11. Nukkumatti

Posted by jukkahoo

Sandman on yksi kaikkien aikojen hienoimmista sarjakuvakokonaisuuksista. Neil Gaimanin paras tuotos, joka parhaimmillaan on jotain ylittämättömän komeaa kerrontaa. Ja jonka visuaalinen puoli aivan liian usein onnistui olemaan, sanotaanko kauniisti, kohtuullisen keskinkertaista. Jotkut yksittäiset tarinat ovat toki häikäisevän upeasti kuvitettuja, mutta liian usein se taide jää kauaksi tarinankerronnan tasosta.

Niinpä uusi visualisointi on eittämättä ollut niin munin kuin monen muunkin toivelistalla jo pitkään. On vaikea uskoa, että kukaan oikeasti olisi halunnut rajoittaa Sandmania elokuvaksi, mutta suoratoistopalveluiden otettua maailman haltuunsa, kaukainen haavekuva upeasta adaptaatiosta muuttui todeksi.

Ja onhan tämä upean näköinen monellakin tapaa. Tarinat ovat tuttuja ja kerrottu jotakuinkin niin "uskollisesti" kuin voi olettaa. Henkilöhahmoihin tehdyt muutokset ovat mielestäni ihan asiallisia ja viitseliäisyys kertoa asiat rauhallisesti, ikään kuin lehti kerrallaan, on kiitettävä ratkaisu. 

Alun tietty petaaminen toimi minulle, vaikka se monia hitaudellaan häiritsikin. Kun päästiin vauhtiin, jaksot olivat kerta toisensa jälkeen loistavia. Se joka ei "The Sound of Her Wings" -jaksoa katsoessa ymmärrä olevansa jonkin perusproosaa korkeamman tuotannon lähettyvillä, ei tarvinne tosi-tv:tä enempää viihdettä elämäänsä. Eikä kauden loppujaksoissa ole kritiikille liikaa sijaa. Bonusjaksotkin osuvat kohteeseensa, vaikka kissat ovatkin möllejä. "Calliope" iskee taas kuin aikanaan sarjakuvassa. 

Näyttelijät ovat järjestään onnistuneita valintoja. Tom Sturridgen soisi ottavan vähän painetta pois ääntämisestään, jotta se ei olisi niin jäykkää, kun siihen ei ole tarvetta. Draaman sitä vaatiessa, uhkaava Sandman on sitä todellakin. Boyd Holbrookin Corinthian on nerokas, Vivienne Acheampong todella onnistunut Lucienne ja Kirby Howell-Baptiste aivan älyttömän hyvä versio Kuolemasta. Toivon mukaan toisella kaudella saamme myös hieman enemmän irti Gwendoline Christien Luciferista ja erityisesti lisää perheenjäseniä. Kiitos. 

Ja onhan tämä sarja ihan hemmetin kaunis. Kaunis tarkoittaa tässä nyt kaikkea kuvallista, joka ei aina tietenkään mahdu normaalin "kauniin" merkityksen sisälle, mutta rujoimmillaankin (katson nyt sinua, viides jakso) Sandman näyttää vaikuttavalta. Joillain hifistelijöillä on omat aatoksensa kaiken maailman renderöinneistä. Olen päättänyt, että en jaksa olla pikkuasioista liian ahdistunut. Annan alitajunnan korjata puutteet ja vain nauttia kokemuksesta. Lisää!

Warheadsin Sour! Black Cherry Soda tekee toisen esiintymisensä seuraavassa Tähtivaeltaja-podcastissa, mutta tässä se pääsee varsinaista ensiesiintymistään aiemmin maailmalle. Kyseessä on siis hapan kirsikka, tuo maitotuotteista vähemmän tunnettu. Se on varsin hapan, happamampi kuin jokunen päivä sitten nautittu vesimelonius. Tämä on myös jännästi säilötyn kirsikan makuinen, enemmän kuin minkään muotoisen tuoreen kirsikan. Sellaisen sokeriliemeen säilötyn, joita lapsuuden kakuista otettiin pois, koska maku ei ollut mieluisa. Suutuntumakin oli outo, hieman marmelaatimainen. 

Mutta tämä juoma on ihan kiva. Hapan ja kirpeä.