Eating Muffins in an Agitated Manner

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas 2023

Posted by jukkahoo

Älä tuomitse kirjaa kannen perusteella. Näin sanottiin.

Vaan mikä on se peruste, jolla valitsemme lukemista? Onko se kirjailija, kuulopuhe, luettu/kuunneltu arvostelu, kiva kansikuva vai tekstinpätkä, joka vie mukanaan? Ehkä kaikkia näistä, jokaisella meistä on oma tapamme ja tyylimme lukea ja valita lukemisemme.

Tähän olisi kiva laittaa muutama mukava kansikuva, jotka ovat saaneet allekirjoittaneen tarttumaan kirjaan vakavalla lukutarkoituksella, mutta jostain syystä Typepadissa on vika, joka ei suo kuvallisen materiaalin liittämistä postaukseen. Enemmän kuin tylsää, ehkä aiheellista siirtää koko blogi pois täältä. Mitenhän moinen siirtäminen onnistuisi? 

 

Joulukuun kahdeskymmenestoinen 2023

Posted by jukkahoo

Mikä mahtaa olla sellainen arvostettu ja yleisesti erinomaisen laadukkaaksi nähty teos, joka voisi Tähtivaeltajapodcastin erehtymättömien juontajien mielestä olla yliarvostettu kirja? Aleksi nostaa esille China Miévillen Toiset (The City & the City), joka ei ole oma suosikkini herran tuotannosta, mutta hieno kirja joka tapauksessa. 

Itse tuon framille George Orwellin Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four), joka ei klassikkostatuksestaan ja maineestaan huolimatta ole koskaan ollut niitä allekirjoittaneen elämän merkkiteoksia. 

Ja sitten ihmettelen, miksi en ole erityinen dystopia-fani. Saanko jonkinlaisen jumalaisen johdatuksen, kun alan epäillä, että ehkä tässä on syy sille, miksi tuo lajityypille niin olennainen ja hyvin suosittu tapa kertoa asioita, ei ns. maistu pirtaan. Tästäkö se johtuu ja juontaa? Liekö isomman psykoanalyysin paikka?

Joulukuun kahdeskymmenes 2023

Posted by jukkahoo

56. Ihan kohtuullinen määre, johon pääsemiseen on toki tarvittu hieman modernin lääketieteen ihmeitä ja jonkinlaista itsesäilytysvaistoa. 

Sen kunniaksi ostin itselleni taas kirjoja, koska tykkään tehdä niin ja Sarikaan ei liikoja aiheesta esitä kritiikkiä. Tämän kertaisen paketin sisältö koostui seuraavista kirjoista.

Peace

Eräskin australialainen kamu on kehunut Garry Disher -nimistä sanantaitajaa, joten kun kerran aina satunnaisesti rikoksen polulle eksyn, niin päätin koettaa, josko Outbackin tuppukylään karkotetun poliisin kertomuksessa olisi sitä jotain. Ilmeisestikin tunnelma, sanankäyttö ja jonkinlainen olennaisen australialainen mielenmaisema vetoaisi. 

The Death of Sir Martin Malprelate

Adam Roberts nyt vain on yksi mielenkiintoisimmista kirjailijoista, joiden teoksiin tartun yhä uudelleen ja uudelleen, joten hänen viimeisin on taas näitä pakkohankintoja. Ja onhan tuo viktoriaaninen aikakausi, erityisesti sen alkupuoli, sen verran kauhunsekaista fantasiaa, että. 

Saevus Corax Captures the Castle

"Se" itsestään selvä pakkohankinta on kuitenkin K. J. Parker, josta on tullut minulle David Gemmellin ja Chinan Miévillen seuraaja kirjailijana, jonka jokainen uusi teos hankitaan heti, eikä jäädä miettimään. Trilogiasta on tosiaan kyse ja kolmaskin osa on nyt ilmestynyt ja tilattu, joten eiköhän tässä alkuvuodesta aloiteta tutustuminen Saevuksen hieman arveluttavaan elinkeinoon - nimittäin kuolleiden sotilaiden ja taistelukenttien tyhjentämiseen kaikesta arvokaasta ja ehkä vähän vähemmänkin arvokkaasta. 

Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

Tuo eteläisen naapurivaltiomme SF-maisteri Indrek Hargla näyttäisi kirjailevan näitä mainioita keskiaikaan ja näille maille sijoittuvia mysteereitä aika hyvällä tahdilla. Elokuviakin näyttäisi tulleen, mistähän niitä pääsisi näkemään? 

Secret Teachings of a Comic Book Master: the Art of Alfredo Alcala

Joskus vain täytyy ihailla kuvataidettakin. Yllättävän paljon tekstiä, osa jopa varsin mielenkiintoista, vaikka kokonaisuus ei nyt ihan niin innoittava ollutkaan. 

Joulukuun yhdeksästoista 2023

Posted by jukkahoo

Tänään ollaankin sitten joululahjaideoiden parissa kevyellä otteella. 

Joululahjaksi suosittelemme aina yhtä hauskaa sarjakuva-antologiajulkaisua Kylmä Metalli, jota Porin suunnasta toimitellaan ja tehdään. Aleksi nostaa jälleen kerran esille suosikkinsa Mark Lawrencen kirjan The Book that Wouldn't Burn, joka on kuulemma jotain aivan uutta ja erilaista kuin Kuningas Grimdarkin muu tuotanto. 

Itse suosittelen kaikille Helsingin Science Fiction seuran jäsenyyttä ja aina yhtä jännää Tähtivaeltaja-lehteä! Niin ja tämän podcastin kuuntelemista, sehän on jopa ilmaista! Nostetaan vielä erikseen Snorri Kristjanssonin The Hidden Legion, joka kertoo niistä 17.legioonan sotilaista, jotka selvisivät Teutoburgin taistelusta ja muodostavat Legio Occultisin, salaperäisen yksikön, jota Vestan neitsyitten Mater Populi johtaa taistelussa Pimeyden ja muiden ikävien tasojen hirviöitä vastaan. 

Snorrilta on aikaisemmin ilmestynyt (fantasia)trilogia viikingeistä. Swords of Good Men on Valhalla Sagan ensimmäinen osa ja antaa hyvän kuvan siitä, millainen kirjoittaja Snorri on. Kuten Mark Lawrence arvostelussaan sanoo: "en oikein osaa sanoa, onko tämä hyvä kirja vai ei, ja miksi, mutta jotain selittämätöntä tässä on, joka saa minut pitämään siitä". Aika villi tapa vaihtaa kertojaääntä kesken kappaletta, jopa vähemmän kaoottisessa kohtauksissakin. Taistelun tiimellys ei ole koskaan ollut näin "aitoa". 

Snorri vaihtoi sitten hieman astetta vielä vähemmän fantastiseen, Kin, ensimmäinen Helga Finnsdottirin tarina, kuvaa yksinäisen viikinkiasutuksen melko dramaattista perhetapaamista, ja tapahtuneen murhan(murhien) selvittelyä. Yllättävän viihdyttävä whodunnit, jossa aika rauhallisesti ja vähäeleisesti "tutkitaan" murhaa, jonka on täytynyt tehdä joku perheen jäsenistä, jotka ovat kokoontuneet yhteen. Klassisia särkyneen perheen, jolla voimakas patriarkka isänä ja erilailla ongelmallisia lapsia ja näiden puolisot. Kaiken ulkopuolella sitten päähenkilömme Helga, joka ratkoo tapahtunutta. Näitä kirjoja tuli toinenkin romaani Council sekä pienoisromaani Blood Toll. Ilmeisesti kuitenkin myynti ei ollut riittävä jatkamaan sarjaa. Saa nähdä miten The Blood Dawn -trilogian käy, ainakin pitch on taas oivallinen.

