Posted by jukkahoo
Tänään oli vuoden viimeinen työpäivä toimistolla, loppuvuosi meneekin sitten etänä. Jonkinlainen ikkunoihin liittyvä remppa alkaa maanantaina. Ei pitäisi olla iso homma, mitään ei varsinaisesti irroteta, vaan pokien ympäriltä poistetaan materiaalia ja tiivistetään uudemman kerran. Vanha talo (1775), oma huone on muinoin ollut palvelusväen tiloja, joten toisin kuin alemmissa kerroksissa, huoneessa on toimiva ilmastointi. Valitettavasti ikkunasta avautuva vista koostuu aika lailla sitten siitä ilmastointikoneen ulkoyksiköstä. Pystyn elämään tämän kanssa, koska ilmastointi.
Tänään juomana toimii Antons Pilsner. Tämä on tavattoman mukava ja maukas pilsneri, viiden prosentin makuinen ja sopivasti humaloitu. Pieni yrtin vivahdus saattaa löytyä, jos oikein poskessa hölskyttää. Ei hullumpi, Sarikin tykkäsi.
Aika on katoavaista ja joulukalentereilla on selkeä elämänkaari. Se alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä ja perinteisesti se päättyy jouluaattona. Sikäli mikäli jäljellä pitäisi siis olla kolme "luukkua", joista tämä on yksi.
Vähiin käy.
Meillä on ollut maestro Kuution kanssa tarkoitus podcastailla, mutta syistä jos toisista, useimmiten hyvistä ja valitettavista, emme ole onnistuneet tämän vuoden aikana tekemään niin kovinkaan usein. Kova pyrkimys olisi vielä saada yksi tallennustilaisuus aikaan ennen vuodenvaihdetta, mutta aika käy kyllä kiitettävän vähiin.
Puhuttavaa olisi ja suunnitelmiakin, mutta kuten englanniksi sanotaan, alas... Uskotaan tulevaan. Kyllähän meidän äänenlaaduntarkkailija Markolle pitää saada taas hommia. Kiitokset muuten sinnepäin, meidän kohtuullisen laissez faire -suhtautumisemme tallentamiseen ja kaikkeen teknologiseen toimintaan (ainakin yllekirjoittaneella) ei tee Markon hommia helpoksi.
Itse olisin ainakin puhumassa jossain määrin audiovisuaalisesta tarjonnasta, jota näinä päivinä on genremme puitteissa ihan tolkuton määrä. On Marvelia ja Star Warsia, Star Trekiä ja sen merkittävämpää scifi- ja fantasiatarinaa: Säätiö, Noituri, Varjo ja riipus, Expanse, Ajan pyörä, Oraakkelin kirja, Orjattaresi, Hyvät enteet, Watchmen ja ties mitä kaikkea vielä.
Vaikea uskoa tämän kaiken olemassaoloa, kun kääntää katsetta edes muutaman vuoden taaksepäin, muutamasta kymmenestä vuodesta nyt puhumattakaan. Kun lapsena riitti se yksi viikossa tuleva jakso Avaruusasema Alfaa tai Kuuden miljoonan dollarin miestä, niin täytyy kyllä olla aika siis ja soturi, että ehtii katsoa edes kiinnostavimmat näistä kaikista. Tai edes viihteellisimmät.
Sillä viihdettä näissä kyllä on. Kaikki näyttävät todella kauniilta ja kun ehvektien tekeminen on ilmeisesti nykyään halpaa kuin saippua ja aika lailla jokainen sellaisen pyöräyttää omenakoneellaan alta aikayksikön, niin eipä ihme, että silmäkarkkia riittää.
Vaan kuinka hyviä nämä kaikki oikeastaan ovat? No, jos sanon että aika lailla yhtä hyviä, kuin Hugo-ehdokkaina olevat romaanit, niin saatan syyllistyä jonkinlaiseen mörrinmöykkyilyyn. Kaunista katsoa, hieman vähemmän substanssia. Viihdyn, en aina nauti. Olen tyytyväinen.
Ja sehän ei ole erityisen hyvä numero se "tyydyttävä". Se on on se "ihan kiva". Kolme tähteä. Kelpaa, maksan suoratoistoista tyytyväisenä ja saan rahoilleni riittävästi vastinetta.
Ai että pitäisi syventää mielipidettä? Sen jätän podcastiin, kunhan sen aika on. Sitä paitsi siihen mennessä saatan ehtiä katsomaan Witcherin loppuun ja Hawkeyen sekä Wheel of Timen viimeiset jaksot. Ja ehkä Doctor Who'n. Titansinkin kolmas kausi tuli. Ja hittolainen, Doom Patrol! Lost in Space!!
Onneksi se STD on siellä Paramountainin puolella, niin ei tarvitse siitä huolestua.
Comments