Eating Muffins in an Agitated Manner

Joulukuun viidestoista 2023

Posted by jukkahoo

Tarina ei saa loppua, eikä se tänäänkään lopu Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa! Olemme jo reilusti yli puolenvälin, krouviin ei ollut aikaa piipahtaa, joten näljä (ja jano!) alkaa pikku hiljaa tulla puseroon. Tai miten se kansanviisaus sitten menikään. 

Ehdin tässä viime kuukausien aikana huomata, että antipodialaiset NaamaKirja-ystäväni aina välillä maininneet Murder is My Life -nimisen sarjan olevan hyvä ja hauska, Lucy Lawless päähenkilön roolissa mainio ja verranneen kyseistä sarjaa Neiti Fisherin etsivätoimistoon. Siis jonkinlainen australialainen etsiväsarja, kiva homma, tuskin tulee ihan heti Suomeen.

Paitsi, että tietenkin kyseinen sarja on tullut jo aikaa sitten Yleltä, löytyypä kaikki kolme tehtyä kautta myös Areenasta nerokkaalla nimellä Alexa ratkaisee. Äkkiähän tuosta huomaa yhtäläisyyden. Tosin en juurikaan katso normaaleita tv-kanavia, eikä Areenassa tule vierailtua ollenkaan niin usein kuin pitäisi, onhan siellä todella paljon hyvää ja mielenkiintoista katsottavaa, jota suoratoistopalvelut eivät tarjoa. 

Joka tapauksessa, menin ja katsoin sarjan ensimmäisen kauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ja onhan tämä tavallaan hauska ja viihdyttävä sarja, josta näkee kyllä ainakin jollain tasolla sen, miksi neiti Phryne Fisherin seikkailuiden ystävät siitä pitävät. Samanlaista rauhallista etsivätyötä poliisin apuna, hauskojen sivuhahmojen avustuksella. Ja Lucy Lawlessin Alexa Crowe on sekä hullu kissanainen että mestarileipuri, joka satunnaisten salapoliisitapausten ohessa leipoo naapurin kahvilalle maukasta hapanjuurileipää. 

Koska en kuitenkaan ollut aivan myyty, niin päätin kokeilla miten sarja edistyy, kun toisella kaudella Alexa palaa Uuteen-Seelantiin ja sarjan fokus muuttaa maata ja suurinta osaa henkilökaartista, mukaan Aucklandiin päätyy ainoastaan tietokonenero Madison. Kissakin vaihtuu Todd Riverin esittämästä Kapteeni Salamaniskusta Zeppeliinin esittämäksi Muhennokseksi. Hottis kreikkalainen kahvilanpitäjä taas hottis-maoriksi. 

Sen lisäksi, että maisema vaihtuu, niin jotenkin myös tunnelma muuttuu rennommaksi ja tuntuu kuin sarja löytäisi itsensä paremmin. Ajattelin siis katsastaa loputkin jaksot, onhan luvassa myös todellinen kavalkaadi kaikenlaisia kameoita William Shatnerista Bill Baileyhin ja Temuera Morrisonista Renee O'Connoriin. 

Ei tämä mikään mestarituote ole, mutta hyvää viihdettä, hauskoilla yksityiskohdilla ja kohtuullisen nasevalla dialogilla. 

Joulukuun neljästoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Mitäs tänään? No kuulkaapas, onnistuimme saamaan itsensä filosofian tohtorin, kirjailijanero Tiina Raevaaran Tähtivaeltaja-pankin asiakkaaksi ja eikös vainen se vekselikin saatu kuitattua. Puhuimme puuta heinää ja hieman asiaakin, koska onneksi sekä Aleksi että Tiina ovat ammattilaisia näissä asioissa. 

 

Parastahan tässä on kuitenkin se, että Tiina askeltaa eetteriin myös huomenna!

Posted by jukkahoo

 

Mitäs tänään? No kuulkaapas, onnistuimme saamaan itsensä filosofian tohtorin, kirjailijanero Tiina Raevaaran Tähtivaeltaja-pankin asiakkaaksi ja eikös vainen se vekselikin saatu kuitattua. Puhuimme puuta heinää ja hieman asiaakin, koska onneksi sekä Aleksi että Tiina ovat ammattilaisia näissä asioissa. 

 

Parastahan tässä on kuitenkin se, että Tiina askeltaa eetteriin myös huomenna!

