Posted by jukkahoo
Kun Aotearoan (so. uusiseelantilaisen) spekulatiivisen fiktion historia tullaan joskus kirjoittamaan, sen olennaisimmat osat liittyvät elokuviin Quiet Earth ja Black Sheep sekä kaikkeen mitä Peter Jackson teki; tv-sarjoihin The Tribe ja Almighty Johnsons; sekä pariin kirjailijaan, joista olennaisimmat lienevät... Philip Mann; ja tietenkin Taika Waititiin.
Waititiin liitetään usein hyvästä syystä niin Rhys Darby kuin Jemaine Clement, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä enemmänkin. kuten Flight of the Conchords, What We Do in the Shadows ja Our Flag Means Death. Hän vaikuttaisi omaavan jonkun tunnin vuorokaudessa enemmän kuin niitä fysiikan laien mukaan on, koska hänen tuotantonsa parina viime vuonna on ollut varsin huomattava. Tämän lisäksi pariin seuraavaan vuoteen luvassa pitäisi olla niin Airan näytelty versio, What We Do In the Shadowsin jatko-osa We're Wolves*, uusi Flash Gordon ja Jodorowskyn Incal, sekä iso kasa eri tv-sarjoja (ml. Jali ja suklaatehdas).
Mutta palataan siihen What We Do in the Shadowsiin. Se on nerokas erinäisiä seiniä rikkova kertomus suburbaaneista vampyyreitä Wellingtonissa, joiden elämää (öh, elävää kuolemaa?) seuraa dokumenttia tekevä kameraryhmä. Samaan aikaan vaivaantuneisuudesta, tyhmistä vitseistä ja vampyyrien stereotypioita rikkovista kohtauksista huumorinsa ammentava mokumentti on sitä hiljaista huumoria, joka ei välttämättä aiheuta valtavia naurukohtauksia vaan pitää katsojan jatkuvassa hyväntuulisuuden, ihmetyksen ja onnellisuuden olotilassa.
Koska kyseessä oli neronleimaus, sillä päätettiin rahastaa ja tehdä tv-sarja. Tai siis, kaksi tv-sarjaa. Ensiksi tuli Wellington Paranormal, joka seuraa kahden, sanotaanko jonkin verran omintakeisen poliisikonstaapelin eloa hirviöitä vilisevässä Wellingtonissa. Konstaapelit Minogue ja O'Leary kohtaavat puolen tunnin jaksoissa niin alieneita kuin demoneja, vampyyreitä (kuten mokumentissa) ja ihmissusia, sekä kaikenkarvaisia ja oloisia muita roikaleita.
Vitsi on koko lailla sama, mutta sarjalla on kadehdittava kyky löytää peruspremissistään uusia kierroksia sitä mukaa, kun tilanteet käyvät jo ihan kiertoradalla. Kaksikon esihenkilö, kersantti Ruawai Maaka, tuo sarjaan ilahduttavan vastakkaisen näkökulman perinteisestä poliisijohtajasta, hän kun uskoo aika lailla kaikkeen syylliseksi jotain yliluonnollista. Ja on siis tietenkin aina oikeassa.
Neljä kautta tätä olisi jo itsessään aikamoinen läjä toisteista komiikkaa, mutta varsinaisten kausien lisäksi Wellington Paranormalin avulla on aotearoalaisia opastettu COVIDin suhteen sekä poliisin rekrytointikampanjassa että näiden kansallisessa turvallisuuskampanjassa. Vaikka suosittelisin olemaan katsomatta sarjaa ihan yhteen menoon, se kestää bingaamista yllättävän pitkiä pätkiä.
Kuten myös varsinaisen elokuvan oloinen saman niminen tv-sarja What We Do in the Shadows. Tapahtumapaikka tosin on siirtynyt Long Islandille, New Yorkiin, vampyyrit ovat vaihtuneet (kuten esittäjätkin), mutta muuten ollaan aika lailla samoilla linjoilla ja maailmassa. Sarja ehtii kausiensa mittaan laajentamaan tätä ympäristöä melkoisesti, tuomalla vampyyrien maailmankonsiilin ja erilaiset vampyyrit kiinteämmin osaksi kaikkea.
Siinä missä mokumentti lähestyi huumoria tekemättä itsestään erityistä numeroa, on sarja huomattavasti perinteisemmän komedian oloisempi, vaikka edelleen varsin kummainen. Päähenkilöt ovat nerokkaita, erityisesti Nandor the Relentless, joka hubristisessa paatoksessaan on riemukas henkilöhahmo. Guillermo de la Cruzin familiaari asettaa vampyyrit omaan lokeroonsa, niin ihmisyydellään (ja kaipuullaan tulla vampyyriksi), mutta myös siitä syystä, että hän on suoraan alenevassa polvessa Van Helsingin jälkeläinen. Mutta vaikka itse ehkä lumoudun eniten Nandorista, niin kyllä sekä Laszlo, Nadja että Colin Robinson ovat niin erinomaisia hahmoja kuin heidän näyttelijänsä luovia neroja.
Sarjaa on nyt tullut neljä kautta ja sillä on sopimus kahdesta seuraavastakin. Ehkä itselleni viimeisin kausi ei ollut enää samaa villiä ilotulitusta ja neroutta kuin kolme edellistä, vaikka se edelleen on hauskempi kuin 95% siitä, mitä komediaksi näinä päivinä kutsutaan. Viidennelle kaudelle sopisi suorittaa kohtuullisen isohko remontti, jotta sarjan tenho ja tuoreus säilyisivät. En tosin löisi moisen muutoksen puolesta vetoa. Sarjassa on myös esiintynyt vuosien aikana jokunen kohtuullisen iso tähti ja mielenkiintoinen vieras, aina Dave Bautistasta Tilda Swintoniin, Wesley Snipesista Mark Hamilliin ja Scott Bakulaan.
Lienee sanomattakin selvää, että suosittelen näitä molempia sarjoja ankarasti, löytyvät HBO:lta (niin kauan kuin sieltä ylipäänsä vielä jotain löytyy...). Suosittelen myös The Almighty Johnsonsia, mutta sen käsiin saaminen onkin sitten suoratoistopalveluiden ulkopuolista hommaa, tallenteita voi ostaa ns. hyvään hintaan interwebseistä. Sarjan perusidea on yksinkertainen, vanhat skandinaavisten saagojen jumalat ovat löytäneet uuden kodin Aotearoalta ja kun aika on, heidän voimansa heräävät eloon. Draamaa aikaansaavat tietenkin miesjumaluuksia vastaan taistelevat naisjumalat, ja tietenkin Loki, sekä mukaan myöhemmässä vaiheessa ilmaantuvat paikalliset maori-jumaluudet. Hauska, hieman kotikutoisempi fantasiasarja, jonka näyttelijäkaarti koostuu enimmäkseen Aotearoan ulkopuolisille katsojille tuntemattomista kasvoista, mitä nyt runouden ja kaunopuheisuuden jumala Bragia esittää Hobitti-elokuvista tuttu kääpiö Fili (Dean O'Gorman).
- Kyseessä on ilmeisimminkin sisäpiirin vitsi, elokuvaa on "tehty" jo toistakymmentä vuotta, mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi eli lähinnä kyse on kaverusten sisäpiirin vitsistä, jolla pidetään yllä fanipoikien unelmaa. Tai sitten sen ensi-ilta on ensi vuonna.
Comments