Eating Muffins in an Agitated Manner

My kind of marketing

Posted by Sari

Remember the scene from Fisher King where people just began to waltz in the Grand Central Station? I loved that scene. Apparently others loved it too. Behind the links are adverts for T-mobile and a Dutch TV-show which both use similar delicious idea. But as we live in the era of social media, things easily get out of hands.

Isn't it ironic...

Posted by Sari

Muffins'  filter flagged my own comment as spam:

 

Ihailkaa vihreänsinistä kauristani

Posted by Sari

Hyvää uutta vuotta ja kiitoksia osanotosta. Myy oli mainio pikkukoira ja vaikka vieläkin välillä kirpaisee niin tottua tähän pitää. Jos koiranomistaja ei pysty tekemään lopettamispäätöstä tarvittaessa, ei pitäisi ottaa koiraa. Muuten joulunaika on ollut karsean kiireistä, käsitys omasta tuotteliaisuudesta ja aktiivisuudesta osoittautui taas yliarvioiduksi ja vieläkin tahkoan rästiin jääneitä töitä alta pois. Jotta edes vähäksi aikaa saisin pääni menneisyyden tomusta nykyaikaan, koin välttämättömäksi japertaa pitkään ja hartaasti asiasta joka on pohdituttanut minua jo jonkin aikaa, eli nettikeskustelusta.

Kosmarin foorumeilla ja sen innoittamana Usvan blogissa on ollut pohdintaa verkon keskustelupalstojen passiivisuudesta,  ja yritystä herätellä foorumeita eloon. Idea on varsin noobeli ja periaatteessa kannatettava, kukapa netissä roikkuva ei mielellään näkisi pitkiä säkenöiviä argumentteja sisältäviä keskusteluja asioista jotka itseään kiinnostavat. Omana hypoteesina esittäisin kuitenkin että keskustelupalstat eivät paradoksaalisesti ole ollenkaan parhaita paikkoja keskustelun ylläpitämiseksi.

 Meillä spefipiireissä on pariinkiin otteeseen yritety luoda alustoja joilla keskustella fandomiin, spefiin ja spefikirjoittamiseen liittyvistä kysymyksistä, aika huonolla menestyksellä: ihmisten aktiivisuus on jäänyt kovin alhaiseksi. Babek Nabel herää henkiin kerran vuodessa päivittelemään Finnconin tilaa, muuten siellä on kovin hiljaista ja samat naamat postailevat lähinnä uutistyyppistä matskua. Kosmarin foorumi näyttäisi olevaan sekään sen aktiivisempi. Eli sellaiset paikat jotka on suunniteltu fandomilta fandomille eivät vedä keskustelua. Tämä ei ole pelkästään genrefoorumeiden ongelma. Kuten on tullut muualla todettua Kiiltomato sulki keskustelupalstansa kun se oli kitunut muutaman kirjoittajan vetämänä pidemmän aikaa. Hesarin lukupiiri (blogimuotoinen, tosin) on ihan kivaa luettavaa mutta sielläkin aktiivisten nimimerkkien määrä on pieni – asia josta Minna Lindgren vähän epäreilusti kirjoitti ihan pakinankin.

Spefipuolella menestyneempiä ovat olleet sellaiset paikat kuin Konnun Vihreä Lohikäärme ja Raisari jotka ovat luoneet omat yhteisönsä ja joiden kautta spefifandom yleisemmin on saanut iloista ja innokasta väenlisäystä. Keskustelu on näissä yhteisöissä selkeästi vilkkaampaa mutta koska ikärakenne on selkeästi teinipainotteinen, ei ainakaan tämä vanha spefijäärä viitsi mennä punatähtien kanssa tai ilman Stephanie Meyer threadiin pilaamaan Edwardia ihquttavian 12-kesäisten iloa toteamalla että mitään niin paskaa kuin Meyer ei ole kyllä pitkään aikaan julkaistu, ellei nyt sitten Paolinin Eragon, varsinkin kun en varmaan osaisi olla niin kohtelias kuin Sini... Siellä on ihan kiva lurkkailla ja jakaa tietoa mutta kovin erilaisilla keskusteluvalmiuksilla ja tarpeilla siellä ollaan monesti liikkeellä.Todeta toki täytyy että Raisarin tietokannat ja uutispalvelu on ainakin minulle mannaa taivaasta.

