Eating Muffins in an Agitated Manner

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen 2023

Posted by jukkahoo

Lähdemme liikenteeseen Aleksi Kuution lauluesityksellä.

Sen lisäksi puhutaan lapsuuden (fiktiivisistä) sankareista ja siitä, miksi suhtaudumme heihin yhä sellaisella intohimolla. Miksi uudelleen lämmittelyt saavat karvamme nousemaan pystyyn? Miksi annamme lapsuuden sankarille anteeksi asioita, joihin muuten suhtaudumme kriittisesti. Kuuntele, niin tiedät.

Noin kirjoitti Aleksi ja hyvin kirjoitti, joten kopsasin suoraan tähänkin. Olimme liikenteessä ja nyt on vähän väsy, joten en tiedä jaksanko kirjailla pitempää saatetekstiiliä. Toisaalta, onhan noita ollut jo aikaisempiakin merkintöjä, joissa ei sitä kirjallista antia ole erityisemmin esiintynyt. Miksi siis pakottaa itsensä kirjailemaan sanoja täynnä ääntä ja vimmaa - tarkoitusta vailla. 

Ehkä kuitenkin pari sanaa päivän retkestä. Otimme uuden pikaraitiotievaunu 15:n ja matkasimme sillä aina Itäkeskukseen saakka. Matkalla oli kohtia, jossa viipotimme melkoista vauhtia, mutta myös yllättävän rauhallinen väli Viikin tiedekeskuksen lävitse. Määränpäässä lompsotimme sitten katsomaan, mitä kuuluu Hansasillalle (ei enää edes divaria, joten turha reissu, vaikka siellä ison kaupan tilalla Puuilo olikin) ja kun perillä pääsimme, käännyimme ympäri ja kävelimme toiseen päähän Stockmannin alakertaan, jossa sijaitsee uusi etninen supermarket Alanya. Siis uusi liike, vanha on vielä naapurissa Puhoksen vanhalla ostarilla niin kauan, kun talo ilmeisesti on vielä pystyssä.

On iso. Kaikenlaista näyttäisi olevan, vaikka ihan joka ikistä hyllyä tai käytävää en päässyt tutkimaan, koska olennainen syy kaupassa käyntiin, kuorellisten maapähkinöiden etsintä, päättyi katkeraan pettymykseen: "meillä ei ole kuorellisia maapähkinöitä". Auringonkukan siemeniä näytti olevan koko lailla saman verran kuin tavallisessa supermarketissa suolattua perunaa pusseissa. Ostin kuitenkin eksoottisia hilloja ja limppoja, hieman maustetta ja lättyleipää, sekä Turkish Delightseja eli lokumia. Tuo hämmentävä ja salaperäinen heru, jota koko fantasiakirjallisuutta rakastava ikäpolveni ihmetteli ja yhtä lailla himoitsi, kun Edmund sai näitä herkkuja Narnian Valkoiselta velholta kirjassa Velho ja leijona. 

Muistan olleeni vähemmän kuin whelmed, kun ensimmäisen kerran sain näitä herkkuja maistettavaksi. Tästäkö oli kyse? En tiedä, milloin viimeksi näitä tuli koesstettua edellisen kerran, mutta nyt pääsin pari viikkoa sitten makustamaan Istanbulin tulijaisia töissä ja ainakin ne lokumit olivat herkullisia, joten jos tämä laatikko, jonka valitsin sen ulkomuodon ja mahdollisesti sisältöä esittävän kuvan mukaan, on edes sinnepäin makunsa puolesta, niin pidän tätä voittona.

Ai niin, kun muu maailma kääntää ahterinsa etsiville maapähkinänmetsästäjille, on kuitenkin aina yksi taho, joka laittaa morjensta pöytään ja suorittaa. Puuilo! Nyt on kilo kuorellisia maapähkylöitä.

Joulukuun kymmenes 2023

Posted by jukkahoo

Puhumme edelleen kirjoista, jotka kertovat kirjoista, ja lukijoista, ja kaikesta sellaisesta. Koska sellainen kiinnostaa minua ja ehkä muitakin. 

Ja koska meillä Suomessa ei juurikaan muka ole tällaisia kirjoja, jotka kertovat scifistä ja fandomista ja kaikista niistä ihmisistä, mutta onhan meillä. Kun hetken miettii ja ajattelee, niin vastaus on, että onhan meillä. Mutta aina voi tietenkin olla enemmän, koska ei meillä ole The Immortal Stormia tai A Wealth of Fablea tai The Futuriansia tai The Way the Future Wasia tai All Our Yesterdaysia, vain muutamia mainitakseni.

Jonkun pitää siis kirjoittaa suomalaisen sf-fandomin historia, suomalaisen sf-kirjallisuuden historia ja suomalaisen sf-kirjailijan elämäkerta. Sitten ollaan jo voiton puolella. Kuka aloittaa?