Joulukuun kolmastoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin luukku numero kolmetoista ei ole mikään epäonnenluukku, vaan täyttä tykitystä! 

 

Nostin esille tosiaan varsin hauskan vaihtoehtoisen historiallisen sf-kirjan, jossa se poikkeamakohta on aika lailla erikoisin eli protagonistiemme ymmärtämä tiede onkin ptolemiaanis-aristoteliaanista. Maapallo on kaikkeuden keskipiste ja fysiikan lait noudattavat antiikin ajan ajatuksia eli kaikki koostuu neljästä elementistä ja taivaankansi on täynnä kiinteitä tähtiä, vaan mitäpä sitten, kun törmäämme kiinalaisiin, joiden tiede onkin heidän perinteiden mukaista Xi-virtausta, viidellä elementillä! Kirjailija on siis Richard Garfinkle ja teoksen nimi Celestial Matters. 

 

Vesa nostaa esille eilen esille Edwin Christiansonin teoksen Vahvemman oikeudella: kapteeniluutnantti von Wilden muistoja sodasta 1920–1921 jonka ansiokas pienkustantamo Nysalor julkaisi 2020. 

 

Adam Robertsin kirja, josta Aleksi puhuu, on tietenkin nimeltään Polystom. Hieno kirja, jossa tosiaan lennetään ilmakehässä ihan Kuuhun saakka. Ison konseptin teos, joka on mielenkiintoinen kolmen pienoisromaanin yhdistelmä rakkaus-, murha- ja kummituskertomuksia, jos kohta kärsii Adamin alkupään teosten keskeisestä ongelmasta eli siitä että konsepti on täysi kymppi, ellei peräti yksitoista, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät aivan saman veroista mielikuvituksen lentoa. 

Joulukuun kahdestoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Lisää Vesaa! Näin se on nähtävä ja Vesalla riittää tietoa ja puhetta, mutta kalenteriluukku ei voi olla parituntinen, vaikka niin me haluaisimme -  toivon mukaan myöskin te(?). Eilen olimme maalla ja merellä, joten on selvää, että tänään matkaa tehdään ilmaan! Ja aavikolle! Tai ainakin avaruuteen. Iskee sen tuhannen volttia. 

Blogipostaus voi toki olla vaikka kuinka pitkä. Tai lyhyt. 

Joulukuun yhdestoista 2023

Posted by jukkahoo

 

Tämän päivän erikoisvieraana Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa on mies Suuresta Tölkkimaailmasta, Vesa Sisättö! Luvassa on anekdootteja ja asiantuntevaa keskustelua suomalaisen tieteiskirjallisuuden historiasta ja aivan erityisesti höyryllä kulkevista vempaimista eli insinööri-scifiä kaikille kansalaisille. Toot toot!

 

Ja se on toki Peukaloinen suomeksi, se Nils Holgersson, joka niiden hanhien kera maailmalla matkusti. Hieno knoppi ja serendipeettinen yhtymäkohta luukun aiempaan kerrontaan on tietenkin.... Juhani Aho! Joka suomensi kirjan Selma Lagerbladin käsikirjoituksesta, jota tämä sitten myöhemmin muokkasi, joten itse asiassa Peukaloisten retken alkuperäinen käännös on ainutlaatuinen versio tästä klassisesta lastenkirjasta. 

 

 

Joulukuun kymmenes 2023

Posted by jukkahoo

Puhumme edelleen kirjoista, jotka kertovat kirjoista, ja lukijoista, ja kaikesta sellaisesta. Koska sellainen kiinnostaa minua ja ehkä muitakin. 

Ja koska meillä Suomessa ei juurikaan muka ole tällaisia kirjoja, jotka kertovat scifistä ja fandomista ja kaikista niistä ihmisistä, mutta onhan meillä. Kun hetken miettii ja ajattelee, niin vastaus on, että onhan meillä. Mutta aina voi tietenkin olla enemmän, koska ei meillä ole The Immortal Stormia tai A Wealth of Fablea tai The Futuriansia tai The Way the Future Wasia tai All Our Yesterdaysia, vain muutamia mainitakseni.

Jonkun pitää siis kirjoittaa suomalaisen sf-fandomin historia, suomalaisen sf-kirjallisuuden historia ja suomalaisen sf-kirjailijan elämäkerta. Sitten ollaan jo voiton puolella. Kuka aloittaa?

