Posted by jukkahoo
Vähiin käyvät Amalian ja Antonin tuotteet ennen kuin loppuvat. Ainoa ratkaisu siis on suunnata tavarantoimittajan tykö heti kun se on mahdollista, tai ainakin järkevää. Siis viimeistään toukokuussa näillä näkymin. Missä olemme koronan kanssa siinä vaiheessa, kukaan ei tiedä, mutta itse ainakin aion olla tonteilla ja toivoa parasta.
Sen verran retro-hengessä mennään tänään, joten ainoa oikea valinta päivän juomaksi on tietenkin Amalias Retro-Cola! Tässä on reilusti sitä erittäin menneiden aikojen kolan makua, jotain Schweppesin ja TABcolan tyylistä, ihan omanlainen makeutensa. Ei voi erehtyä luulemaan Pepsin tai Coca Colan tuotteeksi, sen verran matala lienee lisätyn sokerin määrä, maussa on ihan omaa kofeiinin tuntumaa ja se kola... Jälkimaussa on kuitenkin jotain vähemmän houkuttelevaa, liekö sitten pullo väljähtänyt (tuskin), mutta maku kalpenee ja häviää pois, jättäen jotenkin valjun jäljen poistuessaan. Parempaa heti kurkkuun kaadettaessa.
Mainitsin täällä aiemmin ohimennen, että olen osteskellut aiemman elämän kokemuksia uudemman kerran koettavaksi tai muuten vain hypisteltäväksi. Musiikki on sellainen osa elämää, että ne kaikki alkuperäiset ihastuksen kohteet ovat pysyneet mukana varsin mukavasti, mutta erilaiset kirjallisuuden osa-alueet, tietyt sarjakuvat ja aivan erityisesti nuortenkirjat, ovat kyllä aika hyvin jääneet sinne kultaisille 70- ja 80-luvuille.
Mutta koska menetetyn nuoruuden metsästys on melkoisen suosittua, niin myös yllekirjoittanut on päätynyt keräilemään pikku hiljaa erilaisia lapsuusaikain edustajia. Niin kuin nyt esimerkiksi Avaruusasema Alfa -keräilykortteja, joita minulla aikanaan oli ihan täysi setti ja sen päälle sitten sen jokunenkin tuplakappale. Keräilykortteja oli toki aika montaa erilaista versiota, mutta enpä nyt ajatellut kuitenkaan lähteä etsimään vuoden 1971-72 jääkiekon mestaruussarjaa (täysi setti kauniisti liimattuina keräilykirjaan), 70-luvun puolenvälin englantilaisia jalkapallokortteja (joiden kulkeutuminen haltuuni tuolloin oli kyllä näin jälkikäteen täysi mysteeri, koska moisia ei Suomessa myyty tai ollut muutenkaan tarjolla) tai mikä määrä oli näitä auto, villi länsi, poppari tms kortteja, erityisesti pikkumummin luona. Aijai.
Kiinnostava sivusto aiheesta.
Sarjakuvia olen ostellut viime vuosina aika rauhallisesti, mutta näin pandemian aikana olen jostain syystä innostunut taas hieman enemmän, joten kun vanhat Alixit saatiin hankittua, seuraavaksi hyllyyn kertyi Punanahkat, erilainen määrä historiallisia ja scifi-sarjakuvia. Alix on edelleen jäykkää ja pönöttävää taiteilua, mutta tarinan takaa löytyy ihan kohtuullisen hyvä tarina ja kiehtovia historiallisia yksityiskohtia. Näitä olisi kiva saada lisää, sillä Jacques Martin teki näitä kuitenkin aika paljon enemmän kuin mitä suomeksi on saatu.
Hans Kressen Punanahkat taas oli nuoremmalla itselleni aika vähäinen sarjakuva, mutta näin vanhemmalla iällä olen ihastunut siihen, kuinka ainutlaatuinen ajankuva näissä on. Ja kuten tavallista, näitäkin olisi pari alpparia enemmän kuin mitä suomeksi saatiin. Ruotsiksi olisi ne kaksi varsinaista sarjakuvaa tarjolla. Harkinnan paikka.
Ehkä niitä ehtisi tässä joskus lukeakin kunnolla, eikä vain ihailla kuinka hyvää tavaraa suomeksi on aikoinaan julkaistu ja kuinka nyt niin ei samassa määrin tehdä. Ja erityisesti, kuinka heikkoa painotyötä silloin muinoin harrastettiin.
Kirjapuolella homma uhkasi mennä ihan hassuksi, kunnes hieman ymmärsin hellittää, ehkä tusinan verran (OK, 15 kappaletta) Sivar Ahlrudin Etsiväkaksoset-kirjoja riittää tähän hätään. Näitähän tuli suomeksi aikanaan jotain 42 kappaletta, mutta alkuperäisellä kielellä Tvillingdetektivernoita ilmestyi yli 50 kappaletta, joista neljä viimeisintä salanimen salanimellä. (Sivar Ahlrudhan oli jo itsessään kahden kirjoittajan pseudonyymi.) Joten olin pakotettu hankkimaan muutaman näistä vain ruotsiksi ilmestyneistä kirjoista itselleni. Jännää.
Mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka havaitsin Fantastikassa ihmisten kanssa keskusteltuani, että ainakin sikäläisen fandomin parissa nämä nuortenkirjat eivät olleet juuri kenellekään tuttuja. Pieni ylläri, koska voinen aika rehellisesti väittää, että Ahlrud (tai siis Ivar Ahlstedt och Sid Roland Rommerud) on se ruotsalainen kirjailija, jolta olen lukenut ylivoimaisesti eniten niteitä (kaikki suomenkieliset). Olikohan Rasmus Kaj ainoa, joka pystyi tunnistamaan kirjat ja kirjailijan ilman maailmanverkon lisäinformaatiota. Tommy melkein osti sähkökirjan, mutta hinta oli hieman turhan suolainen pelkän vitsin takia.
Etsiväkaksosethan ovat aíka lailla peruspoikakirjasarja. On se tavis päähenkilö, tässä tapauksessa Tukholmassa asuva Hubert-serkku, joka on kuin seipään niellyt bättre folk -versio, varsinaisia päähenkilöitä eli etsiväkaksosia, hieman vanhempi ja tasaisempi henkilö. On Mysteeri, joka esitetään kirjan alussa ja jonka ratkaiseminen paljastaa, että Mysteeri on itse asiassa hyvinkin tavanomainen juttu ja kaiken takana on lähes aina jonkinlainen rikos. Siis aika lailla niin kuin Die Hard -elokuvissa. Tykkäsin lapsena ihan hirveästi. Mysigt lohtulukemista vanhuuden varalle. Obs! Näitä löytyy muuten Elisa Kirjan valikoimista, myös niitä suomentamattomia kirjoja på svenska.
Ahlrudin ohella kirjahyllyn on nyt eksynyt Anthony Breckeridgen Jennings-kirjoja, Waldemar Hammenhögin ja Bengt Ahlbomin urheiluromaaneita ja Henri Vernesin kaikki Bob Moran -kirjat. Jos luulitte, että ne sarjakuvat ovat hapokkaita, niin nämä kirjat... ovat varsin hauskoja, mutta konventionaalisempia seikkailukertomuksia.
Jestas! Liikkuuko Avaruusasema Alfa -keräilykortteja vielä? Minulla on onneksi jäljellä alkuperäinen täysi settini, muutoin saattaisi kukkaro kirota ja sulkea nyörinsä.
Muita tuon ajan keräilykortteja minulla ei ole, no Kuuden miljoonan dollarin mies -kortteja ja pelikortteja on pieni pino, mutta ei täyttä sarjaa.
Niinjuu ja löytyy jonkun laatikon kätköistä jokunen lippukorttikin. En muista tämän sarjan nimeä, mutta purkkapaketissa oli siis aina mukana kortti, jossa oli jonkin maan lipun kuva ja kääntöpuolella faktaa tuosta valtiosta (tyyliin asukasluku, valuutta jne. perus tietokirjainfoa).
Purkkakorttisarja, joka useimmin pulpahtaa mieleeni, ja joita minulla ei taida olla enää yhtäkään jäljellä, oli semmoinen, jossa esiteltiin sananlaskuja. Muistan, että korteissa, jotka muuten olivat tarroja, oli humoristinen piirroskuva, sananlasku/sanonta (tyyliin ”Raha ei haise”) ja sitten sanonnan selitys ja mahdollisesti sen historiaa. Kaiken kukkuraksi kortissa oli nämä samat tiedot myös toisella kotimaisella! Muistaakseni käännökset oli ihan mukiinmeneviä, joten ehkä sarjaan oli valittu vain sellaisia sanontoja, joille löytyi vastineensa myös ruotsiksi. Näitä olisi kiva löytää!
Posted by: Ben | December 21, 2021 at 23:38
Minulla ei lapsuuden korteista ole jäänyt kuin muistot ja ihan pari satunnaista kappaletta ihan vahingossa. Hienoa, jos on nuo kaikki Alfat hallussa.
Näyttäisi olleen Pandan sarja tuo sananlaskut. 72 erilaista korttia/tarraa. Ei ihan hirveästi pikakuukkeloinnin perusteella liikenteessä, joten erittäin hyvä ja todennäköisesti pitkäaikainen keräilykohde! Ei tule ihan heti ongelmaa mihin sijoittaa kaikki kortit. :) Tuosta voi aloittaa:
http://www.kerailyraha.fi/verkkokauppa/shop.php?sivu=tuote&tuoteid=38117
Tämä linkki piti laittaa jo alkuperäiseen tekstiin, mutta tietenkin unhoitin. Sieltä löytyy ilmeisestikin kaikki purkkien mukana Suomessa levitykseen päätyneet keräilykortit:
http://www.purkkakortit.net/
Posted by: Jukka Halme | December 23, 2021 at 11:41
Ooooo! Suuret kiitokset! Parhautta! Erinomaista julea sinne teille!
Posted by: Ben | December 23, 2021 at 23:40