Joulukalenteri: Viides päivä

Posted by jukkahoo

Näin lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin blogata toisella kotimaisella. Men efter en stund, jag förståde att det var inte klok och fortsätte på mitt modersmål. 

Päivän juoma on sokerivettä eli Amalian Sockerdricka. 

Tämä on siis sokerilla maustettua hiilihappovettä, johon on lisätty hieman sitruunaa. Siinä missä joku Sprite tai 7-Up ovat aivan liian makeita sokerivesiä ja muutenkin aivan turhaa rahanhukkaa, tämä on aika kiva versio jostain noinkin yksinkertaisesta tuotteesta. En välttämättä ostaisi tätä enempää, mutta ihan kivasti se alas meni. Sari tykkäsi, jos kohta olisi toivonut hieman lisää sitrusta peliin. Mikä ettei. 

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin käväisin Tukholmassa parisen viikkoa sitten osallistumassa ensimmäiseen pandemian aikaiseen scifitapahtumaan, Fantastika 2020/2021. Sattumalta edellisin fandomtapahtumani oli myös naapurivaltakunnan puolella, nimittäinkin erinomaisen hauska yhdenpäivän (edellispäivän pubi-iltaa ei laskettane viralliseksi ohjelmaksi, koska sinne aiottu kirjanjulkistus siirtyi kustantajan/painon möhlittyä kirjojen paikalle saannin) pituinen Upsala SF-möte XVI viime vuoden tammikuussa. Tuossa Uppsalan tapahtumassa olin jopa järjestelijänä, kun taas tämän vuoden Sweconissa en ollut edes esiintyjänä. Olin alunperin tekemässä muutamaakin ohjelmanumeroa, mutta siirtymien ja yhden kunniavieraan peruuntumisen (Aliette de Bodard) vuoksi minulla ei yht'äkkiä ollut ensimmäistäkään esiintymistä.

Tosin minua pyydettiin kyllä ottamaan osaa perinteikkääseen Hugo-paneeliin ihan viimeisinä viikkoina ennen tapahtumaa, mutta olin jo hyvän aikaa aiemmin päättänyt olla armollinen itselleni ja jättää tänä vuonna ehdokkaat lukematta. (Jos oikein innostun, niin saatan kommentoida tätä aihetta joku toinen päivä. Sanotaanko, että pentukalabaliikkien jälkeen heilahdus toiseen suuntaan ei välttämättä ole ollut yksinomaan hyvä asia.) Ja sitten juuri ennen conia, minua pyydettiin Sweconin vuosittaiseen Con School -paneeliin, jossa sen vuoden järjestäjät päättävät aiheen tapahtumajärjestämisessä, joka heistä olisi mielenkiintoinen ja yhteistä hyvää hyödyntävä. Tänä vuonna puhe oli ohjelmantekemisestä, mutta jääväsin sitten itseni viime hetkellä, koska minusta jo nyt lauteilla olleet neljä asiantuntijaa oli oikein hyvä määrä ihmisiä puhumaan tästä aiheesta. Ja tällä lailla yleisöä oli siten enemmän kuin esiintyjiä. Kiva paneeli, jossa egoboota pukkasi, kun Britt-Louise antoi ymmärtää ottaneensa oppia minun moderointityylistäni. 

Vaan palataanpa perjantaihin, jolloin tein lähtöä. Olin pakannut matkaan koko lailla ihan pelkän välttämättömimmän, mutta onnistuin silti unohtamaan, että Sweconissa olisi hyvä olla oma kaulanauha, muuten voi joutua kuljeksimaan karvalankamallin kanssa tai - gäsp! - pitämään lainanarua. Tällä kertaa valitsin iloisen aniliinin sijaan Worldcon 75 -nauhan. Kiva coni sekin.

Seutula oli edelleen melkoinen rakennustyömaa (viikkoa myöhemmin se Terminaali 1 sitten tietenkin aukaistiin), joten kansainvälinen tunnelma tuli vastaan heti, kun kävelemään pääsi ihan useampiakin satoja metrejä. Muuten kaikki oli aika lailla juuri niin kuin olettaa sopii, taxfree-hinnat ovat ällistyttävän arvokkaita, ruoka on kallista ja koko lailla kaikki ovat maskeerattuja. Itse lentolaitteessa maskit sitten olivatkin aivan kaikilla. Jostain syystä koneesta poistuminen oli tehty "turvalliseksi" eli selkeästi ohjeistettuna matkustajat poistuivat rivi kerrallaan, turvavälejä noudattaen. Tätähän ei siis ollut koneeseen tultaessa, jolloin perinteinen ryysis oli ehkä hivenen hillitympää, mutta enpä ole pariin vuoteen läheisemmin ollutkaan ihmisten likellä. 