Vaan olipas hyviä Doctor Who -erikoisjaksoja RTD mennyt kynäilemään. Pidin jo ensimmäisestä, mutta toinen oli todella hyvä jakso ihan ilman tätä erikoisuuttakin, eikä tämä viimeisin ollut Pekkaa pahempi. Toisistaan erilaisia kertomuksia ja tapoja kertoa se tarina, se oli kyllä hieno homma. Hieman sieppaa, että pari oikein hyvää Tohtoria onnistuttiin tässä välissä "pilaamaan" antamalla heille vähemmän oivallisia tarinoita ja syitä toimia näissä tarinoissa. Moffatilla alkoi selvästi loppua menovesi tankista ja muut projektit painaa päälle, eikä Chibnall vaikuttanut missään vaiheessa oikein löytävän jujua siinä, mistä tässä kaikessa on kyse. Todellinen sääli, koska pidin sekä Capaldista että Whittakerista ja molemmilla oli hyviä vieruskavereita. 

Vaan nyt on aika uuden Tohtorin, uuden kumppanin ja vanhan tekijän, mutta uusilla mausteilla varustettuna, seikkailut. Maltan odottaa, mutta mieluusti näkisin tätä jo ihan alkuvuodesta.

Joulukuun ensimmäinen 2023

Posted by jukkahoo

Olen/olemme perinteisesti kirjailleet joulukalenteria aina kyseisenä kuukautena, koska se on ihan hauska tapa. Ja koska jostain syystä blogiin ei oikein ole tullut muuten kirjailtua ihan merkittävästi. Viime vuoden kalenterin jälkeen taisin aika lailla pyhästi luvata, että näin alkaisin tekemään. 

Hah!

Katsotaan mitä tämän vuoden kalenterin kanssa käy, mitään en ole suunnitellut, mutta olemme Aleksin kanssa aloittaneet tänään Tähtivaeltajan podcastin joulukalenterin, jossa jutustelemme keskenämme ja ehkä joku kerta vieraan/vieraiden kanssa jotain etäisesti mielenkiintomme kohteita muistuttavaa. Se kuulee, ken elää, 24 "luukkua" on sen verran reipas tavoite, että pelkkä ajatuskin heikottaa ja ottaa hypotalamuksesta. 

Tässä ensimmäisessä luukussa juttelemme hieman ihmisyydestä, minuudesta ja olevaisuudesta ylipäänsä. Ja sitten ylistämme hieman Kurt Vonnegut jr:ia, koska se nyt vaan on oikein ja kohtuus. Aleksi nostaa esille hänen "Shape of stories" -kertomuksensa, josta oheinen linkki on juurikin tämä puheen lopun osio. Antoisaa Youtube-tuokiota!

Ja kun pääsin eetteriin, niin mainittakoon viimeisin musiikillinen "löytöni". Jo jonkin aikaa maailmalla vaikuttanut Nuevo Tango (muistattehan M. John Harrisonin Nova Swingin ja New Nuevo Tangon?) on toki menneiden vuosikymmenten lumia, mutta tällä vuosituhannella tyylilaji on tarttunut myös elektroniseen musiikkiin ja norjalainen (!) yhtye Electrocutango on tehnyt jo useammankin levyn, mutta allekirjoittanut löysi heidät vasta tänä vuonna. Ihanan dramaattista ja rytmillistä tykitystä välillä, toisaalta taas melkein perinteistä tangoa, mutta enimmäkseen se fiilis on aika kiehtovan erikoinen. Samaan syssyyn mainitaan pari muutakin yhtyettä/artistia: Luciano Supervielle, Bajofondo, Gotan Project, Electro Dub Tango - ja tietenkin, aina yhtä olennainen, Astor Piazzolla.

Joulukalenteri: Kahdeskymmenestoinen päivä

Posted by jukkahoo

Tänään oli vuoden viimeinen työpäivä toimistolla, loppuvuosi meneekin sitten etänä. Jonkinlainen ikkunoihin liittyvä remppa alkaa maanantaina. Ei pitäisi olla iso homma, mitään ei varsinaisesti irroteta, vaan pokien ympäriltä poistetaan materiaalia ja tiivistetään uudemman kerran. Vanha talo (1775), oma huone on muinoin ollut palvelusväen tiloja, joten toisin kuin alemmissa kerroksissa, huoneessa on toimiva ilmastointi. Valitettavasti ikkunasta avautuva vista koostuu aika lailla sitten siitä ilmastointikoneen ulkoyksiköstä. Pystyn elämään tämän kanssa, koska ilmastointi.

Tänään juomana toimii Antons Pilsner.  Tämä on tavattoman mukava ja maukas pilsneri, viiden prosentin makuinen ja sopivasti humaloitu. Pieni yrtin vivahdus saattaa löytyä, jos oikein poskessa hölskyttää. Ei hullumpi, Sarikin tykkäsi.

Aika on katoavaista ja joulukalentereilla on selkeä elämänkaari. Se alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä ja perinteisesti se päättyy jouluaattona. Sikäli mikäli jäljellä pitäisi siis olla kolme "luukkua", joista tämä on yksi. 

Vähiin käy.

