Posted by jukkahoo
Tässäpä jälleen yksi sarja, jota en katsonut silloin, kun se ilmestyi, lähinnä siitä syystä, että APPLEtv ei ollut tuolloin kovin korkealla hankintalistalla. Myöhemmin, kun perheeseen viimein ilmaantui omena-laitteita, myös suoratoistokanava hankittiin, mutta siinä vaiheessa jo kolmanteen kauteen päässyt sarja ei heti innostanut. Osansa lienee sillä, että Sari ei ollut innostunut ensimmäisiä jaksoja katsottuaan sarjasta.
Kun otollinen hetki tuli polven sisäpuolen sivusiteen venähdyksen aiheuttaman levontarpeen ansiosta, päätin sitten kuitenkin rohjeta kokeilemaan, josko olisi otollisempi koekaniini vaihtoehtohistorialle. Ja kyllä, näin oli!
Kuten nimestä voi päätellä, avaruuden valloitus on For All Mankindin se juttu. Neuvostoliitto on voittanut avaruuskisan kaikki vaiheet aina Laikasta Gagariniin, ensimmäiseen naisen avaruudessa sekä laskeutumisesta Kuuhun. Hetkin...
For All Mankind on ison budjetin vaihtoehtohistoria, jossa Yhdysvallat käy kisaa ison pahan punakoneen kanssa ja NASAlla ei oikein tunnu osuvan laakerit kohdalleen. Koska Neuvostojen liitto laittoi naisen Kuuhun, oli jenkkienkin pakko perustaa oma naispataljoonansa.
Sarja onnistuu tekemään melko onnistuneesti ihan klassisen draamasarjan scifi-elementeillä, jotka eivät välttämättä edes kuulostaisi erheellisiltä tämän päivän reality-television tukahduttamilta töllön tuijottajilta. Sarjan historia poikkeaa aluksi kohtuullisen niukasti siitä oikeasta, tämä on sitä What If? -kamaa, jossa muutokset ovat pienehköjä, seuraamukset suurempia, mutta hyvin uskottavia. Ainakin kohtalaisen uskottavia. Hieman tasa-arvoisempia näyttäisi porukat olevan kuin 60/70-luvulla sopisi olettaa. Etenkin tässä ei juurikaan niitä Flower Power -porukoita ole.
Sitä mukaa, kun homma menee scifistisemmäksi, alkaa homma hieman hajota. En nyt sano, että toinen tai kolmas kausi olisivat huonompia kuin ensimmäinen, mutta todellisuuden muuntamisessa on omat metodinsa, jotka toimivat välillä paremmin, välillä huonommin. Avaruushotelli oli pöhkö, Elon Musk -hahmo aivan liian uskottava ja pikkumainen mulkku, ja pohjois-korealainen avaruusmies... no, itse asiassa hän oli aika jees. Se raskaana olevan astronautin pelastusoperaatio sen sijaan. Turha Yksin Marsissa -kopio. Ai niin, Margo Madisonille on parempi saada ensi kaudella kivempi kortteeri. Itse asiassa kolmannen kauden ratkaisut loppua kohden ovat jo hieman turhan paljon sitä draamaa.
Mutt kokonaisuus toimii, ensembleä riittää ja kaikessa huokuu selvästi ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Hieman pelottaa se, mihin neljäs kausi lähtee suuntaamaan. Iso osa päähenkilöiksi kutsuttavia henkilöitä on Marsissa, Nasan päämaja räjäytetty, fossiilisten polttoaineiden puolustajat ihan tammikuun 6.päivän tunnelmissa, presidentti ns. lirissä ja tulevaisuus enemmän ja vähemmän sekaisin. Oletan, että kauden alussa olemme taas loikanneet sen kymmenen vuotta eteenpäin.
Tämä aikaloikka, joka tapahtuu useamman kerran sarjassa, on varsin hauska tapa tuoda historiaa muuttavia yksityiskohtia, joihin ei muuten välttämättä olisi aikaa tai intoa paneutua. Montaasit käsitellyistä kuvista ja lehtileikkeistä, uutispalaset erilaisista muutoskohdista yhdistettynä ajan kuvan musiikkiin, on tehty kiitettävästi ja ainakin omasta mielestäni ilman mitään hämärää "As you know, Bob..." tai ekspositiopeikon läsnäoloa.
Kuten olettaa sopii, tehosteet toimivat, budjetti näkyy ja puitteet ovat kunnossa. Minua häiritsi jossain vaiheessa näyttelijöiden ikäännyttäminen, joka ei aina toiminut hyvin, Joel Kinnaman ei näytä 60+ vuotiaalta, ei vaikka kuinka yrittäisitte. Tai astronauttien rouvat. EI noin hyviä plastiikkakirurgeja olekaan, ei tämä sentään fantasiasarja ole.
Näyttelijöissä on muutama todella hyvä, muutama todella huono, mutta enimmäkseen kaarti on pätevää ammattilaistasoa, jollaista tämän kokoluokan sarjalta sopiikin olettaa. Käsikirjoituksen suuret linjat toimivat hyvin, isojen tunteiden kanssa ei aina olla ihan parhaimmillaan, mutta se satunnainen huumori korjaa pahimmat puutteet. Ei tämä komedia ole, ja se on kyllä hyvä niin, mutta kyllä tämä saa hymyn huulille ihan tarkoituksellisesti. Oikein hyvää viihdettä.
Vuonna 1654 perustetun Huyghe-panimon 3,5%:n painoinen Floris "Belgian White Fruit Beer" tuli meille tutuksi jo puolitoista viikkoa sitten, mutta koska ensimmäinen kokemus oli miellyttävä, niin pitihän sitä kokeilla uusintaversiota. Tällä kertaa kokeiltavaksi päätyi toinen kaupasta löytyvä malli, nimittäin Mango.
Ja se kokeilu ei sitten ollutkaan lainkaan niin miellyttävä kuin omenainen versio. Tympeän tuoksuinen, happamuudesta haaveileva ja kaikessa suhteessa aiempaa versiota heikompi esitys. Kokeilen kyllä kirsikkaa, jos se kohdalle osuu, mutta tämän kanssa ei tarvita uusintaa.
Posti toi myös pari huomattavasti myönteisempää tarjoomusta, uudet Kosmoskynän sekä Foundationin, mutta myös Hanna van der Steenin Hylätyt. Luulen tietäväni, mitä tässä pitäisi joululomalla tehdä.
Recent Comments