Ylimääräisenä viikinkeihin liittyvänä asiana nostan vielä esille Nathan Hawken Gallow-trilogian, vähemmän yllättäen myös hyvin hurmeisen kirjasarjan, jossa päähenkilö Gallow on entinen "haaraparta", mutta vaihtanut elon rauhallisempaan työhön seppänä. Eihän tästä seikkailuviihdettä saa, joten kirves käteen ja kohti vieraita maita, hoi! Hyvin gemmeliaaninen kertomus pätevästä taistelijasta, joka ei ole sankari, ehkei edes antisankarikaan, vaan jotain sieltä välimaastosta. Varsin grim ja gritty, enimmäkseen "historiallinen" vaikka mitään paikallistettavaa ei mainita nimeltä, ja fantasiaelementtejä on ehkä enemmän lukijan mielikuvituksessa kuin itse kertomuksessa. 

Eriomainen esimerkki kirjasta, jonka hankintaan visuaalinen ulkomuoto oli enemmän kuin vaikuttamassa. Ensimmäisessä painoksessa ei kirjojen kannessa ole kuin reipashenkinen maalaus. Hawke on muuten Stephen Deasin salanimi.

Joulukuun kahdeksastoista 2023

Posted by jukkahoo

Mitä, eikö se Sisättö löydä kotiinsa? Ja nyt hän haluaa jutella Arthurista. Sehän käy. 

Tämän tarinoinnin innoitti siis Nicholas J Highamin muutaman vuoden takainen kirja King Arthur, joka käy aika kattavasti ja kiinnostavasti läpi historiankirjoituksen ja muiden tietolähteiden avulla Arthurin taustaa ja todellista olemusta. Oliko hän oikea historiallinen henkilö 5.vuosisadata vai keskiajan bardien ja balledeerien sepitelmä? 

Vaan mikähän se lienee se paras Arthur-filmatisointi? Tästä oli viime Finnconin iltabileiden terassikeskustelussa pitkä palaveri ja ihan tarkkaa mielipidettä ei saatu muodostettua, mutta mikään elokuvallinen luomus ei saanut varauksetonta suosiota. Boormanin Excaliburilla on omat kannattajansa, joihin ehkä itsekin lukeudun, kukaan ei ole erityisen otettu Guy Ritchien tai Antoine Fuquan Arthur-versioista, eikä Dev Patelin Gawainina tähdittävä The Green Knightkaan kaikkia ollut liikuttanut myönteisesti. 

Disneyn Miekka kivessä on tietenkin oiva, mutta piirretty. Itse kallistun, kaikesta huolimatta, ja ehkä oikeastaan juurikin siitä syystä, Monty Pythonin Pyhän Graalin puolelle. Suomeksi taitaa virallinen nimi olla hulvatonMonty Pythonin hullu maailma. 

Mainitse pari kirjaa: Gillian Bradshaw'n Island of Ghosts, joka kertoo siis sarmatialaisista ratsumiehistä ja heidän väliportaan johtajasta, joka on tuossa Highaminkin kirjassa tutkittu ja kevyeksi havaittu Arthur-kopio. Hyvä historiallinen romaani, joka pitää otteessaan ja kertoo kelpo tarinan näistä hieman tuntemattomammista legioonalaisista ja heidän taustoistaan. Bradshawiin pitäisi tutustua enemmänkin. Muistelisin lukeneeni Hawk in Mayn joskus nuorempana ja sitten sekoittaneeni sen Mary Gentlen Hawk in Silveriin. Render unto Caesar löytyy hyllystä, joten se voisi olla vuorossa jossain välissä. 

Mainituksi tulee myös Bernard Cornwallin mainio Arthur-versio Talvikuningas, jonka jatko-osia olemme turhaan odottaneet suomeksi, sekä Alfred Duggan, jonka historiallisia romaaneita voi ja pitää suositella kaikille, ei vähiten Little Emperors -teosta, joka on todella oivallinen tarina siitä hieman hämärämmästä ajanjaksosta, josta Arthur-myytti juontaa olemassaolonsa löytyvän.