Meillä on ollut maestro Kuution kanssa tarkoitus podcastailla, mutta syistä jos toisista, useimmiten hyvistä ja valitettavista, emme ole onnistuneet tämän vuoden aikana tekemään niin kovinkaan usein. Kova pyrkimys olisi vielä saada yksi tallennustilaisuus aikaan ennen vuodenvaihdetta, mutta aika käy kyllä kiitettävän vähiin. 

Puhuttavaa olisi ja suunnitelmiakin, mutta kuten englanniksi sanotaan, alas... Uskotaan tulevaan. Kyllähän meidän äänenlaaduntarkkailija Markolle pitää saada taas hommia. Kiitokset muuten sinnepäin, meidän kohtuullisen laissez faire -suhtautumisemme tallentamiseen ja kaikkeen teknologiseen toimintaan (ainakin yllekirjoittaneella) ei tee Markon hommia helpoksi. 

Itse olisin ainakin puhumassa jossain määrin audiovisuaalisesta tarjonnasta, jota näinä päivinä on genremme puitteissa ihan tolkuton määrä. On Marvelia ja Star Warsia, Star Trekiä ja sen merkittävämpää scifi- ja fantasiatarinaa: Säätiö, Noituri, Varjo ja riipus,  Expanse, Ajan pyörä, Oraakkelin kirja, Orjattaresi, Hyvät enteet, Watchmen ja ties mitä kaikkea vielä. 

Vaikea uskoa tämän kaiken olemassaoloa, kun kääntää katsetta edes muutaman vuoden taaksepäin, muutamasta kymmenestä vuodesta nyt puhumattakaan. Kun lapsena riitti se yksi viikossa tuleva jakso Avaruusasema Alfaa tai Kuuden miljoonan dollarin miestä, niin täytyy kyllä olla aika siis ja soturi, että ehtii katsoa edes kiinnostavimmat näistä kaikista. Tai edes viihteellisimmät. 

Sillä viihdettä näissä kyllä on. Kaikki näyttävät todella kauniilta ja kun ehvektien tekeminen on ilmeisesti nykyään halpaa kuin saippua ja aika lailla jokainen sellaisen pyöräyttää omenakoneellaan alta aikayksikön, niin eipä ihme, että silmäkarkkia riittää. 

Vaan kuinka hyviä nämä kaikki oikeastaan ovat? No, jos sanon että aika lailla yhtä hyviä, kuin Hugo-ehdokkaina olevat romaanit, niin saatan syyllistyä jonkinlaiseen mörrinmöykkyilyyn. Kaunista katsoa, hieman vähemmän substanssia. Viihdyn, en aina nauti. Olen tyytyväinen.

Ja sehän ei ole erityisen hyvä numero se "tyydyttävä". Se on on se "ihan kiva". Kolme tähteä. Kelpaa, maksan suoratoistoista tyytyväisenä ja saan rahoilleni riittävästi vastinetta. 

Ai että pitäisi syventää mielipidettä? Sen jätän podcastiin, kunhan sen aika on. Sitä paitsi siihen mennessä saatan ehtiä katsomaan Witcherin loppuun ja Hawkeyen sekä Wheel of Timen viimeiset jaksot. Ja ehkä Doctor Who'n. Titansinkin kolmas kausi tuli. Ja hittolainen, Doom Patrol! Lost in Space!!

Onneksi se STD on siellä Paramountainin puolella, niin ei tarvitse siitä huolestua. 

Joulukalenteri: Yhdeksästoista päivä

Posted by jukkahoo

Tämä viikonloppu on menty koiranäyttelyn ehdoilla. Helsinki Winner/Voittaja 2021 oli Prestonin ensimmäinen varsinainen näyttely ja samalla Ardan viimeinen valionarttuna, koska ensi helmikuussa ikää tulee sen verran mittariin, että jatkossa luokkana on veteraani. Veteraanimme Mogensin näyttelyura on ollut uhattuna suunnitellun kirurgisen operaation vuoksi, mutta kasvattajalla oli asiasta hieman eriäviä mielipiteitä. Kas, kun Mogens meni ja voitti molempina päivinä luokkansa sekä sai sijoitukset myös Best in Showssa. Dayum!

Prestonin saalis oli kunnioitettava kakkossija molempina päivinä (saman pennun takana), mutta Ardan valioura sai upeimman mahdollisen päätöksen, kun hän oli tänään Finnish Winner eli kuten se koirakielellä kirjoitetaan: Foxthyme Back to Back (Arda) EXC, CQ, BB1, BOS, Finnish Winner 2021.

Päivän juoma on Amalias Cider med Lime och Fläder eli Lime-seljankukkasiideri. Ei lainkaan hullumpi, jos pitää hieman makeammasta siideristä. Lime ei ole päällimmäinen, sen sijaan seljankukka puskee vahvasti esiin taustalla olevan omenan kanssa. Raikas ja helppo sidukka, jota saattaisi juoda aivan liikaa limpanderina, jos sellaisena tarjoiltaisiin. Sari tykkäsi myös.

