21. Outoja uusia maailmoita

Posted by jukkahoo

Eilen oli syntymäpäiväni ja siihen liittyi vähän, mutta mukavia menoja. Lahjoja tuli vähäisesti, mutta ne olivat sitäkin arvokkaampia, nimenomaan ajatuksensa takia. Saanko myös suositella Sarin tekemää punaviinikastinta? Se oli ja on erinomaista. 

Olen aikanani ollut kohtuullisen syntymäpäivä-ihminen, so. että pidin syntymäpäivänäni kalaaseja. Osittain siksi, että oli ajanjakso, jolloin en juurikaan juhlistanut mitään puhtaasti fiskaalisista syistä, mutta vieläkin enemmän siksi, että syntymäpäiväni on niin lähellä joulua. Meillä ei erityisemmin vietetty syntymäpäivääni kotona, mutta se muistettiin aina ja se oli hauska asia se. Arvostan.

Viimeisinä vuosina on juhliminen ollut vähäisempää. Jossain vaiheessa se vain jäi. 

Joka tapauksessa, tänään puhumme viimeisimmästä Star Trek -sarjasta. Tai siis toiseksi viimeisimmästä, koska Star Trek: Prodigy taitaa kuitenkin olla vielä uudempi kuin Star Trek: Strange New Worlds. Eipäs olekaan! Miksiköhän minä näin kuvittelin?

Joka tapauksessa!

(Prodigyn pilotin perusteella tulen katsomaan lisää, mutta kuinka paljon, jää nähtäväksi. En jaksanut Lower Decksiä montaakaan jaksoa.)

STSNW on tietenkin STD:n spin-off, joka kertoo Enterprisen komentaja Christopher Piken seikkailuista etsimässä outoja, uusia maailmoita, uusia sivilisaatioita, rohkelikkona kulkea sinne, missä ei kukaan ole aikaisemmin käynyt ja tavata siellä erinäinen määrä vanhoja tuttavia. Se on yllättävänkin vanhan Trekin kaltainen episodi kerrallaan etenevä, jossa tunnelma on koko lailla kuin alkuperäissarjassa. Huumoriin on sinne päin, henkilöiden toiminta ja puheetkin muistuttavat TOSia.

Ja minä pidin siitä, aina jaksoon "The Serene Squall" (seitsemäs jakso kymmenestä) asti, jossa mentiin jo sitten liian pitkälle pimeän puolelle. Seuraava jakso "The Elysian Kingdom" oli hyvin paljon samaa maata, mahdollisesti molemmat vielä enemmän vanhan sarjan mukaisia, mutta juuri sillä väärällä tavalla, josta en pitänyt alkuperäisessä sarjassakaan. Viimeiset kaksi ensimmäisen kauden jaksoa olivatkin sitten vielä vähemmän mieluisia, koska olin havaitsevinani jonkinlaista STD-tautia, saarnaamista kertomisen sijaan.

En todellakaan pidä Star Trek Discoverysta, en sen toisesta kaudesta, jossa Pike miehistöineen tulee meille tutuksi, enkä sitä seuraavista. En ole nähnyt viimeisintä kautta, mutta jos tai kun tämä mahdollistuu, katselen sen enemmän kuin todennäköisesti. Elinkautinen, oli kyse sitten Star Trekistä, Tähtien Sodasta, HIFK:sta, Doctor Whosta ja erinäisestä määrästä muita asioita. Arvostan STD:n pyrkimystä tehdä tiettyjä asioita uudella tavalla ja kertoa tarinoita, joita ei ole aikaisemmin kerrottu tai muuten vain vähätelty. Kaikki kuitenkin jää maailmantuskan, typerän käsikirjoittamisen ja moraalisaarnaamisen alle, ja se, joka esimerkiksi alkuperäisessä sarjassa oli tavallaan viehkoa, päähenkilöidemme suhteettoman ansiokas kyky selvitä ongelmista ylivertaisen nokkeluutensa tai tahdonvoimansa avulla, menee nyt jo hieman ylimaalliseksi marysueiluksi. 

Joka vaivaa siis myös STSNW:ia. Kapteeni Pike on samaan aikaan hauska ja fiksu komentaja, ilmeisen loistava kokki, mutta hänellä on musta kohta tulevan kohtalonsa "tietämisessä". Sen esittäminen ei vakuuta, ja menee jo ihan typeräksi viimeisessä jaksossa. Pidän erittäin paljon Numero Yhdestä ja turvallisuuspäällikkö La'An Noonien-Singhistä, joilla molemmilla on salaisuutensa, joka yhdistää heitä ja samalla eristää muista miehistöstä. Mutta sitten on melkeinpä koko muu olennainen miehistö: lääkäri M'Benga, jonka salaisuus on traaginen, mutta ratkaisu taas cop-out; ruorihenkilö Ortegas, josta ei saada oikein mitään irti, paitsi että jokainen katsoja "tietää", että hän tykkää tytöistä; konemestari Hemmer, joka on itse asiassa varsin hyvä, kunnes on sarjaan tarvitaan draamaa ja on "HEMMER-TIME!"; Spock, joka oli vähemmän oivallinen STD:ssä ja on myös tässä yhtä lintu vedessä kuin kala Kuussa; Uhura, joka tekee ensimmäisessä sarjan jaksossa enemmän kaikkea kuin myöhemmissä inkarnaatioissaan yhteensä ja josta kasvaa sarjan aikana oikea Hahmo, jota on hyvin vaikea nähdä samana henkilönä kuin alkuperäisessä sarjassa; sama ongelma vaivaa myös hoitaja Chapelia, joka on nokkela, hauska, toimiva ja jonka shippaaminen Spockille on kyllä vaivaannuttavinta ikinä. 

Sen sijaan T'Pring on mainio, mutta varsinainen shostopper on kuitenkin sen seiska-jakson pääpahis, kapteeni Angel. Jos olette katsoneet, tiedätte, jos ette, tulette näkemään. Isompi kuin Seppo Kääriäisen joulukinkku. "It's HAM-mer TIME!"

Pidin ja sitten enää pitänyt niin paljon. Tosin en olisi ollut tätä missään vaiheessa erityisen merkittävästi juhlistamaan riemuvoittona tai parhaana Trekkinä. Strange New Worlds on ihan hauska ja viihdyttävä nostalgia-pläjäyksen omainen Star Trek -sarja, jonka soisi toisella kaudella ottavan hieman enemmän tuntumaa siihen nähdyn kauden alkupuoleen ja jättävän minkään ISOMMAN juonikuvion muiden sarjojen vaivaksi. Angelin saatte tuoda takaisin (ja varmasti tuovatkin)! 

Juomana klassikko eli IRN BRU! Tätä oli kaapissa säilötty jonkin aika ja kun Ian Sales löysi niitä lähi-ICAstaan, niin pitihän tämä tälle päivälle ottaa juomaksi. 

Ja valitettavasti samat sanat kuin Ianilla, tämä on pilattu makeutusaineella. Jos tässä on aikaisemminkin sitä ollut, niin joko vähemmän tai sitten reseptiin on tehty join muu korjaus, mutta kyllä se ruosteen tunne uupui ja tilalla oli keinotekoisen makeuden ikävä sivumaku. Se pitää peittää paremmin. Paljon paremmin. 

Ai niin, tähän liittyy myös muutama Short Trek lyhäri, joissa esiintyy mm. Pike, Spock, No1 jne. Ihan hauskoja, tosin se tribble-jakso olisi voinut olla reippaammin ylivedetty.