Ratkaisuna tähän monilla keskustelupalstoilla on luotu ”vakavaan” keskusteluun tarkoitettu erillinen foorumi, esimerkkeinä vaikka Anikin Arkadia tai vaikka lätkäfanien Jatkoajassa kokeiltu analyysifoorumi suljettu osasto joka kuihtui pois. Yleensä nämä foorumit todella kuolevat tai kitkuttavat spefifoorumeiden tapaan muutaman aktiivin voimin. Seurauksena usein on paitsi keskustelupalstan hiljaisuus niin varsin nopeasti sisäänlämpiävyys. Ne viisi nimimerkkiä alkavat tuntea toisensa niin hyvin että postauskynnys ulkopuolisella saattaa nousta kovin korkeaksi.

Josta pääsemme sitten lempihypoteesiini. Jos oikeasti haluaa keskustella verkossa analyyttisemmin kuin -”Stephenson rulettaa!” –”Näin on Anathem oli loistava!!!” paras alusta siihen on blogi. Tämä blogi on minun tilani, olen panostanut siihen aikaa ja rahaa. Minä moderoin sitä niin kuin tahdon (Jukka voi vikistä jotain, mutta kuka sitä kuuntelee…). Jos joku tulee trollaamaan tai muuten vaan yrittää ärhäkästi dominoida keskustelua kommenteissani, minä voin bannata ip:n ihan milloin haluan. Hypoteettinen trollini puolestaan voi vapaasti kirjoittaa omaan blogiinsa tulikivenkatkuisen saarnan siitä kuinka se Polvinen estää sananvapauden toteutumista. Trackbackeistä näkee missä muissa blogeissa kirjoitusta on kommentoitu ja klikkaamalla sinne taas pääsee lukemaan kommentaattorin lukijoiden näkemyksiä asiasta. Joku saattaa eksyä tännekin keskustelemaan, ja käynhän minäkin aina välissä kommentoimassa muiden tuikituntemattomien tekemisiä.

Suurin ongelma minusta on käsitteellinen. Meidän on vielä jotenkin hankala hahmottaa hypertekstien maailmaa ja nähdä blogosfääriä yhtenäisenä verkkona erillisten saarien sijaan. Haluamme että kaikki on yhdessä paikassa sen sijaan että klikkailisimme keskustelun perässä ympäri nettiä niin kuin monesti muualla ja nuorempien sormien voimin jo tehdään.

Jos halutaan aktivoida kirjallisuuskeskustelua, foorumeja hyödyllisempi palvelu minusta olisi spefistien oma newsletter-palvelu, eli se että joku/jotkut troolaisivat läpi blogeja ja kerran viikossa/kuukaudessa keräisivät yhteen (varta vasten perustettuun blogiin/lj:hin)  aihetta käsitteleviä kiinnostavia kirjoituksia netistä. Uutiskirjeblogin kommentit voisivat myös toimia keskustelupalstana jos halutaan keskitetympää keskustelua. Esimerkkinä tällaisista blogeista tai livejournaleista ovat mm. sarjakuvamaailman When Fangirls Attack ja mediafandomin Metafandom. Jos Suomen fandomista löytyisi kaksitoista ihmistä tätä hommaa tekemään, yksi vuoden jokaiselle kukaudelle ei taakkakaan olisi mitenkään mahdoton. Siinä minun kaksi senttiäni. Helpotti.

Ja jos otsikko hämäsi

Linky

Posted by Sari

As the flu has robbed me of most of my cognitive functions I have been spending my day drinking endless cups of tea and surfing the net. Here is the haul:

As i have been one of the drones who input data to a system, I see how this could happen, but that the first response did not ring a bell makes this funny. Poet dead for 200 years told to pay TV licence.

Great play from our age's best playwright. I have tickets, do you?

I have been reading about history of Africa lately. And I bet reading Babar now would be an interesting experience.

When I was around 12 years, I hated L.M. Montgomery with the passion of a thousand suns. Like most of Finnish girls, I read and loved Anne of the Green Gables. What I could not understand was the betrayal of the later books, of how the smart, impulsive, romantic, determined and driven Anne degenrated into a swooning doctor's wife without a life of her own. Maybe this explains it a little.

Scholars who are also members of LDS church have produced a new book on Mountain Meadows Massacre. Sounds interesting, but do they also cover the cover up?

And I also had time to look at my backlog of the Daily Show. Here is one of Jon's better rants,  from 30th of September, when the bail-out bill failed to pass the House.