Muualla maailmassa on taas ollut ties millaisia mellakoita ja melskettä. Worldconia on pidetty Washington DC:ssä ja paikan päällä on ollut aika kohtuullinen määrä ihmisiä ja ymmärtääkseni virtuaalisesti liki toinen mokoma. Tekniikkakin saatiin alkukankeuksien jälkeen jotakuinkin kuosiin. Itse en ole netticoneista välittänyt, joten en osaa tarkemmin sanoa. Luotettavat lähteet ovat raportoineet. 

Viime yönä jaettiin Hugo-palkintoja ja useammasta edellisvuodesta poiketen, en ollut tällä kertaa hereillä, joten voittajalistaus tuli aamulla kokonaisuudessaan kerralla näkyville. Taisin olla samaa mieltä aika harvoista kategorioista äänestyskunnan kanssa. Olisikohan 2-3 osumaa tullut kohdalle? Hankalaa, kun Disconin jäsensivuilta ei enää löydy Hugo-lomaketta (ymmärrettävää) ja itse en selvästikään ole omaa listaani säästänyt (tyhmää). 

Joka tapauksessa, olin Fancastin ja Long Draman kanssa samaa mieltä ja mahdollisesti Novellan. Nyt en osaa sanoa, mutta hyvä voitti siinäkin tapauksessa. Muissa kategorioissa oli taas aika uusperinteinen ehdokasasettelu ja voittajiakin oli helppo ennustaa etukäteen, valitettavasti.

Turpakäräjiltä ei ole tietenkään vältytty. Useampikin ehdokas on ollut tikun nokassa finalistien julkistamisesta lähtien, joten siihen ei näin tekstuaalisesti liene syytä palata. Taistelu löytyy sosiaalisen median eri kerrostumista. Oma mielipiteeni vaihtelee taistelulinjojen molemmilla puolilla.

Mutta eiväthän nämä Hugot nyt mikään kunnon skandaali ole, sellainen fandomia repivä ja vanhoja valtarakenteita ravisteleva kunnon paskamyrsky. Se titteli menee tietenkin vanhalle mestarille, WSFS Business Meetingille, jossa tehtiin jälleen kerran typeryyksiä, kun vuoden 2023 Worldconin Site Selectionin äänestyslipukkeita laskettiin. 

Ensiksi tehtiin selväksi, että meillä on sääntöjä ja vaikka olemme aina ennen malttaneet pitää kiinni lain hengestä, niin nyt me sitten emme näin tee, koska (kiinalaiset!). Ja kun tästä kärhämästä päästiin eroon yhdellä eroamisella, niin kuopan kaivamista jatkettiin toisen hakijakaupungin edustajien varsin turhalla stipulaatiolla, jolla kyseenalaistettiin vastapuolen toiminta (kiinalaiset!!). Eihän nyt nämä (kiinalaiset!!!) ole liikenteessä rehellisin keinoin ja mistä tunnet sä ystävän? 

On Chengdun taustavoimista mitä mieltä tahansa, niin mitään lakia ei ole rikottu, eikä ihmishenkiä uhattu. Onko Chengdu hyvä vaihtoehto Worldconin pitopaikaksi lienee aika mielipiteitä jakava kysymys, johon oikeaa vastausta ei ole, on niitä mielipiteitä ja niiden oikeutuksia. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan ihmisoikeustilanteiden vertaaminen ei ole ihan relevanttia, niin on vähemmän kaunista katsoa, kuinka sääntökikkailuilla ja kabinettipolitiikalla pyritään muuttamaan äänestystulosta. Tosin, tämähän lienee usiaanisille ihan tapa näinä päivinä. 

Onnea Chengdulle, toivon mukaan Worldcon 81 on onnistunut ja mieleenpainuva kokemus, aidosti MAAILMANcon ja paikallisen fandomin näköinen tapahtuma, jossa tuodaan kuitenkin esille tapahtuman traditiot riittävällä kunnioituksella. Jos jotain saisi toivoa, niin mahdollisten vielä tulevien kunniavieraiden kanssa saisi olla hieman kunnianhimoisempi. 

Mutta eihän nyt tuuletinta kannata pysäyttää, kun se on päässyt levittämisen alkuun. Palaamme Hugo-palkintoihin, jonka juhlallisessa palkintojenjakogaalassa oli mahdollisuus saada kuvansa otatetuksi ihan punaisella matolla. Kaikki hyvin, mutta mikäs se tämä firma on, joka tämän kaiken oikein rahoittaa? Raytheon, kuulostaa tutulta. 

Aivan oikein, kyseessä on maailman neljänneksi suurin aseidenvalmistaja, jonka hittituote Tomahawk-ohjus lienee kaikille tuttu vähintään uutislähetyksistä, jossa nämä veikeät fallistiset ohjukset ovat tappaneet monen monituista ihmistä ympäri maailmaa. Ja kyllä, olivat aikoinaan olennainen osa Apollo-ohjelmaa, mutta eihän tämä nyt muuta sitä tosiasiaa, että firma tunnetaan lähinnä erittäin modernin sodankäynnin tuhoisista työkaluistaan. Ei ehkä se paras yhteistyökumppani kaikkien mielestä.