Suomen ja Ruotsin maskipolitiikan eroavaisuus tuli hyvin nopeasti esille, kun matka Ruotsin puolella eteni. Arlandassa maskeja vielä näkyi jonkin verran, koska ulkomaalaiset. Junassa meitä maskillisia oli kourallinen, kun taas Tukholmassa ei sitten juurikaan muita, tunnelbanassa olin tasan ainoa ja Saltsjöbanaania korvanneessa bussissa oli yksi toinen, vanhempi rouvashenkilö, jolla oli maski. Hotellihuoneeseen päästyäni olikin sitten edessä päätös: maskia vai ei? Mikä on suojan merkitys tässä skenaariossa? Jos en aivan väärin ole ymmärtänyt, maskin suoja on tässä tapauksessa jotain 30 prosentin luokkaa. Kaksi rokotetta, aktiivinen käsihygienia ja ihmisten turhan läheisyyden välttely ohjenuoranani, päätin rohjeta conipaikalla oleilun menevän ilman maskia. Sunnuntaina paluumatka lentokentälle menikin sitten taas maskillisena ja lopputulos oli, että ainakaan tällä kertaa ei ihmisten ilmoilla oleilu ilman kasvomaskia aiheuttanut seuraamuksia. 

Kuten olettaa saattaa, ensimmäinen tapaamani fani oli tietenkin englantilainen, Luke oli saapunut Tukholmaan edellisenä päivänä ja hänellä oli ehtinyt olla kohtuullisen kiihkeät tunnelmat, kun hän sai kuulla edellisenä viikonloppuna olleen Novaconin jäsenten koronasairastumisista. Testien jälkeen Luke saattoi hengähtää huojentuneena, mutta sanotaanko että mielenkiintoiseksi asian teki kuitenkin se, että Novaconin koronapolitiikka oli huomattavasti lähempänä suomalaista yleisötilaisuutta kuin Fantastikan. 

Itse perjantain muu elämöinti koostui tuttujen tapaamisista ja lievästi ohjelmaa seuraten. Kuten ennenkin, ruotsalainen coniväki on merkittävän kiinnostunut ohjelmasta, joten ns. hengaamiseen keskittyneitä tyyppejä oli aika hintsusti, jos kohta riittävästi. Ns, tavanomaiset epäillyt Ian Salesin, Belliksen ja John-Henri Holmbergin johdolla olivat vakaasti enemmän baarissa kuin salissa. Allekirjoittanut syyllistyi yhden ohjelmanumeron tarkastamiseen, kun kävin seuraamassa ikään kuin esiintyjänä Con School: Programming -paneelin. Ihan kiva pieni jutustelutuokio, josta eniten irti olisi varmasti saaneet kaikki ne tapahtumaa suunnittelevat uudemmat fanit, joita yleisössä oli ainakin pari tanskalaista. Saatoin laakaista pari puheenvuoroa itsekin.

Päivän agendaan kuului toki perinteikäs libanonilainen päivällinen, joka on jo nyt traditio. Ainakin jos Ian Salesilta kysytään ja kyllähän kolmas kerta peräkkäin on jo tradition. Dieselverkstadin vieressä oleva Libanesen oli tuttu jo edellisestä Fantastikasta ja kun oikein pilkkua vääntää ja kääntää, niin Westeråsin conpaikan ravintola edustaa libanonilaista ruokakulttuuria, valitettavasti jostain kumman syystä he olivat päättäneet valita viikonlopun ajaksi "kaiken maailman scifi-hörhöille" pizzaa ja burgereita. Paikan varsinainen ruokalista nosti veden kielelle, mutta sanotaanko että kyseisen viikonlopun tarjoamukset eivät niin tehneet. Joka tapauksessa, libanonilainen ravintola. 

Libanesenissa oli meitä ennen saapunut iso joukko iloisia ihmisiä, jotka olivat selvästikin tilanneet merkittävän määrän juotavaa ja syötävää, koska tarjoilijalta meni eräskin hetki ottaa meiltä mitään tilauksia. Ruoka ja juomat saapuivat kuitenkin pöytään varsin vikkelään sen jälkeen. Suosittelen, erityisesti ottamaan isommalle porukalle erilaisia annoksia ja jakamaan ruoan sulassa sovussa, kuni kunnon berberit. 

Ilta jatkui hyvässä seurassa conipaikan bistrossa, jossa juomapolitiikkani oli yksinkertainen: "En Till, tack!". Till on Ångbryggeriet (lue Carlsberg) panimon vaalea lager, joka on yllättävän hyvin juotavaa kaljaa. En nyt heti muista, koska viimeksi olen istunut valomerkkiin asti baarissa. Se oli joka tapauksessa hauskaa, vaikka tanskalaiset yrittivätkin suunnitella jotain conia samaan aikaan. Vaikutti tyttöjen jutulta. En usko suostuneeni mihinkään. 

Lauantai alkoi kohtuullisen kipakasti, kun aamiaispöydässä teimme Ninan ja Mirkan kanssa kohtalokkaan "virheen" ja pyysimme Marika Lövströmin pöytään. Tunnin pituinen kylmä kielikylpy paikalliseen murteeseen lievästi kohmeloisten aivojen ja karvan verran lyhyiden yöunien jälkeen oli... elvyttävä. Sitä tunsi kuunnelleensa ja puhuneensa. 

