Päähenkilön™ patetia. Ai niin, ja pieni makupala seuraavalle kaudelle. 

Jatkan katselua kun toinen kausi ilmestyy, jos kyseinen suoratoistopalvelu on tuolloin maksettuna.

Mutta koska traditiot ovat tärkeitä, niin kaiken tämän keskinkertaisuuden päälle piti saada jotain makunystyröitä puhdistavaa, joten perinteinen Sormuksen saattue oli katsottava. Sari jo mainitsi eilen, että erilaiset dokumentit ja muut blu-ray bonarit ovat jouluperinnettä parhaasta päästä, mutta kyllä tämä ensimmäinen Peter Jacksonin elokuva on jotain mielettömän upeaa. Ylivoimaisesta paras fantasiaelokuva koskaan, missään. Virheetön suoritus, jota ei haittaa muutamat visuaaliset kömpelyydet, joita rohkeat päätökset tehdä jotain Suurta ja Mahtavaa aiheuttivat. Kuolemattomia kohtauksia, täydellisiä representaatioita Tolkienin tekstistä, musiikki, Moria, Boromirin kuolema, saattueen hajoaminen... Itkin jälleen kerran. 

Ei juoma-arviota, koska lain mukaan minulla ei saisi olla kyseistä pulloa ostettuna. Bibbidi-bobbidi-boo.