Voin kuvitella, että Disconilla on ollut taloutensa kanssa ns. nihkeää ja jokainen dollari on tärkeä, mutta tässä on kyllä toivon mukaan ollut aika hyvä summa rahaa tulilla, muuten tämä ei ole kyllä mainehaitan arvoinen diili. Tosin edelleen, kuinkahan paljon järjestäjäporukoilla on näin pahasti poltetun järjestelyprosessin jälkeen lusikoita edes välittää siitä, miltä tämä yksittäinen palanen näyttää?

Worldcon 80 on ensi vuonna Chigacossa ja sitten Chengdussa. 2024 hakijoita on yksi eli Glasgow ja 2025 kaksi. Seattle ja Brisbane. Oma intoni olla osana näitä tapahtumia on aika niukka, mutta ainahan se mielipide voi muuttua. En kuitenkaan pidättäisi hengitystäni sen puolesta. Olennaista on, että ensi keväänä on Åcon ja sitten Espoon Finncon. Niillä pärjää jo pitkälle.

Joulukalenteri: Kuudestoista päivä

Posted by jukkahoo

I was supposed to be the odd one out, but here goes. 

Today we check up on Åländsk VÅRMUST. Which is a "skummande och välsmakande vårmust från Amalias Limonadfabrik i Lemland!" Now, I've seen and tasted Påskmust as well as Julmust, and while I appreciate the effort, neither of these have made me long for another one. There might be the additional aspect of must not being that prevalent here in the mainland Finland, at least the Finnish speaking parts. I understand that in Motherland must is a bit of a... must in times of (apparently) religious festivities and that there are numerous companies offering their brand of the good stuff. 

Unsurprisingly, Amalias being an Åland company, they should have a must of their own and you know what, this is the best must I've tried. I guess it might be a tad more sweeter than the other musts I've had beforem and as it goes, a bit of a bombshell when I think about Amalias sodas usual predilection toward less sugary taste.

Not that I am complaining. I get to drink this almost fully by myself, since Sari sipped it, turned her face to a somewhat disapproving grimace, and gave a succinct review: euugh!

"What the heck is must?"

Ah, I'm glad that you asked. Some say it's a bit like root-beer, but without the odious taste of sassafras. It's malt-suryp soda with some spices and caramel colouring. Superpopular is Sweden. Minor hit in Finland recently. Almost exclusively a Winter beverage, hence the name Julmust. Also, Easter, hence Påskmust. I don't know whether Amalias offers their Vårmust all year long, I bought this one in late August, so possibly? 

--

The Worldcon 79 started yesterday and as one might guess, I'm not there. Neither are some 2000 Chinese, but they have already voted on Site Selection, and unless there's a minor major upset, the Worldcon 81 in 2023 will happen in Chengdu. 

Is this a good thing? I'll leave that to other people to debate and ponder. Needless to say, the former Middle Kingdom has some serious problems with multitude of issues. We'll see how this goes.

Discon III has a pretty solid and large virtual presence for those willing to be online for their convention pleasure. After some problems on the first day, problems seems to be getting solved and there has been more positive commentary on the interwebs. I'm afraid this webcon-stuff is not for me. I tried couple ones on the early stages of the current pandemic, but soon realised that this is not really my cup of beverage. I'm certain a lot of the kinks of those early conventions have been sorted and everything is much more streamlined these days, but to me it is not a matter of technology, more of the isolation that just isn't worth the time and effort. Great if it works to other people. My loss.

That's why Fantastika couple weeks ago was so energising and entertaining. Being there with people, chatting and having a beverage. Cool. Mysig. 

Wash your hands. Wear a mask when in close contact. Isolate if feeling at all ill. 

This will pass. One day. 

Let's have some nice news in the end: Konflikt, the 2023 Eurocon in Uppsala, Sweden has announced their first Guests. 

Martha Wells as a Author GoH and DOSENTTI Merja Polvinen as the Academic GoH!!! w00T!

Joulukalenteri: Neljästoista päivä

Posted by jukkahoo

A bit of change with the procedure as Sari is having a bit of fever. Hopefully due to the 3rd jab today. Fingers crossed.

Anyway, I went and drank the somewhat brazen Pommac copy of Amalias, Skumpis. Läskande bubblande fruktdryck eli virkistävä kupliva hedelmäjuoma. Very much like Pommac, but again, less sweet and less bubbly in my opinion. Very good, if Pommac is your thing. And why not, another great apple product by Amalias. The Ålanders do know how and what to do with apples. I bet they have some really nice apple crumble. And apple pie! Must try those when next. 

Which will be May, Covid or not. We'll be there and have a long weekend, unless there'll be some kind of a lockdown which would make getting there a bit of a problem. Let's be better, and by us I mean all those idiots that do not care about sensible measures of fighting an actual pandemic. Here's hoping.

So, semi-dry and delightfully apply, Skumpis is a winner. 