Dugganilta kehaisen vielä Three's Companya, jossa käydään läpi Oktavianuksen ja Markus Antoniuksen välien selvittelyä, triumviraatin kolmannen jäsenen, historian hämärään jääneen Aemilius Lepiduksen kautta. Ja pakko mainita myös Elephants and Castles, joka on näitä "Mitä sitten tapahtui?-kirjoja, joka kertoo Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen yhden hänen kenraalinsa tarinan tapahtuman jälkeen. Demetrius on itse asiassa Antigonoksen (josta Jukka M. Heikkilä muuten on kirjoittanut varsin hyvän romaanin: Antigonos, jumalten poika) poika, joka avustaa isänsä Makedonian basileukseksi ja kun tämä kuolee, nousee itse hallitsijaksi.

 

Joulukuun kuudestoista 2023

Posted by jukkahoo

Päivän epistola pitää sisällään asiaa niin sienistä kuin myös aivan erityisesti koirista. Mukavan kokoisiksi pureskeltuina palasina. Tohtori Raevaara on edelleen Tähtivaeltaja-pankin kassaholvissa lukemassa Aleksi Robin Cook -kokoelmaa, joka ei ole tosin massiivinen, joten pian taitaa olla aika vaihtaa kirjailijaa. Tess Gerritsen vai Dean R, Koontz? Molempi pahempi. 

Ja Porthos on tietenkin beagle (ta-va-taan biigel).

Joulukuun kolmastoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin luukku numero kolmetoista ei ole mikään epäonnenluukku, vaan täyttä tykitystä! 

 

Nostin esille tosiaan varsin hauskan vaihtoehtoisen historiallisen sf-kirjan, jossa se poikkeamakohta on aika lailla erikoisin eli protagonistiemme ymmärtämä tiede onkin ptolemiaanis-aristoteliaanista. Maapallo on kaikkeuden keskipiste ja fysiikan lait noudattavat antiikin ajan ajatuksia eli kaikki koostuu neljästä elementistä ja taivaankansi on täynnä kiinteitä tähtiä, vaan mitäpä sitten, kun törmäämme kiinalaisiin, joiden tiede onkin heidän perinteiden mukaista Xi-virtausta, viidellä elementillä! Kirjailija on siis Richard Garfinkle ja teoksen nimi Celestial Matters. 

 

Vesa nostaa esille eilen esille Edwin Christiansonin teoksen Vahvemman oikeudella: kapteeniluutnantti von Wilden muistoja sodasta 1920–1921 jonka ansiokas pienkustantamo Nysalor julkaisi 2020. 

 

Adam Robertsin kirja, josta Aleksi puhuu, on tietenkin nimeltään Polystom. Hieno kirja, jossa tosiaan lennetään ilmakehässä ihan Kuuhun saakka. Ison konseptin teos, joka on mielenkiintoinen kolmen pienoisromaanin yhdistelmä rakkaus-, murha- ja kummituskertomuksia, jos kohta kärsii Adamin alkupään teosten keskeisestä ongelmasta eli siitä että konsepti on täysi kymppi, ellei peräti yksitoista, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät aivan saman veroista mielikuvituksen lentoa. 

Joulukuun kahdestoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Lisää Vesaa! Näin se on nähtävä ja Vesalla riittää tietoa ja puhetta, mutta kalenteriluukku ei voi olla parituntinen, vaikka niin me haluaisimme -  toivon mukaan myöskin te(?). Eilen olimme maalla ja merellä, joten on selvää, että tänään matkaa tehdään ilmaan! Ja aavikolle! Tai ainakin avaruuteen. Iskee sen tuhannen volttia. 

Blogipostaus voi toki olla vaikka kuinka pitkä. Tai lyhyt. 