Blogilistalta pois

posted by Sari

Parikymmentä meidänkin lukijoista ovat merkinneet Muffinssit suosikeikseen blogilistalle ja osa osaa löytää lukemaan uusia postauksia juuri sitä kautta. (Itse siirryin käyttämään google readeria tässä nelisen kuukautta sitten enkä ole yhtään katunut. Kaikki syötteet, koti- ja ulkomaiset samasta paikasta. Yay.)

Nyt on lista siis vaihtanut omistajaa ja uusi omistaja koodannut palvelun uudelleen. Valtava meteli on syntynyt ensinäkin palvelun keskeneräisyydestä ja toiseksi uusista käyttöehdoista - vanhassa blogilistassa ei sellaisia ollutkaan. No, bugeja on palvelussa kuin palvelussa enkä usko Sanoma Digitalin yrittäneen viedä tekijänoikeuksia blogikirjoittajilta vaan tehneen yksinkertaisesti kämmin. Silti Jukan kanssa päätimme vetää Muffinsit pois blogilistalta. Sanoma Digitalin ja Blogilistan käyttäjien väinen kiista kun mielestäni on malliesimerkki siitä mitä tuntuu tapahtuvan lähes aina kun kaupallinen toimija ja web 2.0 sisällöntuottaja kohtaavat. Sisällöntuottaja kokee että häntä käytetään hyväksi ja että asiakaspalvelu mättää pahemman kerran. Kaupallinen toimija taas on ostanut/perustanut palvelun tuottaakseen voittoa ja se voitto internetissä tulee pääsääntöisesti mainostajilta, joten palvelun kehittämisessä priorisoidaan rahaa tuottavat asiakkaat (mainostajat) sisältöä tuottavien asiakkaiden (käyttäjien) ohitse.

Yhtälö on pohjimmiltaan vaikea ratkaista mutta helppo ja halpa keino purkaa jännitteitä on panostaa kommunikaatioon. Jos lähdetään uudistamaan näinkin paljon käytettyä ja tunnettua palvelua kuin blogilista, olisi syytä olla remmissä yksi PR-nörtti 24/7. Kysymyksiin on saatava vastaus useammin kuin kerran päivässä vaikka se vastaus olisi ainoastaan että asiaa selvitetään. Kun virheitä tapahtuu, niitä pyydetään anteeksi eikä niuhoteta passiivis-agressiivisesti muutosvastarinnasta. Tässä Sanoma Digital on mokannut raskaasti, eikä luottoa nyt löydy tarpeeksi siihen että firma oikeasti tietäisi mitä se on palvelun kanssa tekemässä. Kiitokset ja näkemiin.

That Library Thing...

Posted by Sari

Reason 236 why I love Library Thing: I now know I share eleven books with Thomas Jefferson.

Thukydides: Peloponesolaissota
Boccaccio: Il Decamerone
Homeiros: Ilias
Homeiros: Odysseia
Tasso: Vapautettu Jerusalem
Erasmus: Tyhmyyden ylistys
Platon: The Republic
Machiavelli: Ruhtinas
Sterne: Sentimental Journey
Moore: Utopia
Goldsmith: Vicar of Wakefield

Pahoittelen

Posted by Sari

Pahoittelen haamupäivityksiä, ei harmainta aavistusta mistä johtuvat. Jukka selvittää asiaa...

Metaa polkkaamisesta

Posted by Sari

Kanava on hauska lehti. Ensinnäkin en juttujen kirjo on aika laaja, se käsittelee ihan kaikkia humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aiheita. Toiseksi, sen kirjoittajat ovat asiantuntijoita mutta eivät kaikki välttämättä kapeasti juuri sillä alalla josta sattuvat kirjoittamaan. Eli useasti lehdestä saa lukea fiksujen ihmisten artikkeleita asioista jotka heitä vaan sattuvat kiinnostamaan ja näkökulmat ovat täten vallan virkistäviä vaikka ihan päinväastaista mieltä olisikin kirjoittajan kanssa. Miinusta tulee jonkinasteisesta ”ukkoutumisesta”, välillä lehdestä jää vähän pönäkkä olo. Ja Parnassollakin on paljon enemmän nettiläsnäoloa kuin Kanavalla.

Kolmosnumerossa puhuttiin mm. Venäjän ihmisoikeustilanteesta, Suomen kilpailukyvystä, Zimbabwen historiasta, Erich Auerbachista ja Timo K. Mukasta. Ja bloggauksesta! Reijo Holopainen esitteli blogeja ja bloggausta otsikolla ”Nettipäiväkirjat – internet-viestinnän toimivin muoto”.

