4. Epätäydelliset

Posted by jukkahoo

The Imperfects muistuttaa monelta osin sellaisia sarjoja kuten Umbrella Academy, The Boys ja vaikka Doom Patrol, mutta toisin kuin edellä mainitut, se ei perustu sarjakuvaan, vaan on ihan itsenäinen teoksensa. Itse asiassa vielä parempi yhtymäkohta voisi olla Daybreak, Diablero tai October Faction, jotka ovat kaikki vähemmän hiottuja ja samalla vähemmän tunnettuja sarjoja kuin ensi mainitut verrokit. Nuoria päähenkilöitä, huumoria toiminnan ohessa, outouksia ja tietenkin rakkautta sen monissa eri muodoissa.

Kolme nuorta päähenkilöä, rokkari Tilda, kiltti tyttö Abbi ja sarjakuvataiteilija Juan ovat osallistuneet geenitutkimukseen ja kas, koe on mennyt kohtuullisen kovaa kaseikkoon, sillä Tildalla on vaikeuksia yliluonnollisen hyvän kuulon kanssa, kukaan ei voi vastustaa Abbia ja Juanilla on hieman ongelmia karvankasvun kanssa. Pian käykin ilmi, että kokeen seurauksena Tilda on banshee, Abbi succubus ja Juan suloinen chupacabra, ja tämä aiheuttaa enemmän kuin ongelmia.

Jollainen on heitä hoitanut tiedemies, tohtori Alex Sarkov (aivan loistava Rhys Nicholson), joka on kadonnut. Kolmikko ryhtyy etsimään Sarkovia, apunaan enigmaattinen, mutta avulias tohtori Sydney Burke (mainio Italia Ricci). Vähemmän yllättäen kuvioihin sekaantuu myös hieman Orion pharmaa isompi lääketieteen multikorporaatio Flux, joka on erityisen kiinnostunut mutaatioista ja niiden rahallisesta hyödyntämisestä. 

Kuten näinä päivinä on tapana, The Imperfects on välillä aivan hämmästyttävän väkivaltainen ja graafinen läträtessään verellä ja erilaisilla sisäelimillä. 70- ja 80 -lukujen exploitaatioelokuvien kasvattina tällainen on hämmentävää, entisaikaan nämä sentään jätettiin "kelpoisien vhs-kopioiden" ja arveluttavien divarien asiointien varaan, nyt tätä huomattavasti realistisempaa sekä antoisasti kuvattua materiaalia tulee tuutin täydeltä. Välillä sitä vaan ihmettelee.

The Imperfects on ilahduttavan kieli poskessa tehty, nuorillekin sovelias, kauhurymistely, jossa hyvät näyttelijät, kelpo dialogi ja onnistuneet juonenkäänteet saavat katselijan pysymään kiinnostuneena aina loppuun saakka. Henkilöhahmojen eri aspektit (joka ei jää kolmeen päähenkilöön) ovat kiinnostavia ja saavat katsojan välittämään heistä, useampikin "pahis" mukaan lukien. Tätä olisi kyllä katsonut enemmänkin, etenkin kun lopussa katsojalle annetaan aika monta "jatkuu seuraavalla kaudella" -kohtausta. Oikeinkin hyvä sarja.

Ja tänään juomana on sitten Olvin Sour Raspberry virvoitusjuoma. Olen tätä jo jonkin aikaa kaupoissa käydessäni ihmetellyt, joten nyt kalenterijuomia etsiessäni totesin ajan olevan kypsä. Ja onhan tämä: hapan ja hyvin vadelmainen. Oletettavastikin enemmän vadelmainen kuin mikään hapanolut voisi olla, koska tästä uupuvat ne humalat ja maltaat, jotka väistämättä muuntavat makua toiseen suuntaan. Jahans, happamuus tulee etiketin mukaan väkiviinaetikasta. Nyt kun sen luen, niin kyllähän sen maistaa. 

Sanotaanko nyt näin, että ihan kiva kokeilu, mutta ensi kerralla hapanta maistetaan humalan kera, kuten Odin sen on tarkoittanut. Etikkaa sitten pikkelsiin tai maltaiden kanssa ranskalaisille.