1. Rakkautta, seksiä ja ruputteja

Posted by jukkahoo

Se on taasen joulukuu ja perinteisen joulukalenterin aika. Tänä vuonna ajattelin/mme keskittyä tv-sarjoihin, joita on tullut viime aikoina seurattua enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Pääpaino tullee olemaan tuoreimmissa tuotoksissa, mutta saattaapi joukkoon eksyä jotain vähemmän kuranttia, joka on mahdollisesti a) tullut katsotuksi ns. myöhässä tai b) koska kyseessä on maininnan arvoinen klassikko, josta tekee mieli sanoa sananen.

Sanoja saattaa tulla enemmän tai vähemmän ja mielipiteet saattavat olla yhtä lailla sinne tai tänne. Etenkin jos meillä molemmilla on aiheesta sanottavaa. Osasta tuli jo viime kalenterin kanssa sanottua erinäinen määrä merkkejä, joka näin vuotta myöhemmin tuli pienenä yllätyksenä. Jotenkin olin jo ehtinyt unhoittaa, että osa "juuri hetki sitten" näkemiäni sarjoja onkin niinkin vanhoja. Jopas. Ja koska elämme tätä aikaa:

Yleensä kalenterissa on tavattu juoda jonkinlaista sihijuomaa, eikä tämäkään vuosi tule tekemään poikkeusta. Viime vuonna meillä oli sattumalta erittäin kokonaisvaltainen teema, mutta tänä vuonna juomapolitiikka on satunnainen ja muodostuu todennäköisesti koko lailla siitä, mitä erilaisista sekatavarakaupoista ostoskoriin päätyy. Huisaa! 

Aloitamme todella mielenkiintoisella olusella: Kvarken The Forester. Kvarkenin panimo sijaitsee Raippaluodon Söderuddenin kylässä ja Forester on yksi heidän sesonkioluistaan, joita ei ainakaan tällä hetkellä näyttäisi löytyvän valikoimasta. Kyseessä on puolukka-vanilja stout ja maku on todella antoisa. Makeutta on, mutta myös happamuutta, stout ei ole erityisen übermaltainen, vaan kivan ryhdikäs ja kokonaisuus toimii. Ostin näitä Kvarkenin oluita kesällä muutaman eri version ja jokainen oli oikein maukas tapaus. Suositellaan!

Kun Love, Death + Robotsin ensimmäinen kausi saapui Netflixille, pidin näitä animaatio-lyhäreitä ihan hauskoina välipaloina, jos kohta monessa tarinassa mentiin satunnaisesti visuaalisuus edellä ja tarina jäi laahaamaan perässä. Mutta parhaimmillaan oltiin kivasti asian ytimessä, etenkin kun tyylilajit vaihtelivat todella realistisesta 3D-tietokoneanimaatiosta kohtuullisen perinteiseen.

Toinen kausi jäi sitten jostain syystä kokonaan huomioimatta (tätä sattuu usein, ehkä pitää avata tätä myöhemmin lisää), mutta kun kolmas ilmestyi palveluun, ajattelin ajan olevan kypsä käydä niin se kuin edeltäväkin kausi läpi. Ohessa lyhyet mietteet molemmista kausista.

- Automated Customer Service on taas John Scalzin pikkuhauskaa, melko groteskilla animaatiolla varustettua kodin automaation kauhuista kertovaa americanaa. Ei erityisen hauska.

- Ice on nätisti ja "taiteellisesti" (sanonko Aeon Flux -vaikutteita?) animoitu, mutta tarinaltaan, tuota, öh, ohut. Jääkenttien kutsu on nuorille vastustamaton.

- Pop Squad on Paulo Bacigalupin tekstiin perustuva Viidennen elementin aluksi mieleen tuova kertomus, joka muuttuu sitten taas tällaiseksi perussaarnaksi eliitin ylivallasta ikuisine elämineen ja prekariaatin ja muun roskasakin pitämisessä aisoissa. Todella eloisaa 3D-animaatiota, vaikka se tietty jäykkyys sieltä edelleen loistaa. 

- Snow in the Desert jatkaa edellisen pätkän animointityylillä, ollen kyllä vielä realistisemman oloinen. Välillä on kyllä vaikea uskoa, että kyseessä ei ole oikea näyttelijä. Neal Asherin teksti palkkionmetsästäjistä, jossa on hieman arveluttava lopetus. Pääosan äänenä Peter Franzen, torille!

- The Tall Grass on taas Joe Lansdalen lyhyt kauhupläjäys ruohoaavikolta. Yllättävän positiivinen loppu, mutta oliko tässä oikeasti robottia? Tai oikeastaan edes kuolemaa? Ja ei todellakaan seksiä! 