Vaan olipas hyviä Doctor Who -erikoisjaksoja RTD mennyt kynäilemään. Pidin jo ensimmäisestä, mutta toinen oli todella hyvä jakso ihan ilman tätä erikoisuuttakin, eikä tämä viimeisin ollut Pekkaa pahempi. Toisistaan erilaisia kertomuksia ja tapoja kertoa se tarina, se oli kyllä hieno homma. Hieman sieppaa, että pari oikein hyvää Tohtoria onnistuttiin tässä välissä "pilaamaan" antamalla heille vähemmän oivallisia tarinoita ja syitä toimia näissä tarinoissa. Moffatilla alkoi selvästi loppua menovesi tankista ja muut projektit painaa päälle, eikä Chibnall vaikuttanut missään vaiheessa oikein löytävän jujua siinä, mistä tässä kaikessa on kyse. Todellinen sääli, koska pidin sekä Capaldista että Whittakerista ja molemmilla oli hyviä vieruskavereita. 

Vaan nyt on aika uuden Tohtorin, uuden kumppanin ja vanhan tekijän, mutta uusilla mausteilla varustettuna, seikkailut. Maltan odottaa, mutta mieluusti näkisin tätä jo ihan alkuvuodesta.

Joulukuun yhdeksäs 2023

Posted by jukkahoo

Rakkaus, on se vaan hienoa. Ja romantiikka. Sekin on hienoa. Niin kuin scifi ja fantasiakin, joten voisi kuvitella, että yhdessä nämä olisivat sitten jotain ihan tavattoman hienoa. Vaan kuinka on? Otimme selvää aiheesta Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa. 

Ja sitten taas täytyy korjata sanomisiaan. The Nightmare before Christmas ei ole Tim Burtonin elokuva. Tai siis onhan se, elokuvan koko nimi on kai kuitenkin Tim Burton's The Nightmare before Christmas ja Tim Burton on sen tuottaja ja alkuperäisen tarinan tekijä. Henry Selick on kuitenkin se ohjaaja. Klassinen tietovisa-knoppi, tästä talteen.

Se John Travoltan elokuva taas on Phenomenon, jonka yhteydessä ei ole väärin mainita Kukkia Algernonille eli Charlya. Molemmissa päähenkilön älykkyys kohentuu merkittävästi, kunnes se joko aiheuttaa tämän kuoleman (Phenomenon) tai taantumisen takaisin lapsen asteelle (Charly). Toki Algernonkin kuolee. Hieman samaan kategoriaan voidaan laskea Mel Gibsonin Forever Young, jossa ei taideta kuolla, vaan vanhennutaan kauniisti. 

Ja hei, Kaunotar ja hirviö! Siinäpä romantiikka tihkuva fantasiaelokuva. Tähän tosin mahtunee muutamakin Disney-elokuva...

Ja se "korealainen scifi-elokuva, joka pohjaa anglo-amerikkalaisen kirjailijan teokseen" ei, yllätys yllätys, ollut korealainen, vaan japanialainen. Ja se "tunnettu kirjailija" oli itse Robert A. Heinlein, jonka kirjan The Door into Summer, japanialaiset filmasivat 2021. Ja se löytyy itse asiassa edelleen Netflixistä, joten jokainen voi itse käydä toteamassa, kuinka hyvin a) teos on sovitettu ja b) miten vanhan maestron vähemmän merkittävä myöhäistuotannon teos sopii romantiikka-teemaan.

 

Joulukuun kahdeksas 2023

Posted by jukkahoo

Suoratoistosodat on tänään Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin aiheena tänään. Aleksi osaa laittaa sanoja todella mukavasti kohdilleen ja keskustelu uhkaa mennä jo melko pitkäksi, mutta sehän on meillä enemmänkin tapa kuin poikkeus. 

Onko piratismi OK? No, ei ole.

Hei! Tänään tupsahti, pyydettynä ja peräti maksettuina, uudet Tähtivaeltaja ja Portti. Edellä mainittu on kohtuullisen hyvin aikataulussa eli kyseessä on tämän vuoden neljäs numero, kun taas tamperelaisen seuran julkaisu on numero kolme. Perinteisessä suomalaisen sf-lehden aikataulussa siis.

Se on muuten Cairo Station se egyptiläinen elokuva, jonka otan esille esimerkkinä Netflixin laajasta valikoimasta, joka on sinne piilotettu. Youssef Chahine on paikallinen ohjaajalegenda.