Artikkeli jäi kuitenkin vähän kapoiseksi tyngäksi. Siinä käsiteltiin kotimaisia nettiyhteisöjä, siirryttiin sitten kansainvälisiin poliittisiin blogeihin ja niiden vaikutusmahdollisuuksia erityisesti sanavapautta rajoittavissa tai muuten vain sekasortoisissa oloissa (Riverbendistä puhuttiin paljon, mutta Salaam Paxia ei mainittu) ja lopuksi pohdittiin tiedonvälitystä verkossa kryptauksen kannalta. En tiedä millaisen kuvan bloggauksesta asiasta täysin tietämätön artikkelista saa mutta minussa se herätti paljon kommentteja ja kysymyksiä.

Ensinnäkin jäin pohtimaan artikkelin näkökulmaa: kotimaisista nettiyhteisöistä kansainväliseen poliittiseen bloggaukseen. Jos haluaa ajatella bloggausta jonkinlaisena habermasilaisena  kansalaisosallistumisena päivänpolitiikkaan tai median vahtikoirana, on pakko puhua kansainvälisesti. Suomessa poliittinen bloggaus ei koskaan ole ainakaan kansalaisosallistumisen perspektiivistä oikein noussut siivilleen, asiasta kirjoittavat lähinnä ehdokkaat ja edustajat (suurin osa vaalien alla) ja bloggaavat poliittisen journalistit. Poikkeuksia toki löytyy mutta blogilistan top-listalta löytyy se yksi poliittinen blogi ja kymmeniä neuleblogeja. Olisiko artikkelissa kannattanut ehkä historiaosuudessakin ottaa kansainvälisempi ote tai vaihtoehtoisesti pohtia laajemmin sitä millainen kotimainen blogosfääri oikein on?

Ja jos sitä rupeaa pohtimaan niin ainakin minua kovasti kiinnostaa se kuinka paljon naiset bloggaavat verrattuna siihen kuinka paljon naiset osallistuvat keskusteluryhmiin. MuTu-tuntumalta nimittäin määrä on selkeästi suurempi – onhan ylivoimaisesti verkostunein ja blogilistalla suurin bloggaajaryhmä Suomessa neulebloggaajat. Epätieteellisesti epäilen eron johtuvan paitsi teknologian kehityksestä myös siitä että a) päiväkirjatyyppinen kirjoittaminen on aika monelle naiselle jo teini-iästä tuttu tapa kirjoittaa ja b) nettipäiväkirja on julkinen tila jota pystyy itse kontrolloimaan. Olisiko joku jo kirjoittamassa gradua tai muuta opinnäytettä naisnäkökulmasta?

Jäin myös pohtimaan julkisuus/yksityisyysdikotomiaa jota artikkelin viimeisessä osassa tuotiin esille minulle hiukan irralliseksi jääneen numerologian ja kryptauksen kautta. Verkossa salaamaton kirjoittelu on julkista, mutta informaatiota on niin paljon että suurin osa itsestään erikokoisia osia verkkoon luovuttava voi pysyä piilossa – aina siihen asti kun Metafilter tai BoingBoing tai Slahdot iskee. New York Magazinessa julkaistiin joku aika sitten mielestäni vallan mielenkiintoinen artikkeli uudesta kasvavasta sukupolvesta jolle julkisen ja yksityisen rajat ovat kovin toisenlaisia kuin meille vanhemmille.

Että sellaista metaa tänään.

Linkapalooza

Posted by Sari

Combinig two of my interests - SF and Amercian politics - Kevin Drum of Washington Monthly talks about Kurtzweil and Singularity.

Combining two of my other interests - nuclear weapons and opera - here is John Adam's new opera, Doctor Atomic about Robert J Oppenheimer. The music sounds much like the only previous work of his I have heard, the ever controversial Death of Klinghoffer, but that is not a bad thing, Adams minimalism-derived style is quite accessible and engaging. Also, his intensly political choices of subject are interesting. (His first and perhaps most famous opera is Nixon in China). Link to Dr. Atomic via always excellent Fabula.

The Skating season is started and it is an olympic season. Results are in from Nebelhorn Trophy, and some old friends had a surprise announcement.

And a quick reading recommendation: Francis Spufford: Child that Books Built is engaging and interesting long essay on how reading molds us. There is much to argue for and some against, but what Spufford has to say should, I think, resonate with us all who grew up as readers in general and story-addicts in particular.

Take a survey

Posted by Sari