- All Through the House on Disneyn(!) joulujakso, jossa joulupukin oikea luonto nähdään. Ihan hauska.

- Life Hutch menee taas sellaiseen über-realistiseen animaatioon, että kysymykseksi jää: miksi? etenkin kun Harlan Ellisonin tekstiin perustuvassa pätkässä ei ole oikeastaan tarinaa, vaan irrallinen kohtaus. Näyttävä kuin perhana kuitenkin.

- The Drowned Giant taas on toisen kauden paras jakso, kaihoisa Gulliver-version rantautuneesta jättiläisruumiista. Hieman Ghibli-fiiliksiä tässä J. G. Ballardin novelliin pohjaavassa lyhärissä. 

Jotenkin tästä kaudesta jäi sellainen fiilis, että tekijät eivät tavoitelleet kuuta taivaalta ja ehkä se on ihan hyvä. Ensimmäisen kauden parhaat ovat minusta parempia, niissä oli hieman enemmän ajatusta ja tunnelmaa, mutta kyllähän näitä katsoo. Vähemmän seksiä kuin ekalla kaudella ja parissa se robotti-aspekti jäi ainakin minulle hämäräksi. Vaan kuinka pärjäsi kolmas kausi? 

- Three Robots: Exit Strategies on taas epistola Scalzin saarnastuolista eli kohtuullisen viihdyttävää tyhjänpäiväisyyttä kolmen robotin ihmiskunnan raunioista. Tuttua juttua.

- Bad Travelling on Neal Asher/David Fincher -yhteistyötä ja visuaalisesti onnistunut kauhu (saako sanoa Mythos?)-aiheinen merirosvo-pätkä. 

- The Very Pulse of the Machine menee sitten puoli vuosisataa taaksepäin iloiselle 70-luvun psykedeliaan kuvastonsa kanssa. Michael Swanwickin aikanaan Hugon voittanut novelli on kaunis ja pitkään aikaan ensimmäinen tarina, joka saa hieman elektrodeja kihelmöimään hypotalamuksessa. 

- Night of the Mini Dead on... sellainen höpsö miniatyyrimaailmanloppu. Hauska idea, ihan kiva toteutus. Lyhyin kauden pätkistä (7min).

- Kill Team Kill on kohtuullisen väkivaltainen ja verinen sekoilu sotilaista vuoristossa taistelemassa robo-karhua vastaan. "Honey badgers don't give a shit."

- Swarm adaptoi Bruce Sterlingin kertomusta ihmisen kontaktista vieraan sivilisaation kanssa. Parviäly ei ihmisälystä juurikaan perusta ja eipä sille ihan niin paljon syytä näyttäisi olevan. Vai onko? Komea 3D.

- Mason's Rats on jälleen kerran Neal Asheria ja jos mustaa huumoria ja väkivaltaa etsii, niin tässä sitä sitten on ja huolella. MELKO väkivaltainen. Pidin päättömän hullusta juonesta. 

- In Vaulted Halls Entombed on sitten se tämän kauden kohokohta. Australian modernin kauhukuninkaan, Alan Baxterin hatunnosto Lovecraftin kosmiselle kauhulle näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä. Elävää 3D-animointia, jylhää kuvastoa ja kauhistuttavaa hulluutta.

- Jibaro  on kiehtovan kaksinainen animaatio, jossa maisema on aivan järkyttävän luonnollisen näköinen, kun taas ihmishahmot ovat komeasti animoituja kaukaisen idän (Japanin, mutta myös muun Kaukaasian) legendojen kuvauksia. Hurja, komea kertomus, jonka tvisti on nerokas, loppukin OK. Toinen kauden parhaista.

Kokonaisuudessaan LD+R on ihan hauska kokoelma pieniä, yhdentekeviä tarinoita, joilla viihdyttää itseään ihan mukavasti. Mikään episodi ei ole erityisen pitkä, visuaalisesti kaikki ovat enemmän tai vähemmän näyttäviä, ja tekijöistä löytyy niin klassikko-tekstejä kuin tunnettuja näyttelijöitä ja ohjaajia. 

Comments

[Ben]

Meikäläinenkin on nautiskellut noita LDR-lyhäreitä, mutta minähän pidänkin animaatioista. Mitä Herra Hoolle on tapahtunut, kun muistelen sinun useammankin kerran lausahtaneen ettei lastensarjoja (=animaatioita) jaksa katsoa?

[jukkahoo]

Kutsutaan sitä vaikka roolisuoritukseksi. Saattaa olla, että ennen aattoa voi joku muukin lastensarja tulla mainituksi.