Posted by jukkahoo
Tänä päivänä tv-sarjatarjontaa on lähes luvattoman paljon. Erilaiset suoratoistopalvelut ovat räjäyttäneet markkinat työntämällä tarjolle tavaraa, joka ennen (lue: kun Minä olin nuori) oli lähinnä märkä uni. Jos ajatellaan vain scifi/fantasia-tarjontaa, tai edes supersankareista kertovia sarjoja, niin 70/80/90-lukujen lapset ovat tämän viihdetulvan kanssa koko lailla kuutamolla. Ja kun jotkut, katson tässä nyt erityisesti sinun suuntaasi Netflix, ovat nähneet myös aiheelliseksi asetella kattaukseen myös määrättömästi kaiken maailman kielialueiden genre-viihdettä, niin valinnanvara on jo lähes mahdotonta luokkaa.
Eikä tänne kaukaiseen pohjolaan edes saada kaikkea, mitä tehdään. Saati sitten niitä menneiden aikojen, jo lähes myyttisiä ulottuvuuksia väreileviä tuotantoja. Onneksi edes niin...
Joskus sarjasta, ja juomasta, jää vain paha maku suuhun. Niin kuin nyt esimerkiksi:
- Space Force, vaivaannuttava komediasarja avaruusjoukoista. Steve Carell ei ole koskaan ollut vähemmän hauska. Samaan syssyyn myös Avenue 5, joka on varmasti Hugh Laurien vähiten hauska tuotos.
- Inhumans tai Iron Fist, molemmat kehnoja, ensimmäinen ei ymmärtänyt, mikä tekee supersankareista katsottavia; ja jälkimmäinen ei ymmärtänyt, mistä päähenkilössä on kyse.
- Visitors, en ole ihan varma, saako ranskalaisille antaa komediaa tehtäväksi. Hieman sama ongelma japanilaisten kanssa. Tosin ranskalaiset osaavat tehdä erittäin hauskoja sarjakuvia, joten missä vika? Sillä eihän Asterixin nerous voi johtua vain kääntäjistä? Eihän?
- Gotham, mikä erityisesti surettaa, koska pidin ajatuksesta, näyttelijöistä ja ehkä suosikkini Batman-liitännäisistä sarjakuvista on Gotham Central (jonka kanssa tällä ei toki ole mitään tekemistä, vain ajatus poliisityöstä supersankarin kotikaupungissa, ehkä se on vain Greg Ruckan ja Ed Brubakerin nerous, joka tv-sarjasta uupuu?). Myös Batwoman, joka ei vain koskaan lähtenyt liikkeelle oikealla tavalla.
Sitten on näitä "pettymyksiä", jotka vain jäävät kesken. Yleensä siitä syystä, että kuvittelen aika hyvin tietäväni, mihin sarja on menossa, enkä halua/jaksa uhrata sille enempää aikaani, jonka olen ymmärtänyt olevan rajallinen. Kuten:
- Lucifer, joka on ihan hauska sarja, huomattavan erilainen kuin Gaimanin alkuperäinen luomus ja joka toimii selvästikin monille ihan tässäkin muodossa, mutta kolmannen/neljännen(?) jakson jälkeen luulen ymmärtäneeni, miten sarja etenee. Sain myös sivusta seurata, miten se sitten eteni ja olin koko lailla oikeilla jäljillä.
- Titans, tai oikeammin sen kolmas kausi. Pidin ensimmäisestä, sen tunnelmasta ja juonikuvioista, mutta toinen kausi oli pettymys ja kolmannen kanssa päädyimme erittäin pian yhteisymmärrykseen siitä, että polkumme lähtivät kulkemaan eri suuntiin.
- Legends of Tomorrow, joka oli sitten kuitenkin liikaa pastissia ja pölhöä supersankariasameoldsameoldia, vaikka Rory Tohtorina olikin hauska veto.
- Stargirl, jokin siinä aluksi tenhosi, mutta aika pian olimme taas YA-supersankarimaailmassa, jossa tapahtuu asioita, joita en draamaani kaipaa.
- Stranger Things ja Lost, joiden ensimmäisistä kausista pidin todella paljon eli bingasin ne parissa päivässä, mutta en koskaan palannut toisille (tai siitä eteenpäin) kausille. Sama iZombien ja 100:n kanssa.
- Ja sitten nämä, jotka useimpia ihmisiä ovat enemmän kuin viihdyttäneet, mutta joihin en kerta kaikkiaan saanut missään vaiheessa otetta, jotta jaksaisin katsoa enempää. Expanse ja Our Flag Means Death. Ehkä joskus. Ehkä.
Jotkut näistä keskeytyneistä ihmetyttävät minua, etenin kun mietin, mitä kaikkea olen sitten kuitenkin katsonut loppuun asti. Kuten Bosch, joka on viihdyttävä, mutta kyllähän minä tiedän, mitä siinä tapahtuu ja miten Titus Welliver taas machoilee ja kuuntelee Cochranea. Tai Taken, joka oli oikeasti ihan kammottavan huono, kuten alkuperäisen elokuvan molemmat jatko-osatkin. Ei ymmärrä, näin jälkikäteen siis.
Samaa pahaa makua suuhun tarjoilee BROTHERSin English Cider Marsh Mallow. Se onpi irlantilainen siideri. Joka maistuu suomelonilta, paitsi että samoin kuin aiempi vesimeloni-juoma, Warheadsin Sour Soda, tämäkään ei maistu vesimelonilta, mutta toisin kuin alkomaholiton kaverinsa, tämä maistuu itse asiassa aika epämiellyttävältä. Ihmeellinen sokerin maku yhdistettynä kummalliseen karvauteen. "Tuoksussa" saattaa olla aanunki vaahtokarkkia, mutta ei kyllä oikeasti. Välttäkää.
Comments