Jatkoin rauhallista elämää pyörimällä ympäri conipaikkaa, etsiytyen/päätyen satunnaisiin keskusteluihin, useimmiten ruotsiksi. Kiersin myyntipöydät, jotka olivat uusien kirjojen suhteen koko lailla ruotsin kieliset (ostin oheiset) ja käytettyjen kohdalla hieman hankalammin hankittavia, koska maksuvälineenä kävi ainoastaan paikallinen hassuraha ja heikäläisten kortinheilautus eli Swish, joka ei tietenkään sovi suomalaiseen kortistoon. Ehkä muutama isännätön kirja olisi voinut saada uuden kodin Casa Talista, etenkin kun hinnat olivat ns. suopeat 10 korunaa pokkarista ja 30 kovakantisesta. Siinä olisi Shimo vielä nyrjäyttänyt selkänsä reppunsa painosta. 

Went and saw the Hugo-panel, which was in Swedish since all participants were also. Nice chat, perhaps again, a longer slot and more preparation by both the moderator and panelists. By more I mean even more, since it was obvious that they had done their homework but maybe a chat or two beforehand would've still streamlined it all and made it more coherent. Now it was (as I suppose it eventually will always be, whoever is on the panel) a tad less fun than needed and a bit too repetitive. Fun comments, though.

Osaatteko muuten sanoa, miksi kirjoitin tuon edellisen kappaleen englanniksi? Itse en keksi, joten olkoon nyt noin.

Kun tässä oli vuosi kulunut ilman pidettyä Sweconia (Fantastika on ilmeisen virallisesti sekä vuoden 2020 että 2021 Swecon) niin sitä olettaisi, että 2022 olisi mahdollisesti kiinnostanut useampaakin hakijaryhmää, mutta niinhän siinä kävi, että kukaan ei ilmoittautunut hakuprosessiin, joten on mahdollista, että ensi vuonna ei Sweconia nähdä, vaan 2023 Uppsalassa pidettävä Swecon/Eurocon Konflikt tulee olemaan myös vuoden 2022 Sweconin tittelillä varustettu. Tähän jätettiin sellainen modausmahdollisuus, että jos kiinnostus herää, niin Carolinalla ja Tomaksella on Sweconin valtuutus antaa järjestävälle taholle kyseinen monikkeri. En vastustaisi vaikka uutta reissua Västeråsiin tai miksei Linköpingiin. Göteborgilaiset eivät halua tehdä isoja tapahtumia (hän sanoi tyrskähtäen suomalaisena), eikä etelä-Ruotsissa ole oikein riittävän kokoista fandom-ryhmää sellaista organisoimaan. Palkintojakin jaettiin, alvariinsahan noita.

Kunniavieraita eksyin kuuntelemaan pari kertaa ja Adrian Tchaikovsky on kyllä kelpo haastateltava ja Åka hyvä haastattelija. Kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen ja avartava haastis. Peadar Ó Guilín on myös aika mukavasti jutusteleva kaveri, eikä Eva Holmquistikaan sanattomaksi jää, vaikka pohjoismaisena hiljaisempi kuin kollegansa tässä mielessä onkin. Ohjelma vaikutti kiinnostavan kävijöitä, joten se lienee ollut omiaan. Itse olin varsin tyytyväinen siihen, mitä olin tullut hakemaan: ihmisten tapaamiseen ja kevyeen hengailuun. Mitä lääkäri oli määrännyt. 

Kokonaisuudessaan tämä ei ollut mikään mieltä mullistava tai kokemuksena kaikkien aikojen conien kärkipäähän päätyvä tapahtuma. En tosin usko, että olen koskaan puhunut viikonlopun aikana yhtä paljon ruotsia kuin nyt. Tai ostanut yhtä vähän kirjoja conista. Tai nähnyt yhtä vähän ohjelmaa (noh, todennäköisesti itse asiassa useammankin kerran vähemmän...). Oli kuitenkin enemmän kuin mukavaa jutella Tommyn ja Ianin kanssa kirjoista, Matsin kanssa maailmanconista (joka jostain syystä tuli esille muutamankin kerran viikonlopun aikana), Sanna Bon kanssa taitoluistelusta, Fian kanssa työstä, Rasmuksen kanssa Mustanaamiosta, Carolinan kanssa conin tekemisestä, Ninan kanssa ruotsalaisista, Mirkan kanssa lähes kaikesta aamiaisilla, Johanien kanssa kaikesta lopusta ja Luken kanssa vaan puhua ruotsia. Tack alla!

Kiitos taas kerran kaikille asianosaisille, jotka mahdollistivat tämän kaiken. Tätä lisää. Ja terveisiä Tammereelle!

Comments

[Ben]

Jag lyfter på hatten för tanken att skriva på svenska. Kör på nästa gång! Och tack för conrapporten.

[Jukka Halme]

Vi ska se, Ben. Vi ska se. Håll inte din andan!