--

I got email from Connie Willis today. Imagine my surprise. I didn't know she remembered me from Turku Finncon in 1999. I believe we shared a program number, but its been more than two decades and I honestly don't remember whether we actually were on a panel together or not. 

What I do remember, is that we did a cracking opening number with my blood-brother HTTP. Some of the best material I've ever written. "Ei se hätää!" "Kultainen ystävämme" and so on. Hannu may have also contributed a lot. And whisky. A fair bit of whisky.

I think we did a panel on history in fantasy or some such, with Sari and Connie and another GoH Philip Pullman, moderated by Johanna Vainikainen, surely. I hope it was a good panel, I think it was. No recollection really. 

Anyway, Connie emailed me. Or to be precise, she wrote an email for Locus who sent the email on her name. Something about when getting into publishing and seriously reading SF, you need to get Locus. Arthur C. Clarke used to blurb the very same thing decades ago.

I don't know whether it is true anymore, but I do subscribe Locus (as a physical copy) and usually read bit and bobs of it the day the electronic version pops into my email and then peruse it (usually about six weeks and some change) later. It's a nice magazine, with some really good reviewers and nice lists for a person like myself. It is, as so many other magazines like our Finnish fanzines, on their way out. This may not happen next year or after that, but there will come a day when the people making the magazines will grow old in the tooth and too tired to keep up the standard of these zines. And the entire world of paper magazines will be distant memory or a hobby of a very dedicated group of enthusiasts. 

So yes, Connie wrote to me and some hundreds (thousands?) other subscribers of this day and past, asking to continue to support the magazine that proclaims proudly being THE Magazine of Science Fiction and Fantasy Field. I'll be happy to renew my subscription when the current one ends. In...

Oh, March 2023. No need to worry then, Connie. I'm fine, thanks!

Joulukalenteri: Kolmastoista päivä

Posted by jukkahoo

The dryck du jour is Amalias Äppel-limonad aka. Apple lemonade and what a delightfully apply drink it is, too.

Sari is not fond of apples (allergy plays a major role here), but Jukka is very much a big fan of the fruit. Mostly the more red varieties, less so with white or green, although the green apple is very much the taste I find most prevalent with apple drinks. Not with this one, though.

This is, again, very much an apple juice with some added carbos. Some sugar, probably as little as with other Amalias lemonades, but as the local apples are pretty fruity, the drink is sweeter than most of the other ones. I'm not complaining, me likes things sweet. 

Still, gonna be buying more of the apple juice the islands produce. than this lemonade. That is the real deal and well worth the extra euro and change per litre to mainland beverages. 

Now follows an important public service notification. Hear ye! Hear ye!

As someone who has benefited from a fan fund, not only once but twice (2016 as a GUFFer and way back when dinosaurs rules, 2002 as a NOFFer), I fully support all and every possible fan fund function fandom has. And one of the more prestigious, if not the very one (some say that Mid-Atlantic Fan Fund is the real clincher, but I digress...) is TAFF, the Trans-Atlantic Fan Fund.

Which brings, depending where you live, fen across the Atlantic Ocean, usually to Worldcon or Eastercon, since fandom has so far been very much a Anglo-American affair. The next TAFF race will be westbound to Worldcon 80 or as the natives call it, Chicon 8, meaning from Europe to the US of A. 

And by gum, do we have some smashing candidates! Anders Holmström (Sweden), Mikołaj Kowalewski (Poland), Julie Faith McMurray (UK) and one Fia Karlsson from Schwindon!, my god-daughter in fandom, so cut me some slack on how much of a bias I might show here. A teeny-weeny smidgen of, but still. No local talent among these good people, but as Fia is adoptedly Finnish and isn't Piitime/Piteå really Finnish as well? Let's claim it so, all right? 

Who is Fia? Not your regular Karlsson på taket -kinda gal for sure. 

Now, I first met this whirlwind of a Northener in 2011, at Eurocon in the fair city of Stockholm, where the local fandom had managed together one banger of a con with some pretty decent Guests. Anyhoo, I had a few program items, and then some, one being the (once run) Geekest Link, a funtastic little quiz which I hosted as the kosmik Anne Robinson, sans red hair.

After the show, I was quite spent, and nearly ready to bed, when this blond Swedish teenager came and told me that she was my number One Fan. Fia, for it was she, having next to no critical faculties, kept explaining my superlativeness to me and other GoH, Ian McDonald, so much so that we went to the Ukrainian Eurocon bid party and were treated far too much vodka and other imbibements.

Not the smartest move, since I was unduly scheduled to give my GoH speech next morning. Less said of that, the better, methinks. Luckily SoMe and decent filming apparatuses were not as prevalent ten years ago as they are now. If you have any material, please keep that for yourself, thanks.

This started my adventure with La Fia, who has been often a willing participant in various quizzes I've come up with, helped run some, been my SoMe Czar at Worldcon 75, and been a friend for the past decade. Not only is she fun to hang around with, she is also bright, smart, funny and knows far too much about things most mere mortals dare not think of, like C-drama or konmari. She also grows oaks at her apartment and probably plants them around Schweden when trekking the mighty forests and mountains of that nation. 