Joulukuun seitsemäs 2023

Posted by jukkahoo

Yritän tämän päivän Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa koota muutamaan minuuttiin ajatelmia fantasian tilasta tällä hetkellä, enkä kyllä voi sanoa onnistuneeni erityisen hyvin. Ajatus katkoo ja sanoja jää pois. Punainen lanka katoaa, ranskalaisia viivoja pullahtaa esiin useampia, ilman logiikkaa tai johdonmukaisuutta, saati sitten kokoavaa eetosta. Jonkinlainen ajatus tässä kyllä takana oli, mutta se jäänee kuulijalle hahmottomaksi, jos ei osaa lisätä väliin olennaisia avainsanoja. Äh, harmittaa.

Mutta jos nyt, näin muutaman tunnin asiaa haudottuani, pitäisi jotain sanoa, niin ehkä nostaisin nuo samat aihiot esiin. Fantasia ei ole enää yksi monoliitti, jos se sitä on koskaan toisaalta ollutkaan, mutta mikään yksittäinen alalaji ei vaikuttaisi olevan mitenkään toisten yläpuolella. Tosiasiahan toki on, että se perinteinen, eurooppalaisen kansanperinteen ja tarinoiden feodaali-henkinen seikkailukertomus on edelleen se fantasian isoin ja varmasti myös luetuin osa. Se perinteinen tolkienaalinen/roolipeli/seikkailufantasia, jossa on magiaa, suuria tunteita, Iso Paha ja kaikkea kivaa tiskipöydästä tukisukkiin. 

Mutta sitten tulevat erilaiset romantiikkaa tihkuvat kauhufantasiat, YA-henkiset fantasiat, urbaani sekoitus vähän kaikkea, grimdark, eksoottisen maailmat ja mytologiat, sekä tietenkin se podcastissakin esille nostettu comfy-fantasy. Travis Baltree, T. J. Klune, T. Kingfisher (ensi vuonna Finnconissa!), Becky Chambers, Heather Fawcett, Kay O'Neill, Margaret Rogerson jne ja niin edelleen. Yhteinen tekijä? Ei varsinaista, mutta kirjojen nimet ovat usein kohtuullisen "whimsy" (Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries, The Very Secret Society of Irregular Witches, A Wizard’s Guide to Defensive Baking, The Tea Dragon Society, Bookshops & Bonedust etc) ja kirjoissa on kiva yhteisö ja vähemmän seikkailua, eikä tarkoituksena ole pelastaa maailmaa tai tuhota sitä Iso Pahaa. Vähemmän juonta, enemmän ihmissuhteita ja sitä lohdullista luentaa. 

Onhan se kuitenkin kiva, että kaikille on jotakin, eikä kaikkien tarvitse lukea samoja kirjoja. Tällainen vanha ukulikin saa lukea vaikka Andy Offuttia tai James p. Blaylockia, jos siltä tuntuu. Ja miksei tuntuisi!

Joulukuun kuudes 2023

Posted by jukkahoo

Tällä kertaa Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin luukusta pöllähtää esiin Helsingin kirjamessut ja sieltä löytynyt maaginen maailma kirjaostoksineen. Muistelemme hankintojamme ja minä ilahdun uudemman kerran Professori Anni Isotalon seikkailuiden neljännen osan, Vatikaanin vangin löytymisestä. 

Mukaan mahtuu myös viime hetkellä muistettu Niksi-Praedor, joka jatkaa luukuttelua vielä toisen mokoman verran, kun palaamme muistelemaan Praedoria, josta aikaisemmassa podcast-jaksossa oli pidemmällä kaavalla puhetta. En muista Niksi-Praedorin tekijää, mutta se on tietenkin itsensä Titivillus Gorgonius, joka ei tietenkään ole mikään borvarialainen lisöösi vaan farrignialainen filoosi!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi tein Helsingin sanomien suomalaisuustestin ja sain ensiksi kuulla olevani saksalainen ja hieman uudemman kerran vastauksia tarkentaen, irlantilainen. Molemmilla kerroilla molemmat mainitut sekä belgialaisuus oli myös olennainen osa henkilöitymääni. Kummallakaan kerralla ne "olennaisesti saksalaisuutta tai irlantilaisuutta" kuvaavat lyhyet luonnehdinnat eivät nyt minusta olleet erityisen osuvia. Olenko stereotypian uhri ja sivuosuman uhri?