Posted by jukkahoo
En ole koskaan jaksanut katsoa Peaky Blindersia. Olen jotenkin kyllästynyt mafia/rikos-juttuihin, joissa näkökulma on rikollisten, en "päässyt" myöskään sisälle Sopranoksiin, eikä Breaking Bad tai Better Call Saul innostaneet minua seuraamaan näitä palkittuja sarjoja.
Siksi en varsinaisesti ollut mitenkään otettu siitä, että Peaky Blindersin luoja Steven Knightin uutta sarjaa S.A.S. Rogue Heroesia mainostettiin herran aiemman menestyssarjan kustannuksella, mutta trailerin nähtyäni olin aika myyty. Ei siksi, että Rogue Heroes olisi vaikuttanut mitenkään ainutlaatuiselta tai älyllisesti mielikuvitukselliselta, trailerin perusteella vaikutti siltä että tässä olisi todella testosteronia sykkivä, huumorilla maustettu kuvaus toisen maailmansodan aavikkotaisteluista. Ikään kuin jonkinlainen Band of Bro's.
Ja kyllähän tämä aika lailla sitä sitten onkin. Ei millään tavalla Band of Brothersin historiallisesti yksityiskohtainen ja uskollinen tarinan henkilöhahmojen kertomuksille ja haastatteluille, ja juuri niin puhtoinen kuin mikään voi olla kun se on amerikkalaisten tekemänä tarina amerikkalaista sankareista. Rogue Heroes on Guy Ritchie -henkinen rankat kaverit käyvät sotaa -kertomus. Se kertoo Special Air Servicen perustamistarinan, joka on kuin suoraan jostain pulpahtavasta Tosi Miesten sotapokkarista, mutta on kuta kuinkin kohtauksesta toiseen historiallisesti akkuraatti.
Se pohjaa Ben McIntyren kirjoittamaan saman nimiseen kirjaan ja kertoo S.A.S.:n alkuhistorian, sen ensimmäisistä kuukausista ja vuosista, jolloin osasto perustettiin; ensin valheena, sitten epävirallisena joukkoyksikkönä ja lopulta itsenäisenä osastona. Nuo ensimmäiset vuodet ovat aika lailla uskomattomia ja erilaiset todellisen historian muokkauksetkin ovat lähinnä tarinaa virtaviivaistavia, sillä kaikki sotatoimet ovat todellisia. Kuten sarjan tagline kuuluu: “Based on a true story, the events depicted which seem most unbelievable… are mostly true”. Tästä kaikesta syntyy vauhdikas, viihdyttävä ja toiminnantäyteinen kuuden noin tunnin jakson kattava kokonaisuus, joka jättää nälän (janon?) nähdä tätä lisää.
Joukko-osaston perustajat Stirling, Lewes ja Mayne keräsivät kokoon sääntöjä rikkovia sotilaita, kirjoittamaan säännöt uusiksi. Hieman samalla tavalla Knight ja muu työryhmä sekoittaa historiaa, totta ja tarua, anakronismeja, AC/DC:n (ja Stranglersin, Motörheadin jne) musiikkia enemmän kuin laki sallii. Joku on sanonut, että Rogue Heroes on kuin yhdistäisi "Tarantinon Inglorious Bastardsin Hellerin Mitäs me sotasankarien kanssa". En välttämättä sanoisi ihan noin, mutta se on aika hyvä elevator pitch sarjalle.
Jonkinlainen päähenkilö luutnantti David Stirling on Sex Educationista tuttu Connor Swindells, jonka toiminta mahdollistaa joukko-osaston muodostamisen. Kenraali-isänsä varjossa oleva nuori, alkoholisoitunut ja melko hankala upseeri, jolle säännöt olivat jonkinlainen ohjeistus enemmän kuin noudatettava asia. S.A.S.:n varsinainen organisoija oli luutnantti Lewes, jonka esittäjä Alfie Allen on tuttu GoT:sta ja huolehtii traagisen henkilöhahmonsa roolin kunnialla, mutta sarjan varsinainen kruununkorkki on kyllä Jack O'Connellin räjähdysherkkä Paddy Mayne. Yleensä luotettava, mutta aina ärsyttävä Dominic West on aivan mahtava brittien vakoojakunkkuna ja hieman pakollinen naishahmo on sitten sitä vaihtoehtoista historiaa, mutta Sofia Boutella on kyllä mainio Ranskan tiedustelupalvelun johtajana ja Stirlingin lemmen kohteena.
Tarinan edetessä siihen tulee lisää pieniä roolituksia, jotka eivät nouse merkittäviksi, mutta tuovat kokonaisuuteen lihaa luiden päälle. Pääosassa ovat kuitenkin S.A.S.:n tekemät iskut Saksan ja Italian tukikohtiin Pohjois-Afrikassa ja Välimerellä. Saksalaiset jäävät täysin statisteiksi (mitä nyt pari muukalaislegioonalaista) ja heidän osansa on olla lähinnä Vihollinen, jota tulee tappaa. Tästä huolimatta käsikirjoittajat saavat akselivaltojen edustajista esiin aihioita, jotka mahdollistavat S.A.S.:n sotilaiden inhimillistäminen, kaiken sen uhon ja pullistelevan miesenergian alta.
Tämä on yllättävän hyvä sotasarja, jotain sellaista jota ehkä David Gemmell olisi kirjoittanut, jos hänelle olisi annettu aikaa kirjoittaa enemmän ja häntä olisi kiinnostanut toinen maailmansota. Tai sitten hän olisi siirtänyt kertomuksen Drenaihin ja meillä olisi käsissämme fantasiaskirjallisuuden klassiko. Aijai.
Comments