The Swedish chips industry is gearing up their support for this endeavour and are ready to bring dillchips to US markets, if and when the TAFF-race will have suitable outcome. Whole of Skåne is already planting more potatoes in order to satisfy the coming demand for more raw material. 

https://www.taff.org.uk/ is the place to go and have a looksee what TAFF is. The voting will commence on this Wednesday, December 15, 2021 and close on April 18, 2022. Information about the race and candidates and especially the way one can vote will be on the TAFF website. Vote early, vote often! 

Advent Calendar Dec 8. 2021

Posted by Sari

Drink of the day is Antons äppel cider med lime and jordgubb. Tastes like apple cider with strawberries, you are hard pressed to find the lime notes. Even so, nice and dry. Defenitely a keeper. Jukka agrees with me.

Today I want to talk about Finncon. the Finnish national SF convention. It is an odd bird amongst the convention. Traditionally, in the anglo-american world cons are financed by memberships (and dealers’ room), the big commercial gate shows are finaced by tickets (and dealers’ room). You might even pay extra for certain programme items or photo op with a star. That means that fannish conventions tend to be smaller, and commercial shows bigger. Finncon is on the range of a large fannish con. It has about 2000-5000 individual visitors. However, it is organised by a non-profit and does not cost anything for the visitors. Which makes the financial structure challenging.

Roughly about half the money it takes to put up the con comes from dealers’ room and ad sales, and half from grants from the state or private foundations. And there seems to be an increasing amount of people and events competing from those grants. Every year it is an adventure to see if how the finances pan out.

But even if one would like to take a pass on that particular adventure, organising Finncon is fun. We just had a committee meeting for Finncon 2022 in Espoo, and it reminded me of that fandom is actually pretty wonderful thing. Lets hope Covid-19 eases off and lets us put on a great one in Espoo next summer!

Joulukalenteri: Seitsemäs päivä

Posted by jukkahoo

Tänään Amalia tarjoilee meille todellisen kesäkattauksen, kun tarjonnasta nousee esiin Jordgubbs-limonad. Siis mansikkaa.

Ja onko koskaan aiemmin mansikka maistunut yhtä mansikkaiselta kuin tässä? 

Oma näkemykseni on, että eipä kyllä juurikaan tai koskaan. Ilahduttavan mansikkainen tuoksu, joka hörpätessä maistuu mansikalta, ei miltään satunnaiselta etelän hetelmältä, joka on tuotu raakana pohjoiseen maahamme ja sitten "kypsytetty" keskusvaraston arboretumissa. Ehei.

Tämä on kypsä mansikka, ehkä jopa hieman ylikypsä, rehevä punainen marja, joka yön yli pyödällä nuokuttuaan olisi jo aivan liian vetelä suupalaseksi, mutta juuri nyt se on parhaimmillaan! 

Ei liian makea, vaan juuri sopivasti, yllättävän kuiva ja hieman jopa hapan, jos sellaista mainesanaa voi mehevästä mansikasta käyttää? Oivallinen ja samaa mieltä on myös Sari. Hän ei ole ns. mansikan ystävä, asiantila, joka asettaa hänen suomalaisuutensa hieman epäilyksen kelmeän valon hämärään. 

Erittäin hyvä juoma, jota varmasti tulee jatkossakin ostettua.

Ostamisesta tulee mieleen kirjojen ostaminen tänä päivänä. Jeff Bezos kavereineen on tuhonnut kivijalkakirjakaupat (ei siinä yksi Hannu Paloviita riitä, vaikka erinomaista työtä tekeekin) ja omien lukumieltymyksieni suhteen karu kotomaamme ei ole koskaan ollut mikään onnen tyyssija. Lapsuuden divareita on tällä hetkellä enemmän kuin ikävä, satunnainen harharetki kirjamessujen antikkaosastoille palautti taas mieleen erinäisenkin määrän joskus luettuja muistoja, joita kaiholla muistelee. Sain melkein innostettua itseni kirjoittamaan aiheesta lyhyen jutun Juri Nummelinin tulevaan Muistojeni divarit 2:een, mutta sitten ajatus ja idea katosivat. Kirjoittaminen on tällä hetkellä vain niin perhanan vaikeaa. Sitä tässä nyt harjoitellaan, puolipakolla. 

Tämän verran sain kuitenkin aikaan edes auttavasti luettavaa tekstuuria: 

Muistan, kuinka jännittävää oli ylipäänsä mennä divariin. Karhupuiston divari oli erityisen muistettava, koska se sijaitsi puoli kerrosta maan alla, joten sinne mentiin portaita alaspäin. Kadun puoleiset ikkunat paljastivat salaperäisen maanalaisen tilan, joka sisälsi määräämättömästi kiehtovia tutustumisen kohteita: lehtiä, kirjoja, lukemistoja, sarjakuvia… Myöhemmin useampikin divari tuli tutuksi nimenomaan alas itse kauppatilaan viettävistä portaista, kuten Ervastin divari.