Joulukuun yhdestoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Tämän päivän erikoisvieraana Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa on mies Suuresta Tölkkimaailmasta, Vesa Sisättö! Luvassa on anekdootteja ja asiantuntevaa keskustelua suomalaisen tieteiskirjallisuuden historiasta ja aivan erityisesti höyryllä kulkevista vempaimista eli insinööri-scifiä kaikille kansalaisille. Toot toot!

 

Ja se on toki Peukaloinen suomeksi, se Nils Holgersson, joka niiden hanhien kera maailmalla matkusti. Hieno knoppi ja serendipeettinen yhtymäkohta luukun aiempaan kerrontaan on tietenkin.... Juhani Aho! Joka suomensi kirjan Selma Lagerbladin käsikirjoituksesta, jota tämä sitten myöhemmin muokkasi, joten itse asiassa Peukaloisten retken alkuperäinen käännös on ainutlaatuinen versio tästä klassisesta lastenkirjasta. 

 

 

Joulukuun seitsemäs 2023

Posted by jukkahoo

Yritän tämän päivän Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa koota muutamaan minuuttiin ajatelmia fantasian tilasta tällä hetkellä, enkä kyllä voi sanoa onnistuneeni erityisen hyvin. Ajatus katkoo ja sanoja jää pois. Punainen lanka katoaa, ranskalaisia viivoja pullahtaa esiin useampia, ilman logiikkaa tai johdonmukaisuutta, saati sitten kokoavaa eetosta. Jonkinlainen ajatus tässä kyllä takana oli, mutta se jäänee kuulijalle hahmottomaksi, jos ei osaa lisätä väliin olennaisia avainsanoja. Äh, harmittaa.

Mutta jos nyt, näin muutaman tunnin asiaa haudottuani, pitäisi jotain sanoa, niin ehkä nostaisin nuo samat aihiot esiin. Fantasia ei ole enää yksi monoliitti, jos se sitä on koskaan toisaalta ollutkaan, mutta mikään yksittäinen alalaji ei vaikuttaisi olevan mitenkään toisten yläpuolella. Tosiasiahan toki on, että se perinteinen, eurooppalaisen kansanperinteen ja tarinoiden feodaali-henkinen seikkailukertomus on edelleen se fantasian isoin ja varmasti myös luetuin osa. Se perinteinen tolkienaalinen/roolipeli/seikkailufantasia, jossa on magiaa, suuria tunteita, Iso Paha ja kaikkea kivaa tiskipöydästä tukisukkiin. 

Mutta sitten tulevat erilaiset romantiikkaa tihkuvat kauhufantasiat, YA-henkiset fantasiat, urbaani sekoitus vähän kaikkea, grimdark, eksoottisen maailmat ja mytologiat, sekä tietenkin se podcastissakin esille nostettu comfy-fantasy. Travis Baltree, T. J. Klune, T. Kingfisher (ensi vuonna Finnconissa!), Becky Chambers, Heather Fawcett, Kay O'Neill, Margaret Rogerson jne ja niin edelleen. Yhteinen tekijä? Ei varsinaista, mutta kirjojen nimet ovat usein kohtuullisen "whimsy" (Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries, The Very Secret Society of Irregular Witches, A Wizard’s Guide to Defensive Baking, The Tea Dragon Society, Bookshops & Bonedust etc) ja kirjoissa on kiva yhteisö ja vähemmän seikkailua, eikä tarkoituksena ole pelastaa maailmaa tai tuhota sitä Iso Pahaa. Vähemmän juonta, enemmän ihmissuhteita ja sitä lohdullista luentaa. 

Onhan se kuitenkin kiva, että kaikille on jotakin, eikä kaikkien tarvitse lukea samoja kirjoja. Tällainen vanha ukulikin saa lukea vaikka Andy Offuttia tai James p. Blaylockia, jos siltä tuntuu. Ja miksei tuntuisi!