Karhupuiston antikvariaatti oli ensimmäinen divari jossa koskaan kävin. Isäni vei minut sinne ennen kuin olin vielä aloittanut oppivelvollisuuttani viereisessä Kallion kansakoulussa. Karhupuiston ympäristö oli lapsuudessa täynnä olennaisia kohteita: Kallion kirkko, paloasema, kirjasto ja lippakioski. Olin melko pettynyt, kun muutimme sitten ensimmäisen luokan jälkeen kauas Pirkkolaan, isosetä-vainajan rintamamiestaloon, joka oli melkoinen muutos Wallininkadun yksiöömme.

Koulu muuttui Maunulaan, kirjasto myöhäisjugendin sokkeloisuuden sijaan selkeään 70-lukulaisuuteen, ja Fleminginkadun tuttu kellaridivari Suursuon ostoskeskuksessa sijainneeseen Hanskin divariin.

Enemmän kuin mitä yksittäisiä löytöjä tai hankintoja olen missäkin divarissa tehnyt, muistan, kuinka olen katsellut hyllyjä, käynyt läpi kirjarivejä toinen toisensa jälkeen, nostanut pinoja pois tieltä ja taas takaisin, löytänyt eturivin taakse kadonneita aarteita tai väärään paikkaan laitetun kirjan, joka oikeassa hyllyssä olisi jo aikaa sitten kadonnut jonkun ahnaan keräilijän kokoelmiin, mutta oli nyt minun.

Vuosien kertyessä, kierrokset ovat jääneet vähemmälle, uusia kohteita ei ole juurikaan tullut lisättyä, vaan sitä mukaa kun divari syystä tai toisesta lopettaa toimintansa, pakollisia paikkoja on yhä vähemmän. Yhä enemmän divarissa käynnin kohokohta on ollut se keskustelu ammatinharjoittajan kanssa.

 

Eikä pelkästään muistele, vaan on jo mennyt hankkimaan. Satunnaisesti aivan ylihintaan, mutta kuka tässä jaksaa ja ehtii vaellella jossain kirpputoreilla tai kierrätyskeskuksissa etsimässä nuoruuttaan, kun saman voi tehdä internetin välityksellä hieman kalliimmalla? Ei tämä kyynistynyt keskiäkäinen kurjimus ainakaan.

Asiantila saattaisi olla toisin, jos meillä olisi mitään esimerkiksi Tukholmaan tai Uppsalaan verrattavaa. Molemmissa kaupungeissa on kiehtovia genreen keskittyneitä kirjakauppoja, puhumattakaan sitten genreen keskittyneistä divareista. Voisin kuvitella, että Suomessakin voisi olla yhdelle erikoisliikkeelle tilaa, jos vain löytyisi riittävän höl rohkeä taho moista perustamaan ja ylläpitämään. Sopivalla paikalla ja riittävän mielenkiintoisella tarjonnalla. Ongelma lienee siinä, että moisella toiminnalla ei hankita kovin merkittävää elintasoa. Tähän sopinee kustannusalan klassinen viisaus: "Miten kustantamisella voi hankkia pienen omaisuuden? Omaamalla suuren omaisuuden". 

Maailmallahan kiinnostavaa kirjaa olisi ostettavaksi asti ja vielä muutama vuosi sitten näin toimiminen oli kohtuullisen järkevää, mutta sitä mukaa miten eri maiden postilaitokset hinnoittelevat tavallisen kansalaisen pois palveluidensa käyttäjistä, nostamalla postikulut älyttömistä järjettömiin, puhumattakaan tullimaksujen lisäämisestä kaiken kauniin päälle. Eikä edes tuo tullaus, siinähän on ihan ymmärrettävä syynsä, mutta mihin perustuu Itellan ihmeellinen kolmen (OK, 2,90) €:n "palvelumaksu"? Maksu joo, mutta missä on palvelu? Tämän vuoden aikana yksistään, on toistakymmentä ulkomailta ostamaani kirjaa jäänyt Itellan/tullin huostaan, ilman että niistä olisi tullut missään vaiheessa minulle ilmoitusta. Ei OmaPostiin, ei sähköpostiin/tekstiviestiin, kotiin paperiversiosta nyt puhumattakaan. Riittävän ajan jälkeen on ollut ilo ottaa yhteyttä myyjään ja kuulla, että lähetys on palautunut "noutamattomana", joten palautamme kirjan hinnan jossain vaiheessa (ehkä), postikulut toki jäävät matkan varrelle. Hieman niin kuin ne kirjatkin siis.

Ja tähän Itellalla ei tietenkään ole minkäänlaista kommenttia tai vastausta. Jos en olisi näin rauhallinen ja mukava ihminen, niin saattaisin jopa turvautua voimasanoihin. 

Toisaalta, sanottakoon se nyt ennen kuin kaikki satunnaisetkin lukijat ehtivät kommentoimaan, minulla on toki jo enemmän luettavaa hyllyissämme kuin tulen ikinä ehtimään lukea. Tsundoku vaan teillekin, rakkaat ystävät!